Täytyykö kummilapselle ostaa lahja, vaikka...

Vanhempien typeryydeltä tuo mielestäni vaikuttaa, joten silloin en ehkä lasta " rankaisisi" ja jättäisi lahjaa ostamatta.



Mutta toisaalta, jos et sydämestäsi halua lahjaa antaa, niin ei se mikään pakko ole!

Olet vähän vainoharhainen. Joidenkin perheiden elämä ei vaan ole niin järjestyksessä, että joutaisi jokaista soittelemaan ja kiittelemään.

rjoittelemaan kuulumisia, mutta ei koskaan ole mitään kuulunut. Lomilla menemme kutsumatta käymään (kun ei kutsua tule) ja yritämme olla kiinnostuneita ja sisällyttää itsemme kummitytön elämään (olla saatavilla). Kaikki yritykset ovat turhia, ei vaan näytä kiinnostavan. Tuntuu pahalta. Onneksi toiset kummilapset eivät ole samanlaisia, vaan antavat myös jotain takaisin.

Ehkä vaan pitäisi lopettaa tosiaan " lahjominen" , tyttö kun saa muutenkin aivan kaiken.

Voiko muuten kummiudesta erota?

Ei todellakaan tarvitse ostaa lahjaa, jos ei perheessä edes noteerata sitä, että mikä paketti tuli keneltäkin!

kun niitä tulee niin viedään kiireesti lasten silmiltä piiloon varastoon ja eihän niissä lue nimiä keltä ovat..

ittää lahjasta!!! Ja miksi vain kummin pitäisi pitää lapseen yhteyttä, eikä toisin päin? Kyllä kummius on vuorovaikutusta! Kyllä musta on kiva muistaa kummejani kortilla tai soitolla silloin tällöin. Kummini ovat mulle edelleen tärkeitä, vaikka olen jo vanha akka.

Kortit ja lahjat sekoittuivat jo ennen kuin ehdin edes näkemään niitä, kun hääräsin koko ajan keittiössä. Voit silti jättää lahjan ostamatta. Lahja annetaan vain silloin jos halutaan, enkä ymmärrä mitään pakkolahjoja.

Mulla kans kummityttö, jonka lahjonnan lopetan nyt (on alle kouluikäinen).



Emme ole perheen kanssa missään tekemisissä, meille vain ilmoitettiin ennen ristiäisiä, että olette kummeja. En kehdannut kieltäytyä, kun kyseessä miehen siskon lapsi. Emme koskaan soittele, käy kylässä, pakkotapaamiset vain synttäreillä. Koskaan ei lahjoista kiitetä ja jos minä (työtön) ostan jotain muuta kuin merkkivaatetta lahjaksi niin heti nyrpistetään nokkaa. Viimeksi ostin Ciraf-merkkisen paidan Prismasta lahjaksi niin lapsen äiti heti kaivoi paidan sisältä merkkilapun ja taokaisi " ai, jaa, juu..." ja nokka oli rypyllä....



Mitä siis koskaan halusivat meitä kummeiksi, kun välit on aina olleet huonot. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa pitää yhteyttä. Kyllä vanhemmat on vastuussa kummivalinnasta!!!!

Ostan mitä minua huvittaa ja kiva jos kelpaa. Jos ei kelpaa, niin samapa se. Kummilapseni ovat ihania ja yritän olla heille hyvä kummitäti. Mielestäni lahjat ovat sivuseikka.

vanhempia ei kiinnostanut yhteydenpito niin pikkuhiljaa luovuin siitä minäkin. 3-vuoden ajan laitoin lapselle lahjat vanhempieni liikkeeseen jossa tiesin perheen asioivan ja poika sai lahjansa sieltä mutta lopulta kyllästyi kun ei mitään yhteyttä pidetty. itse olisin pitänyt yhteyttä mutta perhe ei muutettuaan vaivautunut ilmoittamaan uusia yhteystietojaan ja puhelinnumerokin heillä oli vaihtunut.



Ja meillä muuten lapset (vanhin 6v,) tietävät tarkkaan keneltä kummilta (tai muulta sukulaiselta) mikin lahja on tullut ja ilman muuta asiaan kuuluu kiittää lahjan antajaa. Jos ei muuten pysy mielessä keneltä lahja on niin kannattaa merkata se ylös kun avaa lahjan ja kyllä meillä ainakin kortissa lukee keneltä lahja on niin siitä vaan kortista lahjan antaja paperille ja kun lahja on auki niin sisältö perään. Taitaa vaan olla nykyään niin että niitä kortteja ei vilkaistakaan kun niin kova kiire on lapsilla repiä paperit auki ja vanhemmat ei valvo hommaa ollenkaan.

Me ollaan sovittu kummien kanssa (he myös meidän lapsen kummit), ettei osteta lahjaa jouluksi. Kumpikaan ei osta ja niin on toiminut hyvin.

eli kun lahjoja avataan, niin ei todellakaan saa olla niin kiire, että kaikki vaan äkkiä auki ! Ei todellakaan! Vaan rauhassa avataan yksi paketti kerrallaan ja katsotaan samalla keneltä ne on!



Ja ehdottomasti kiitokset annetaan lahjan antajalle! Isot lapset (koululaiset) osaavat kiittää jo itsekin vaikka tekstiviestillä. Pienten puolesta kiitokset laitan minä!

:))))))



Tarja: Ciraf-puku

Olli: Todella pieni pikkuauto

Mummu: Villahousut

Ukki & sen avokki: Ei mitään

Eno: Pipo tai sipulipussi

ja kyllä normaaliälyllä varustettu yksilö pystyy muistamaan keneltä lahjat on, vaikka niitä ei Exceliin kirjaisikaan!!

Jos olet muuten lähettänyt lahjan postitse, oletko varma että se on mennyt perille?

ja nuo mainitut lähinnä esimerkkeinä, millaista vastaanottoa perheeltä saa, eli että kummilapsen puolelta ei olla yhteyksissä. Kyllä se aika turhauttavaa on, jos synttäreille ei kutsuta, vaan lahjan saa toimittaa jotain muuta kautta, eikä siitä kiitetä. Aika yksipuolinen suhde.