Mies vain tilittää työasioitaan minulle
Viime lomallakin teki joka päivä etätöitä ja yhteiset tekemiset siirtyi iltaan. Sitten tilitti, miten raskasta oli ja kuka sanoi mitä hänen projektistaan. Oli vailla lohtua.
Tänään mies pyysi mukaan kauppaan ja kävelylle. Tämä sitten siirtyi kun mies jäi tekemään jotain. Odottelin ja itsellä meni aikaa hukkaan kun en voinut aloittaa mitään. Kuvittelin, että kävely olisi mukava happihyppely kun päivänvaloa oli vielä ja yhteistä aikaakin. Mies vain myrskyn merkkinä valitti työstään ja sen tylsyydestä. Meno- ja tulomatkan, yhteensä tunnin ajan.
Tulee vain olo, että olenko vain joku työnohjaaja, jonka pitäisi olla 24/7 valmiudessa kuuntelemaan. Minun asiani ei kiinnosta.
Kommentit (59)
Täällä kanssa sais kuunnella työjuttuja vaikka koko illan, jos ei jo ihan alkuun tee selväksi, että nyt riittää. Hän on jo oppinut, että koko iltaa ei vaan hitto jaksa kuunnella. Saattaa sanoa, että "sanon tämän asian vain" :D
Olen yrittänyt havainnollistaa aiheen tylsyyttä paasaamalla omista töistäni puolituntia putkeen pohtien kirjanpidon kiemuroita ja kuinka se ja se sieltä ja sieltä osastolta ei tajunnut jne blaablaa jaadijaadi. Kun hänen katse menee tyhjäksi niin sanon, että hahaa! eipä kiinnosta sinuakaan minun työasiat :D
Ja minun mieheni on haalarimies, joten ei voi sanoa, että vain insinööreillä olisi tylsät työstressit purettavana :/
Vierailija kirjoitti:
Olet ns likasanko miehellesi, johon hän kaataa pahaa oloaan. Ja varmaan .myös mällisanko, johon voi purkaa kutunsa.
Miten siitä pääsee?
On aina yhtä ilahduttavaa huomata miten kerta kaikkisen sydämellisesti täällä kannustetaan ihmisiä tukemaan puolisoaan joka tekee stressaavaa työtä :)
Tsemppiä kaikille, tuolla asenteella pääsee pitkälle vielä...
Vierailija kirjoitti:
On aina yhtä ilahduttavaa huomata miten kerta kaikkisen sydämellisesti täällä kannustetaan ihmisiä tukemaan puolisoaan joka tekee stressaavaa työtä :)
Tsemppiä kaikille, tuolla asenteella pääsee pitkälle vielä...
Kah, päivän vääntäjähän se sieltä tuli itseään ilahduttamaan.
Vääntäjälle on tyypillistä kääntää kaikki jotenkin ihan päälaelleen.
Kun toinen paasaa tuntikaupalla joka ilta vain ja ainoastaan omista työasioistaan, niin lainaamani kommentoija jaksaa suurella mielenkiinnolla ja myötätunnolla kuunnella samat asiat joka ilta. Siitä huolimatta, että sama levy on jo alkanut kyllästyttämään, niin siitä ei voi sanoa, koska puolisokullan on saatava upota stressiputkeensa, häntä ei missään nimessä pidä vetää sieltä pois puhumalla vaikka ihan tyystin muista asioista.
Huoh sulle... ja hei lopuksi tsemppiä sinnekin!
Saathan varmasti poistua ovesta ulos? Valituksen kuuntelu on valinta. Raskasta työtä tekevä puolison hommaaminen kuuluu niin ikään valintoihin. Miehelle suositan kotirouvan hankkimista. Murheiden kuuntelu kuuluu työnkuvaan. Myötämielinen vaimo osaa tarvittaessa ohjata terapeutin luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina yhtä ilahduttavaa huomata miten kerta kaikkisen sydämellisesti täällä kannustetaan ihmisiä tukemaan puolisoaan joka tekee stressaavaa työtä :)
Tsemppiä kaikille, tuolla asenteella pääsee pitkälle vielä...
Kah, päivän vääntäjähän se sieltä tuli itseään ilahduttamaan.
Vääntäjälle on tyypillistä kääntää kaikki jotenkin ihan päälaelleen.
Kun toinen paasaa tuntikaupalla joka ilta vain ja ainoastaan omista työasioistaan, niin lainaamani kommentoija jaksaa suurella mielenkiinnolla ja myötätunnolla kuunnella samat asiat joka ilta. Siitä huolimatta, että sama levy on jo alkanut kyllästyttämään, niin siitä ei voi sanoa, koska puolisokullan on saatava upota stressiputkeensa, häntä ei missään nimessä pidä vetää sieltä pois puhumalla vaikka ihan tyystin muista asioista.
Huoh sulle... ja hei lopuksi tsemppiä sinnekin!
Kaksi urahenkistä harvoin sopii toisilleen.
Meillä mies ei koskaan puhu minulle työasioita. Passita se miehesi kuntosalille, purkakoon siellä omat työasiansa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei koskaan puhu minulle työasioita. Passita se miehesi kuntosalille, purkakoon siellä omat työasiansa.
Aloittajalle mies on edustusta varten. Nätti titteli ja naama. Jututkin menee tietyn aikaa. Uskon miehen rauhoittuvan oikeanlaisen naisen seurassa.
MInua pidetään hyvänä kuuntelijana, myös puoliso jakaen työjuttujaan erityisesti perjantai-illan "riemuksi", mutta opin pikku hiljaa ohjaamana keskustelut ihan muualle. Ihminen jää helposti jurnuttamaan samaan asiaan ja miksi voi toisella vaan sanoa, että nyt vaihdetaan aihetta/haluan kertoa oman asiani/ ikävää, että sulla on tuollainen olo mun osaamatta auttaa asiassa/en ole asiantuntija, jotan toivotan sulle voimaa eteenpäin oikean asiantuntijan avustuksella.
Vieraammat loukkaantuvat joskus, mutta en jaksa jokaisen lapsuuden traumoja tai yrityksen asiakaskatoa ratkaista. Joskus sanon, että voidaan käydä tämä ongelmasi läpi, mutta silloin konsultaatiosta on pakko laskuttaa kun se vie munkin omaa aikaani ratkaistessani tilannettasi.
Puolison voi myös tökkiä miettimään ihan muuta. Jos ei muuta, niin mitäs syötäisiin huomenna tai jouluna tai voisko miettiä viikonlopuksi jotakin vaihtelua. KUn ei ne asiat siinä hetkessä kuitenkaan ratkea
Vierailija kirjoitti:
On aina yhtä ilahduttavaa huomata miten kerta kaikkisen sydämellisesti täällä kannustetaan ihmisiä tukemaan puolisoaan joka tekee stressaavaa työtä :)
Tsemppiä kaikille, tuolla asenteella pääsee pitkälle vielä...
Ei kyse ole siitä, vaan vastavuoroisuudesta. Nämä tilittäjät uuvuttavan puolisonsa, eikä heitä kiinnosta pätkääkään puolison työt tai stressi. Tukemisessa ja kuuntelussa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Mutta jos toinen on ainoastaan se likasanko, niin se ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Saathan varmasti poistua ovesta ulos? Valituksen kuuntelu on valinta. Raskasta työtä tekevä puolison hommaaminen kuuluu niin ikään valintoihin. Miehelle suositan kotirouvan hankkimista. Murheiden kuuntelu kuuluu työnkuvaan. Myötämielinen vaimo osaa tarvittaessa ohjata terapeutin luo.
Se on just näin. Ei silloin, kun molemmat käy töissä tarvitse toisen kantaa myös toisen työtaakkaa. Jos työssä on paineita tai ongelmia siitä puhutaan esimiehelle tai terapeutille. Ei puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Exä jankutti aina työmurheistaan ja jatkuvasti. Minulta ei kysynyt koskaan vastavuoroisesti, että miten menee töissä tai muuten. Aina olisi pitänyt vaan jaksaa kuunnella hänen yksinpuheluaan. Onneksi ei enää tarvitse.
Kohtalotoveri. Minuakin alkoi vuosien mittaan harmittaa se jatkuva jankutus, ja varsinkin se, kun rupesin hahmottamaan ongelmaa ja vielä sanoinkin päätelmäni miehelle. Hänen oma sosiaalinen kapasiteettinsä oli loppujen lopuksi aina ylitetty, vaikka pystyikin käytöstavoillaan kompensoimaan. Kollegat olivat siten mukamas pahansuopia tai tyhmiä. Kaikki aika meni työpaikkojen vaihdoistakin huolimatta (eihän se oma ongelma poistunut) huonotuulisuuden kestämiseen, puhumattakaan siitä, että minun naurettavien pikkuhuolieni puhumiseen olisi pyynnöistäni huolimatta riittänyt aikaa. Nostin sitten kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saathan varmasti poistua ovesta ulos? Valituksen kuuntelu on valinta. Raskasta työtä tekevä puolison hommaaminen kuuluu niin ikään valintoihin. Miehelle suositan kotirouvan hankkimista. Murheiden kuuntelu kuuluu työnkuvaan. Myötämielinen vaimo osaa tarvittaessa ohjata terapeutin luo.
Se on just näin. Ei silloin, kun molemmat käy töissä tarvitse toisen kantaa myös toisen työtaakkaa. Jos työssä on paineita tai ongelmia siitä puhutaan esimiehelle tai terapeutille. Ei puolisolle.
Mies huomaa aivan konkreettisesti miksi niin moni uramies päätyy kotirouvaan. Palkka menee sujuvaan arkeen. Tästä syystä Amerikan maalla uranainen ei tahdo millään löytää miestä. Harva haluaa tuoda töitä kotiin.
ehkä niiden duunipaikalla ei ole kehityskeskusteluita, vaan ne on ulkoistanut ne keskustelut vaimoille
Vierailija kirjoitti:
Ihme hiihtäjä tämä muija.
Miksi?
Oli se kyllä rasittavaa, kun toinen jauhoi koko ajan työasioista. Aluksi yritti olla ymmärtävä, mutta eihän sitä pitempään sitten kestänyt. Piti sanoa suoraan, etten jaksa olla sinun oksennussanko työasioissa enää. Kyllä se tuntui pahalta, mutta kyllä se valitus siitä väheni kuitenkin.
Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan se on sellainen työmiehen lauantai!