Vaikeaa kunnioittaa aviomiestä enää
Viikonloppuna oli vähän hässäkkää töissä. Otin osumaa ja mies haki minut päivystyksestä. Istuin autossa särkylääkepöllyssä ja koko matkan ajan mies puhui omista työvaikeuksistaan, jotka liittyivät siihen, kun kollega ehkä sanoi hänelle vähän ikävästi yhden projektin aikana. Olisi toivonut, että minä analysoin tämän kollegan käytöstä ja sanavalintoja. Nyt lepäilen kotona ja mies edelleen jatkoi tuon oman keissinsä läpikäymistä, minulta ei ole kysynyt vointia tai mitään. Lopulta hermostuin, kun mies alkoi valittaa kipeää haavaumaa sormenpäässä ja kyseli mitä siihen voisi laittaa. Voi Jeesus sentään, itse olen tässä silmä mustana ja toisella on pipi sormessa.
Ei auta muu kuin hengitellä syvään, kiitos ja näkemiin.
Kommentit (7)
Etkö ole vielä miehellesi opettanut että miehet ei saa puhua ongelmistaan kun miehen tehtävä on vain kuunnella naisen ongelmista.
Toivottavasti puolustat miesten puhumattomuutta myös niissä keskusteluissa missä naiset valittavat kuinka mies ei puhu
Vierailija kirjoitti:
Missä sä oot oikein töissä?
Se on varmaan se Hunksin tanssija.
Henkinen ongelma töissä voi olla vaikeammin käsiteltävä kuin fyysinen osuma ja mustelma. Jälkimmäiseen ei aina tarvita psyykkistä työtä.
Jos oot saikulla, sulla on aikaa lukea läpi ketju Narsistin keskustelutyyli.
Hiiteen itsekkäät miehet! Kuka niitä tarvii? Ei niin kukaan!
Missä oli hässäkkämies kun sitä olisi tarvittu? Suhisemassa nahkasakelle varmaankin.