Pelkään, että minut tuomitaan kyläpaikassa lihomisen vuoksi. Masentaa niin, että tekisi mieli perua koko matka.

Rakas, kulta ap, jos ja kun tuonne kylään meneminen tuottaa sinulle enemmän pahaa oloa ja mieltä, sinun ei todellakaan tarvitse eikä kannata tehdä sitä.

Ihminen saa ja pitää laittaa aina oma hyvinvointinsa ja mielenterveytensä kaiken muun edelle.

Eivät selvästikään ole edes vierailun arvoisia nämä ko tyypit, koska joudut heitä jo etukäteen pelkäämään. Tee vain niin kuin sinusta parhaimmalta tuntuu. He eivät voi sinua määräillä. Valehtele (sekin on sallittua oman hyvinvoinnin eteen) vaikka sairastuneesi flunssaan ettet pääse.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että olen todella jännittynyt ollut koko viikon jo. Tavallaan jo varaudun jo itseni pienentämiseen. En edes tiedä, että sanovatko he mitään mutta epäilen vahvasti ainakin miespuolisen henkilön sanovan tästä. Heitä kuitenkin kunnioitan ja yritän sopeutua tilanteeseen jotenkin. Tavallaan se on vain kun joku tökkisi jo muutenkin avonaista haavaa. Tekisi mieli selittää, että en ole kunnossa muutenkaan ja kertoa syyt miksi olen tällainen tällä hetkellä kuin olen. Siinä on niin monta osatekijää, että olisi ihme jos olisinkin selvinnyt täysin vaurioitta psyykkisesti ja minulla tämä nyt vain näkyy näin. Kiroan itseäni ja solvaan, epätoivoinen olo kaiken kaikkiaan. Vitsi kun ei vain voi olla normaali. 

-ap 

Mikä sinua vaivaa? Kaikkea pyydät anteeksi, kaikkea selittelet. Kasvata jo aikuinen ihminen selkäranka.

Kylläs kuule niihin arvosteluihin tottuu. Ei hirveästi haittaa. Mullakin yks sukulainen joka mutisi aina laihdutustarpeesta kun olin 65kg ihan samalla tavalla kun olin runsaasti enemmän. Itseasiassa mutisi joskus jopa harvemmin, kun olin enemmän. Jotkut on vain sellaisia.

Vastaat niille moukille johdonmukaisesti, että: sinä sen sijaan näytät todella terveeltä ja hehkuvalta, kateeksi käy. Ja hymy päälle. 

Sillä, tuskin näyttävät terveiltä ja hehkuvilta, on arvaukseni. Siinähän miettivät.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap. Mä kävin miehen sukulaisen juhlissa ja sain monelta kuulla läskeistäni. Olen aina yli 17v ,kun olen heidät tuntenut ollut lihava. Olin jopa panostanut juhlaan. Ostanut kivan lahjan,hommannut itselleni kivan a-linjaisen mekon plus laukun. Ei,lihavuus oli vaan ongelma.

Ja mulla kävi vielä niin,että miehen äidin siskon mies kyseli,että miksi mies on noin lihavan vaimon ottanut plus huokaili sitä,että onni kun kohta aikuinen lapsemme on hoikka ja urheilullinen. Ja sitten lapsemme kummi kuiskutteli,että pitäisi tuon laihduttaa.

Mä en tykkää tuosta kasvata selkäranka jutusta olkenkaan. Toivottavasti ei sentään mikään konkreettinen toivotus.

Mulle taas sukulaiset piruilevat laihuudestani. Se jumalaton ruuan tyrkytys vie ruokahalun. Ei ole syömishäiriötä ja ihan terve olen. Ja tod. kyllästynyt samoihin "vitseihin".

Mitäpä siitä mitä muut ajattelevat? Luultavasti ajattelevat mielessään että olet lihonut ja piste. Myönnäthän tuon itsekin. Mutta MITÄ SITTEN?! Varmaan siitä porukasta jonne olet menossa kylään on joku toinenkin lihonut, tai vanhentunut tms. Ihmiset nyt tuppaa muuttumaan myös ulkoisesti ajan myötä.

Jos joka tapauksessa arvostelevat sinun lihavuuttasi, niin heität vaan takaisin, että ai niin en muistanutkaan, että sinä ole ilmeisesti ihan täydellinen? 

En kyläilisi ikävien ihmisten luona.

Miksi siellä pitää hymyillä ja kertoa, kuinka hienosti menee? Miksi siellä pitää sulkea korvansa? Mistä sinä näitä käytösmalleja oikein poimit, kynnysmatto? Toisaalta määrität ihmisarvosi painosi kautta, niin et kovin fiksu ole sinäkään. Ehkä te ansaitsette toisenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että olen todella jännittynyt ollut koko viikon jo. Tavallaan jo varaudun jo itseni pienentämiseen. En edes tiedä, että sanovatko he mitään mutta epäilen vahvasti ainakin miespuolisen henkilön sanovan tästä. Heitä kuitenkin kunnioitan ja yritän sopeutua tilanteeseen jotenkin. Tavallaan se on vain kun joku tökkisi jo muutenkin avonaista haavaa. Tekisi mieli selittää, että en ole kunnossa muutenkaan ja kertoa syyt miksi olen tällainen tällä hetkellä kuin olen. Siinä on niin monta osatekijää, että olisi ihme jos olisinkin selvinnyt täysin vaurioitta psyykkisesti ja minulla tämä nyt vain näkyy näin. Kiroan itseäni ja solvaan, epätoivoinen olo kaiken kaikkiaan. Vitsi kun ei vain voi olla normaali. 

-ap 

Mikä sinua vaivaa? Kaikkea pyydät anteeksi, kaikkea selittelet. Kasvata jo aikuinen ihminen selkäranka.

Kun on koko ikänsä tullut nöyryytetyksi ja haukutuksi, niin on vaikeaa ajatella, että vika on muissa vaan itsessään. Yritän kyllä pärjätä tässä maailmassa mutta kyllä minulla on vaikeuksia joskus pitää puoliani.

Minua haukkuneet ihmiset ovat olleet kaikista läheisimpiä joten oletusarvona yritän vain kestää kuten ennenkin. Silti on heissä paljon hyvääkin ja etenkin yksi heistä on niin tärkeä, että tuskin sanoo mitään ja hänen kanssaan olen aina ollut hyväksytty tällaisenaan.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kehoni on sekaisin mennyt enkä tiedä itsekään miten tämä näin nopeasti tapahtui. Oli todella stressaava ajanjakso jossa olin jatkuvasti peloissani (väkivalta) ja sitten vain masennuin, join ja söin epäterveellisesti. 

Oli muitakin asioita ja oli hankala pitää itsestään huolta, ei ollut tarmoa eikä voimia. Olen yrittänyt laihduttaa mutta se aina kaatuu kun ahdistus taas yltyy ja jotenkin vain katoan sängyn pohjalle. Olen tavallaan toipumassa mutta edelleen takapakkeja tulee. Lihominen ei ole suinkaan ainoa asia missä elämänhallinnan menettäminen on näkynyt. Silti se on itselleni kivuliain ja häpeällisin. 

-ap

Ap. Opettele vaikka peilin edessä sanomaan. Kyllä, olen lihonut, mutta se on minun asiani. Ei muiden.

Vierailija kirjoitti:

Miksi siellä pitää hymyillä ja kertoa, kuinka hienosti menee? Miksi siellä pitää sulkea korvansa? Mistä sinä näitä käytösmalleja oikein poimit, kynnysmatto? Toisaalta määrität ihmisarvosi painosi kautta, niin et kovin fiksu ole sinäkään. Ehkä te ansaitsette toisenne.

En minä muiden painoa arvostele. En ole koskaan ollut sellainen mutta itseäni kohtaan olen kasvanut kriittiseksi. Lapsuuteni oli sairas, sieltä varmaan olen oppinut nielemään enemmän kuin tarve olisi. Se on yksi tapa vain selviytyä ja kestää. Näen myös hyviä asioita ja yritän sulkea silmäni niiltä asioilta, jotka eivät ole asiallisia aina, esim kommentit jotka ovat totuuksia mutta satuttavia.

-ap

Punnitse asia mielenrauhasi näkökulmasta. Kumpi tuo enemmän mielellesi rauhaa, käydä kylässä vai jättää käymättä? Sinä päätät.

Onko sinne tosiaan aivan pakko mennä? Voisitko mitenkään tavata näitä sinulle tärkeitä sukulaisia jossain kahden kesken tai pienemmällä porukalla ilman näitä ilkeilijöitä?

Tässä ei välttämättä ole edes kyse painosta. Tällaiset ihmiset nyt vain haluavat nostaa itseään painamalla muita alas, eli jos nyt olisitkin hoikka, he keksisivät sitten jotain muuta moitittavaa sinusta. Missään tapauksessa ei pidä sanoa etukäteen näille sukulaisille, että paino on sinulle arka asia. Se on sama kuin antaisi heille aseet käteen ja sitten aivan varmasti kiusaavat juuri siitä.