Mikä lastenkirja olisi hyvä lukea myös aikuisena?

Patric Ness, Hirviön kutsu

Vierailija kirjoitti:

Pikku Prinssi

Lapsena en tuohon kirjaan ole tutustunut, en luettuna tai itse lukien. Nyt kun se tässä jossain nousi puheeksi, niin lähdin sitten kirjastosta lainamaan. Hätäisesti valitsin kirjaluettelosta jonkin vastikään ilmestyneen uustulkinnan, siis lyhennetty versio tästä tarinasta. Eli alkuperäinen on edelleen lukematta, tarina tosin jo hieman aukesi tuon uustulkinnan kautta. 

Mutta sen sijaan että olisin mennyt lastenosastolle alkuperäistä kirjaa etsimään, niin lainasinkin Antoine de Saint-Exupéryn elämäkerran, Paul Websterin kirjoittama elämäkerran siis.

Tässä nyt se mitä on tullut kirjasta luettua, sisältää aika paljon sen Pikku Prinssin tarinan tulkintaa myös.

Muumikirjatkaan eivät kuuluneet lapsuuden lukemistoon, ehkä nekin pitäisi lukea.

Muumikirjat. Etenkin Muumipappa ja meri puhuttelee aikuista ihan eri tavalla kuin lasta. Sen synkkyyttä ja monipuolisuutta ei lapsena ymmärtänyt.

Raamattu

Vierailija kirjoitti:

Andersenin sadut ovat mainioita, kannattaa etsiä alkuperäiset versiot. Saduthan ovat alunperin tarinoita, joita ihmiset kertoivat toisilleen ennen tv:n ja nettiviihteen aikaa. Niinpä niissä on tasoja eri ikäisille. Andersen käytti monien satujensa pohjana kuulemiaan tanskalaisia kansantarinoita.

Järkytyin lapsena kovasti joistakin Andersenin saduista. Pieni merenneito -sadussa ei ollut onnellista loppua, ja satu jäi vaivaamaan minua kovasti. Olen pystynyt sen kokemuksen lukemaan Andersenin satuja vasta aikuisiällä. Myös Grimmin sadut ovat aika julmia, mutta niissä on paljon kansanviisautta ja niitä satuihin perinteisesti kuuluvia onnellisia loppuja. Olen palannut niihinkin aikuisena.