Pitäisikö väkisin pitää yllä kaverisuhteita vanhuuden varalle?
Millään ei kiinnostaisi enää nähdä suurinta osaa ystävistäni, tai lähteä heidän kanssaan mihinkään.
Pari ystävää on ihan mukavia, mutta jotenkin en jaksa nähdä heitäkään kovin usein, väsyttää se seurallisena olo ja lähestulkoon ahdistaa jos tarvii johonkin lähteä, esim illanviettoon tai reissuun, ja päivä on ympyröitynä kalenteriin jo viikkoja aiemmin.
Rakastan yli kaiken olla vaan kotona, perheen kanssa, puuhailla omiani, lukea nettikeskusteluja, katsoa netflixiä, tehdä käsitöitä, siivota.
Kuitenkin moni taho varoittelee, että pitäisi pitää ystävistä kiinni, koska lapset lentää pesästä, miehen kanssa voi tulla ero, työtkin loppuu viimeistään eläkeikään ja sitten iskee yksinäinen vanhuus...
Okei, voihan se olla että näiden tapahduttua sitten yhtäkkiä alkaisinkin hirveästi kaipaamaan ystäviäni ja menoja heidän kanssaan, enkä sitten jotenkin mystisesti kuormittuisikaan enää niin sosiaalisista ennalta sovituista tilanteista.
Kuinkahan todennäköistä tämä on.
Ja onko sen väärti kuormittaa itseään ystävien tapaamisella NYT, tulevaisuuden uhkakuvien vuoksi, vaikka ei siihen halua eikä intoa oikein näin nelikymppisenä ole?
Olisiko joku vanhempi ja viisaampi hyvä neuvomaan?
Kommentit (5)
Ihan mukavat ystävät kyllä pitäisin, muiden kanssa ei kannata väkisin pitää yhteyttä. Ikävää se on heillekin.
Ei tarvitse. Uusia tuttaviakin löytyy. Sinä päätät mitä haluat elämääsi ja mitä et.
Minä en ainakaan ajattele että tuttavani tukisivat minua, eivät ole ennenkään tukeneet. En kaipaa heitä nähdäkään
Uusien ystävien saaminen on vanhana huomattavasti vaikeampaa kuin nuorena. Vanhusten yksinäisyys on todellinen ongelma. Jos ystäväsi eivät ole sellaisia että heidän kanssaan syntyy kiinnostavia keskusteluja, teillä kannattaisi olla joku yhteinen harrastus.
No en ole vanhempi mutta tuskin sitten enää ystävien näkeminen niinkään kuormittaisi vaan toisi virtaa, jos elämässä ei työn, miehen ja lasten häivyttyä olisi enää muuta sos elämää?