Puolisoni suuttuu suunnitelmista
Pidän suunnittelemisesta. Suunnittelen yhteisiä tekemisiä, matkoja ja illallisia. Aina kun suunnittelen illallista, puolisoni valittaa kuinka kallista se on, mutta syö kuitenkin ruokaa, jota olen tehnyt pitkään ja hartaasti (ja itse maksanutkin). Joskus yritän kysyä mihin aikaan on tulossa, jotta voin ajoittaa aterian, mutta ei osaa sanoa ja hermostuu kun kysyn. Joskus puhuu myös puhelimessa koko ruokailun ajan :(
Kun suunnittelen matkaa, puoliso on vihainen, koska en ota hänen tilannettaan huomioon (esim. työt). Kysyn kuitenkin tietenkin päiviä, jolloin hänelle sopisi lähteä matkalle. Kysyn budjettia ja suunnittelen joitakin nähtävyyksiä tms, mutta sanoo ettei pidä suunnitelmista vaan haluaa mennä mielensä mukaan. (Hänellä on rahaa ja maksan itse itseni). Myös kysyn, onko niin ettei halua lähteä ollenkaan ja sanon että voin lähteä yksinkin (haluan matkustella). Suuttuu siitäkin koska kokee, että elämme silloin erillistä elämää. Sama illallisten kanssa. (Edes pari kertaa vuodessa.) Yritän selittää, että esimerkiksi illallisvaraukset on tehtävä aikaisemmin, mutta siitäkin valittaa. Ei tiedä koska sopii ja tuntuu olevan aina liian kiireinen miettiäkseen. Kun sanon meneväni ystävieni kanssa - suuttuu, koska "teen kaikki kivat asiat kavereiden kanssa".
Nyt olen suunnittelemassa joulua ja mietin minä päivinä kutsun vanhempiamme kylään. Mies hermostuu ja sanoo ettei voi tietää etukäteen. (Hlvetti, mutta muiden pitää tietää.) Sanon, että voimme viettää joulun kahdestaankin ja kysyn onko toiveita, mitä hän haluaisi tehdä. Hermostuu.
Tuntuu todella tyhmältä, koska emme voi tehdä asioita yhdessä. Hän valittaa siitä että teen kaikki kivat asiat erikseen hänestä, mutta jos en saa häneltä aikatauluja koskaan, niin mitä helvettiä? Valittaa myös kuinka emme koskaan tee mitään yhdessä, vaikka yritän järjestää vaikka mitä ja maksaa vaikka itse (olen pienituloisempi kuin hän.) Lähdin kerran matkalle kavereiden kanssa ja hän on siitä edelleen katkera.
Kommentit (21)
En kyllä tekisi enää mitään tuollaisen tyypin kanssa vaan kysymättä järjestäisin menot muussa seurassa.
Mitä mies sanoo kun otat käytöksensä puheeksi? Tai kun kysyt miksei mikään ole hyvä?
Miksi taistella jatkuvasti jos erilaisuus on luonteessa. Ei se tule muuttumaan vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Ehdotan sopivamman puolison etsintää.
Mies kuulostaa rasittavalta vinkujalta jolla ei ole käytöstapoja. Olen vähän kuin sinä eli tykkään suunnitella kaikenlaista. Mies taas ei. Hän arvostaa tätä suunnittelupuolta minussa. Jos pääsee istumaan valmiiseen illallispöytään niin ei todellakaan puhu puhelimessa sitä aikaa. Ja yleensä haluaa osallistua esim hakemalla ainekset kaupasta, siivoamalla keittiön jälkikäteen tms.
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa rasittavalta vinkujalta jolla ei ole käytöstapoja. Olen vähän kuin sinä eli tykkään suunnitella kaikenlaista. Mies taas ei. Hän arvostaa tätä suunnittelupuolta minussa. Jos pääsee istumaan valmiiseen illallispöytään niin ei todellakaan puhu puhelimessa sitä aikaa. Ja yleensä haluaa osallistua esim hakemalla ainekset kaupasta, siivoamalla keittiön jälkikäteen tms.
Tämä.
No teillä nyt on ihan eri kellotaajuudet jolla toimitte. Ei tuo tule ikinä muuttumaan, jos tuo ärsyttää, ei tuohon auta kuin sian jättäminen. Valitan.
Mies kuulostaa parisuhteeseen liian kiireiseltä ja puhelinkeskeiseltä, ei huomioi sinua tai välttelee. Sinulla taas on liian valmis ohjelma aina kummallekin ajanvarauksineen ja ehdotat aina uudelleen sitä. Mies kai haluaa mennä vain tilanteen mukaan ja ei osaa sanoa, ei pidä jostain. Sinulle sopisi kalenterimainen ohjelma? Liikaa luonne-eroja? Jotkut haluavat itse valita mitä tekevät ulkomailla, ei toisen mukaan tai perinteen. Miten sitten jotain yhdistää, on eri asia. Löytyykö yhteistä vai ei. -Itsekään en kyllä haluaisi noista yhtäkään (naisena) mitä ehdotat, mutten haluaisi miestä joka suuttuu jos kysyy jotain. En pidä sukulaisvierailuista, toisen sukulaisia en osaisi mennä usein näkemään, en pidä nähtävyyksistä ja ajanvaraus ravintolassa ei toimi, ei ole ruokahalua automaattisesti kello se ja se. Ennen ulkomailla ravintoloihin vain mentiin sisälle turistipaikoissa, ei ollut kaikissa ajanvarausta.
Tämä sama tyyppi teki jo tänään aiemmin ainakin yhden provon. Tunnistan kirjoitustyylin
Miestäsi kauhistuttaa jokainen suunnitelma koska hän ei halua tehdä mitään, käydä vain töissä ja sitten olla kotona ? Nuorimmainen tyttäreni on naimisissa miehen kanssa joka rakastaa että tyttäreni luonteenpiirteeseen kuuluu järjestää ja suunnitella kaikki asiat. Ei kuulosta että sinun miehesi olisi vähääkään samanlainen.
Kovin on tuttua touhua. Meillä kaikki pitäisi häneltä kysyä, saako tulla vieraita. Jopa omien lasten kyläilyt pitäisi luvan kautta toteuttaa, kysyä sopiiko hänelle. Ei ole mitään estettä kenenkään vierailulle, aikaa vietetään jatkuvasti kotona. Hän ei suunnittele mitään. Sitten on pieni viha päällä, kun minä päätän.
Toiset on sillä tavalla erilaisia, ettei heille käy mikään spontaani. Aina pitää olla kalenterin mukaan kaikki suunniteltu etukäteen. Niin tylsää, ikinä ei voi tehdä mitään, mikä sillä hetkellä miellyttäisi. Joskus on kivaa olla vailla tekemistä, ja lähteä minne haluaa tai olla kotona. Ymmärrän miestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Aika rasittava tyyppi.
Niin, vaimo, joka suunnittelee. Onkohan jääkaapin ovessa lukujärjestys?
Ehkä sun kannattais lopettaa hössöttäminen. Silloin kun suunnittelet, teet sen miehesi kanssa. Maailmassa on muitakin kuin sinä ja sun suunnitelmat.
Onneksi olette lapsettomia. Tilanne moninkertaistuu ja mutkistuu jos ..
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sun kannattais lopettaa hössöttäminen. Silloin kun suunnittelet, teet sen miehesi kanssa. Maailmassa on muitakin kuin sinä ja sun suunnitelmat.
Minä ymmärsin tilanteen niin, ettei mies halua suunnitella yhtään mitään. Esim. jotain matkalle lähtöjä yleensä on pakko suunnitella edes jonkun verran etukäteen. Aika harva pystyy lähtemään vaikka ulkomaille ihan tuosta vaan ilman suunnittelua.
Anna hänen suunnitella joulu, katsot sitten mitä siitä tulee kun hän toimii oman agendansa mukaisesti. Äläkä sitten patronisoi siitä vierestä vaan teille tulee just sellainen joulu kuin hän haluaa
Mun siskon lapsen parhaan ystävän äiti on just tollanen.
Olisi kiva viedä tyttöjä jonnekin, mutta tää äiti ei halua päättää mitään.
Yhden ainoan kerran oli päättänyt. Osti junaliput Helsinkiin ja silloin Helsingissä oli slush.
Kaikki hotellit täynnä, tai hinta järkyttävä.
Sisko onnistui saamaan sviitin ok hintaan ja kysyi käykö tämä, ollaan samassa huoneessa. Tää äiti sanoi mua ahdistaa, kun pitäisi päättää nyt.
Mitä väliä se on missä nukut.
Olivat sitten tulleet Helsinkiin ja sisko meni tyttörensä kanssa laivalla Tukholmaan, sitten kävi Talinnassa.
Sanoi äidille me tehdään näin.
Nää olivat menneet sitten jonnekin kyloylään, olisko ollut Lohjalle.
Asiat jää tekemärttä noin
Mä en kestä tuollaista aikataulutettua reissaamista ja elämää. Mielummin silleen rennosti ja ei mua haittaa jos joku asia ei sitten onnistukaan, keksin jotain muuta.
Toki reissuun mentäessä pitää varata matkat ja hotellit ja anoa loma siihen, mutta olisi hirveä painajainen mennä silleen, että olisi etukäteen joku päiväohjelma siellä reissussa. Tulisin siis ap:n kaltaisen puolison kanssa hulluksi ja toisaalta ap: n kaltainen ihminen ei kestäisi minua varmaan päivääkään.
Joku kompromissi teidän pitänee keksiä, ei vika ole kummassakaan vaan siinä, että teillä on aika erilainen näkemys sitä miten toiminen on mielekästä.
Älä suostu tuollaiseen pompotteluun. Sanot että haluat mennä matkalle tänne tai tänne, haluaako hän mukaan ja jos haluaa saa maksaa itse.
Samoin kerrot että haluat kutsua vanhempasi jouluna. Anna puolisolle kaksi pöivä vaihtoehtoa ja sano että tarvitset vastauksen viimeistään 2 vikkkoa ennen. Ja että hänen ei tarvi olla paikalla jos ei huvita (mutta sitten turha odottaa että sinä olet paikalla kun hänen läheiset tulee).