Olen käynyt tosi paljon treffeillä ja kukaan ei kolahda! Mikä minua vaivaa?
Niin, miksi en kiinnostu kenestäkään? Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? En ymmärrä.
Kommentit (68)
Käyt liikaa treffeillä. Treffiturtumus. Saattaa tolla menolla mennä se elämän rakkauskin ohi, kun mikään ei tunnu enää miltään. Pidä kuukausien tauko.
Kannattaa miettiä millainen ihminen itselle sopii ja millainen itseä miellyttää ja mennä treffeille vain näiden kanssa. On ajan haaskausta vain käydä random tyyppien kanssa treffeillä. Itse olen käynyt vain kerran treffeillä. Siitä seurasi avioliitto.
Sama kokemus.
Tämän vuoden aikana olen treffannut noin 40 naista. Ei vaan kolahda ei.
Muutama viikko sitten lopetin koko touhun. Katsellaan nyt sitten mitä eteen tulee.
No mä en lähtisi edes treffeille ellei kolahda ensin.
En halua istua kahvilla ihmisen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, joka ei saa minua nauramaan yhtään.
Paljon asioita selvitettäväksi, ennen kuin uskaltaisin treffeille.
Esim mua on kovasti lähiaikana kysytty kahville.
Oon koittanut sanoa että mun pitää tutustua ensin, kun mulle on sattunut pahoja asioita menneisyydessä. Oon koittanut esim kysyä, onko sulla elukoita, mulla on koira jne
Vastaus oli: "Ei mulla oo kun kärpäsiä!"
Mut tavata pitäis uskaltaa heti, ei helvtti...
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus.
Tämän vuoden aikana olen treffannut noin 40 naista. Ei vaan kolahda ei.
Muutama viikko sitten lopetin koko touhun. Katsellaan nyt sitten mitä eteen tulee.
Olisko parempi tutustua ensin vaikka viestittelyllä? Ehkä tuollaiset pikatapaamiset eivät vain ole kaikkien juttu?
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus.
Tämän vuoden aikana olen treffannut noin 40 naista. Ei vaan kolahda ei.
Muutama viikko sitten lopetin koko touhun. Katsellaan nyt sitten mitä eteen tulee.
Mistä sä löydät kiinnostavia ihmisiä noin paljon?
Ja miten oot ehtinyt tutustua?
6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus.
Tämän vuoden aikana olen treffannut noin 40 naista. Ei vaan kolahda ei.
Muutama viikko sitten lopetin koko touhun. Katsellaan nyt sitten mitä eteen tulee.
Olisko parempi tutustua ensin vaikka viestittelyllä? Ehkä tuollaiset pikatapaamiset eivät vain ole kaikkien juttu?
Pääosin olen tutustunutkin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Joitain tavannut useammankin kerran. Jos toista kiinnostaa, niin toista ei tai sitten ei kiinnosta kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus.
Tämän vuoden aikana olen treffannut noin 40 naista. Ei vaan kolahda ei.
Muutama viikko sitten lopetin koko touhun. Katsellaan nyt sitten mitä eteen tulee.
Mistä sä löydät kiinnostavia ihmisiä noin paljon?
Ja miten oot ehtinyt tutustua?
6
Tinder toimii tässä kivasti. Eikä se nyt niin paljon aikaa vaadi.
Vierailija kirjoitti:
No mä en lähtisi edes treffeille ellei kolahda ensin.
En halua istua kahvilla ihmisen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, joka ei saa minua nauramaan yhtään.
Paljon asioita selvitettäväksi, ennen kuin uskaltaisin treffeille.Esim mua on kovasti lähiaikana kysytty kahville.
Oon koittanut sanoa että mun pitää tutustua ensin, kun mulle on sattunut pahoja asioita menneisyydessä. Oon koittanut esim kysyä, onko sulla elukoita, mulla on koira jne
Vastaus oli: "Ei mulla oo kun kärpäsiä!"Mut tavata pitäis uskaltaa heti, ei helvtti...
On vaan se pa netus pojilla niin kova, ettei yhtään malta tutustua. =) Kaikki kelpaa, eikä mikään ole este. Ole tyytyväinen kun väistit luodin!
Vierailija kirjoitti:
No mä en lähtisi edes treffeille ellei kolahda ensin.
En halua istua kahvilla ihmisen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, joka ei saa minua nauramaan yhtään.
Paljon asioita selvitettäväksi, ennen kuin uskaltaisin treffeille.Esim mua on kovasti lähiaikana kysytty kahville.
Oon koittanut sanoa että mun pitää tutustua ensin, kun mulle on sattunut pahoja asioita menneisyydessä. Oon koittanut esim kysyä, onko sulla elukoita, mulla on koira jne
Vastaus oli: "Ei mulla oo kun kärpäsiä!"Mut tavata pitäis uskaltaa heti, ei helvtti...
Ei hyvä tavaton sentään!? Miten ihmeessä luulet että voikaan kolahtaa, jos et edes treffeille uskalla? Kyllähän sitä toiseen ihmiseen parhaiten livenä tutustuu. Tai voithan toki nököttää siellä kotona ja odottaa että joku ajatuksen voimin tietää sinun vaikeasta menneisyydestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä en lähtisi edes treffeille ellei kolahda ensin.
En halua istua kahvilla ihmisen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä, joka ei saa minua nauramaan yhtään.
Paljon asioita selvitettäväksi, ennen kuin uskaltaisin treffeille.Esim mua on kovasti lähiaikana kysytty kahville.
Oon koittanut sanoa että mun pitää tutustua ensin, kun mulle on sattunut pahoja asioita menneisyydessä. Oon koittanut esim kysyä, onko sulla elukoita, mulla on koira jne
Vastaus oli: "Ei mulla oo kun kärpäsiä!"Mut tavata pitäis uskaltaa heti, ei helvtti...
On vaan se pa netus pojilla niin kova, ettei yhtään malta tutustua. =) Kaikki kelpaa, eikä mikään ole este. Ole tyytyväinen kun väistit luodin!
Niin. Siinäpä se elämä ohi valahtaa, luoteja väistellen. Ehkäpä sitä kannattais joskus ottaa sitä osuumaakin, tiedä vaikka jäisi ihan eloonkin.
Kannattaa kirjoittelemalla tutustua mieheen ensin hyvin, jotta näkee kannattaako treffeille edes lähteä. Jos mies on sopiva, hän kestää kyllä kirjoittelunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus.
Tämän vuoden aikana olen treffannut noin 40 naista. Ei vaan kolahda ei.
Muutama viikko sitten lopetin koko touhun. Katsellaan nyt sitten mitä eteen tulee.
Mistä sä löydät kiinnostavia ihmisiä noin paljon?
Ja miten oot ehtinyt tutustua?
6Tinder toimii tässä kivasti. Eikä se nyt niin paljon aikaa vaadi.
No kyllähän tutustuminen vaatii nimenomaan aikaa.
Sulla itsella on joku asia menneisyydessä, jonka vuoksi et edes halua kenenkään kolahtavan. Näin et joudu tilanteeseen, jossa tilanne voi toistua. Aivot toimii niin, vaikka ei haluaisi tai uskoisi.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus.
Tämän vuoden aikana olen treffannut noin 40 naista. Ei vaan kolahda ei.
Muutama viikko sitten lopetin koko touhun. Katsellaan nyt sitten mitä eteen tulee.
Eikö tässä käy kuten irtokarkkihyllyllä? Siis ihan mahdotonta sanoa, mikä näistä on se mun ensteks lemppari koska eri päivinä ja eri tilanteissa maistuu parhaimmalta eri tyyppinen karkki?
Vai ostaako kukaan ihminen irtokarkkilaareista aina vain sitä yhtä ja samaa?
Minusta tuntuu, että tinder on vain sellainen maisteluhylly minkä äärellä on mahdotonta pysähtyä yhteen ja todeta, että tämä on mulle riittävän hyvä kaikin puolin ja voin jättää muut karkit ostamatta.
Treffailutauko ja yritä uutta lähestymistapaa: ehdota tapaamisia ihmisille, joihin jossain ensin tutustut ja huomaat heidän olevan kiinnostusta herättäviä. Ja aseta itsellesi rajat, esim pari vaihtoehtoa/kk max?
Oon usein ihmetellyt tätä, kun ihmiset pystyvät hyppäämään suhteesta toiseen ja ihastumaan miltei keneen tahansa. Itse olen todella valikoiva. Jos ei tunnu sopivalta niin ei tunnu. Joskus olen yrittänyt deittailla, kun ihminen on ollut ihan mukava, mutta sitten on alkanut ahdistaa kun olisi pitänyt olla fyysisesti lähellä. Suutelu on oksettanut. On hankalaa jos kroppa haraa vastaan ja moni ei ymmärrä, ettei sille voi mitään. Tunteitaan ei voi pakottaa.
Sinulla on epärealistiset odotukset.
Vierailija kirjoitti:
Käyt liikaa treffeillä. Treffiturtumus. Saattaa tolla menolla mennä se elämän rakkauskin ohi, kun mikään ei tunnu enää miltään. Pidä kuukausien tauko.
No siinähän ehtii suhahtaa ohi monta oikeaa...
Oikeasti, on ärsyttävää, kun kukaan ei kiinnosta oikeasti. Itselläni oli nuorena pari kaveria, jotka rakastuivat tuosta vaan. Kiva mies, siihen rakastuttiin. Pari kertaa vaihdettiin eri syistä ja sitten naimisiin kiireellä. Edelleen rakastavat.
Itse löysin yhden, johon rakastuin. Oli vain se kolme ärrää. Rakkaus, roisto ja renttu samassa paketissa. Sinne jäi. Se siitä rakkaudesta elämässäni. Ja kyllä, elän tunteella, mutta en vain löydä rakastettavaa kumppania, vaikka muita rakastan elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Oon usein ihmetellyt tätä, kun ihmiset pystyvät hyppäämään suhteesta toiseen ja ihastumaan miltei keneen tahansa. Itse olen todella valikoiva. Jos ei tunnu sopivalta niin ei tunnu. Joskus olen yrittänyt deittailla, kun ihminen on ollut ihan mukava, mutta sitten on alkanut ahdistaa kun olisi pitänyt olla fyysisesti lähellä. Suutelu on oksettanut. On hankalaa jos kroppa haraa vastaan ja moni ei ymmärrä, ettei sille voi mitään. Tunteitaan ei voi pakottaa.
Juuri tämä. Kun ei tunnu, niin ei tunnu. Tai jos tuntuu, tuntuu pahalta.
Olen 50, eikä minua vieläkään kiinnosta kukaan. Jotkut meistä vain ovat tämmöisiä. Keksi itsellesi jotain muuta puuhaa.