Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka eivät haluaisin viettää jouluaattoa vanhojen vanhempiensa kanssa?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ovat jo vanhoja, niin monta joulua ei välttämättä ole enää jäljellä. Mulla harmitti, kun tuli pidettyä lopulta liian vähän yhteyttä.
Ja näin ne omat joulut sujuu, vuodesta ja ehkä vuosikymmenestä toiseen, kunnes itse ehkä kuusikymppisenä pääsee viettämään sellaista joulua kuin haluaa.
Näin juuri. Minun mummoni pisti paremmaksi kuin tämän ketjun toinen mummo, hän alkoi vanhaksi reilut viisikymppisenä, taisi elää 94-vuotiaaksi. Kyllä sitä yhteyttä voi pitää sen verran kuin jaksaa ja haluaa. Me emme ole käyneet äitini luona jouluaattona enää vuosiin, käymme tapaninpäivänä. Voisi sanoa, että miehen suvun kanssa on paremmat bileet, on paljon väkeä ja iloinen mieli. Äiti lähinnä hiljaisuudessa kyttäisi mitä lapseni syövät ja pian pois ruoat pöydästä, jotta eivät pilaannu. Toki äitini on ihmisenä minulle rakkaampi kuin miehen sukulaiset, mutta ihan hyvin voimme jutella muinakin päivinä kuin juuri jouluaattona. Jouluaatoista miehen suvun kesken on lapsilla rakkaita muistoja, äidistäni sitten taas muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Kauheaa sanoa mutta parhaat jouluni ovat alkaneet silloin kun molemmat vanhempani olivat poistuneet.
Kyllä sun nyt vaan pitäisi jaksaa.
He ovat aikanaan jaksaneet sinua hoitaa, kun olet ollut lapsi
Vaikka pari kolme tuntia.
Jos vanhemmat on ihan hyviä vanhempia olleet niin ajattelisin että on tosi kurjaa jättää vierailematta jouluna.
Kyllä se on tosi surullista kun jouluna ja isän/äitienpäivinä vanhuksen ainoa vierailija on minä kotihoidon työntekijä, käyn antamassa lääkkeet suuhun ja lämmittämässä jääkaapista sen saarioisten porkkanalaatikon. On ihan hirveä tunne juhlapyhänä jättää ne sinne ja kiiruhtaa seuraavaan paikkaan.
Tai sitten ei edes se hoitaja käy.
Joskus se toki on että niin makaa kuin petaa.
En ole ollut jouluaattona vuosiin mun vanhempien luona. Olemme käyneet tapaninpäivänä. Nyt isä on kuollut ja äiti asuu yksin. Onneksi veljeni pitää seuraa, kun me joudumme olemaan muualla. Olis tosi ikävää jättää äiti täysin yksin jouluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en jaksa enää viettää muiden jouluja. Omat vanhempani ja appivanhemmat molemmat aina haluaisivat, mutta minä 32-vuotiaana ihmisenä haluan jo tehdä omat päätökseni ja rakentaa omanlaiseni joulun. Toki näen/näemme miehen kanssa kaikkia heitä joulun tienoilla, mutta aattona en halua.
Sitten et mene jouluna vanhemmillesi. Aikaa ei takaisin saa ja jokaisella on aivan täysi oikeus käyttää oma aikansa, kuten haluaa. Ei aikuisella lapsella ole enää velvollisuutta toimia vanhempiensa seuraneitinä. Kyllä niiden vanhempien pitää omaan elämäänsä sisältö keksiä ilman aikuisten lastensa syyllistämistä.
En itsekään mene, enkä tunne siitä hiukkaakaan huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään nautin jouluista kun ei ole enää vanhempia elossa. Rumasti sanottu mutta niin se vain on.
Vuosikymmenet pilasin jouluni koska vanhempani ja sisarukseni odottivat, että joulu vietetään yhdessä vanhempien luona. Kummallista hösäämistä jouluaterian kokoonsaamiseksi ja yhteislahjojen hankkimiseksi. Teennäistä seurustelua. Vanhempani eivät aloittaneet koskaan keskustelua. Lähes sekopäisenä ja huojentuneena sitten palasin omalle asunnolleni tästä kaikesta voipuneena. Isää ei nyt enää ole ja äitikin palvelukodissa. Nyt helpottaa 65-vuotiaana ja voin suunnitella omat rituaalini jouluun. Mutta tuleeko näitä enää montaa.. ja vaivaako aiempi kokemus kuitenkin joulun viettoa.