Kertokaa missä ammatissa tarvii polynomeja ja funktioita?

Matematiikkaa tarvitaan aika monella alalla.  Lähihoitajien lääkelaskuista insinöörien lujuuslaskelmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotilaat (Operaatiotutkimus)

Venäjällä itseasiassa armeija käyttää runsaasti matematiikkaa hyväkseen laskemalla kuinka monta miestä tarvitaan mihinkin asemaan ja kaikki on mennyt päin v-mäntyä.

Pahoittelen Igor, ette taida osata laskea shitten

Mikä sun pointti oli? Sotatiede perustuu laskentaan

Mutta onhan se aivan loistava esimerkki GIGO-periaatteesta. Venäjän armeijan laskentatapa voi olla ihan oikea, mutta kun siihen syötettävä tieto on puppua, lopputuloksen näkee Ukrainassa.

Ja sama kaava toistuu kaikessa missä luotetaan liikaa matematiikkaan. Matematiikkahan toimii mutta käytännössä oikea elämä on yleensä liian monimutkikasta mallinnettavaksi luotettavasti.

Jos toimit virheellisellä mallillä niin toimit. Pieleen menee aina, jos olettamat on väärät tai toimintaan väärän tiedon pohjalta. Mutta tämähän on itsestään selvyys - ei kukaan ole väittänyt, että derivointi on ihmelääke, jos meillä ei ole ilmiötä kuvaavaa funtiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotilaat (Operaatiotutkimus)

Venäjällä itseasiassa armeija käyttää runsaasti matematiikkaa hyväkseen laskemalla kuinka monta miestä tarvitaan mihinkin asemaan ja kaikki on mennyt päin v-mäntyä.

Pahoittelen Igor, ette taida osata laskea shitten

Mikä sun pointti oli? Sotatiede perustuu laskentaan

Mutta onhan se aivan loistava esimerkki GIGO-periaatteesta. Venäjän armeijan laskentatapa voi olla ihan oikea, mutta kun siihen syötettävä tieto on puppua, lopputuloksen näkee Ukrainassa.

Ja sama kaava toistuu kaikessa missä luotetaan liikaa matematiikkaan. Matematiikkahan toimii mutta käytännössä oikea elämä on yleensä liian monimutkikasta mallinnettavaksi luotettavasti.

Jos toimit virheellisellä mallillä niin toimit. Pieleen menee aina, jos olettamat on väärät tai toimintaan väärän tiedon pohjalta. Mutta tämähän on itsestään selvyys - ei kukaan ole väittänyt, että derivointi on ihmelääke, jos meillä ei ole ilmiötä kuvaavaa funtiota. 

Ei vaan toimintatapa on väärä jos se ei ota huomioon todennäköisesti virheellistä tai puutteellista tietoa ja virheellistä funktiota.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikkahan toimii mutta käytännössä oikea elämä on yleensä liian monimutkikasta mallinnettavaksi luotettavasti.

Kukahan tätä oikeaa elämää on mallintamassa? Tähän asti ainoa, jonka tiedän yrittäneen oli lauma valkoisia hiiriä, ja vastaus oli 42.  Mutta tämänkin tarinan todenperäisyys on kyseenalainen.

Tavallisesti ne mallinnettavat ilmiöt ovat huomattavasti pienempiä ja niissä homma kyllä toimii, kunhan lähtökohdat ja mallinnukset ovat kohdillaan.

Kuinkakohan monta kymmentä tuhatta tuntia minäkin olen käyttänyt turhan matikan opiskeluun. Olen siis dippainssi, mutta en koulunkäynnin ulkopuolella ole mitään alakoulun matikkaa monimutkaisempaa tarvinnut.

Ap ei kai väittänyt ettei matikkaa tarvita, vaan että missä ammatissa juuri tuota funktiolaskentaa tarvitaan.

Itse toimin viestintäalalla, enkä ole tarvinnut. Miehellä on oma yritys ja siellä varmasti paljon kauppamatikkaa, mutta nauroi, kun kysyin polynomeista.

 

Vierailija kirjoitti:

Matematiikkaa tarvitaan aika monella alalla.  Lähihoitajien lääkelaskuista insinöörien lujuuslaskelmiin. 

Juu, mutta lähihoitajat ei mitään funktioyhtälöitä ratko työssään. Insinööreistä en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Kuten jo joku aikaisemmin sanoi, niin vaikeat matemaattiset tehtävät luovat aivoissa uusia hermoyhteyksiä ja kehittävät loogisia ongelmanratkaisutaitoja sekä pitkäjänteisyyttä. Vaikka et tulevaisuudessa tarvitsisi polynomeja, niin niiden avulla saavuttamiasi uusia taitoja tarvitset.

Riippuu varmaan lahjoista ja opetuksesta. Minulla oli itselläni laaja matikka 90-l. alussa, koska luokat jaettiin sen mukaan onko lyhyt vai laaja matikka, ja koska siihen lukioon hengailtiin viettämään aikaa kutosen keskiarvolla ja itse tykkäsin opiskella, valitsin laajan. En käsittänyt siitä mitään. B:n kirjoitin, oli pakko kirjoittaa se. Nyt lapseni on yläkoulussa ja voin sanoa, että hyvin hämärästi ymmärrän mitään hänenkään tehtävistään. Omalla kohdallani voin sanoa, että laaja matikka meni täysin hukkaan, en todellakaan usko saavuttaneeni siinä mitään loogista ajattelua ainakaan missään järkevissä määrin suhteessa ajanhukkaan. Yhtään korkeamman ajattelun tason opin yliopistossa, jossa opiskelin yhteiskunnallisia ja humanistisia aineita. Toki en tästä ketään syytä, itsehän törppö sen laajan valitsin. Mutta ei siitä kaikille mitään hyötyä ole. Ilmeisesti nyt ovat muuttumassa pisteytykset yliopistoon haettaessakin (toivottavasti!) eli enää ei ole ns. pakko kirjoittaa ällää laajasta matikasta päästäkseen opiskelemaan kirjallisuustiedettä.

Matematiikan opettajat tarvitsevat niitä ammatissaan jatkuvasti!