Lue keskustelun säännöt.
Hesarissa taas tyypillinen juhlapävän kolumni: isänpäiväkorttien teko on lopetettava päiväkodeissa ja kouluissa
13.11.2022 |
Kannatan monimuotoisuutta mutta ottaa aivoon se, että pitäisi toimia vähemmistön diktatuurin mukaan joka asiassa! Jos luokalla kahdella ei ole isää tai neljällä on isäpuoli, on kaikkien muiden luovuttava kortin teosta. Ei ole oikein. Kortin voi tehdä ukille, papalle, isäpuolelle, jos aikuinen veli ja isä, niin hänelle jne.
Kommentit (817)
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti sanat pitäisi Suomessa ilman muuta poistaa. Olisi vain perhehenkilöitä.
Voisi niillä joku tunniste olla että tietäs kumpi tai kuka niistä monista kyseessä. Numerointi olisi jotenkin syrjivä kun vain yksi olisi ykkönen ja muut olisi jotenkin vähäpätöisempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Kyllä yhteiskunnan on huomioitava mämä kaikki uniikit lumihiutaleet jälkikasvuineen, jotka yksin tai same sex -suhteessa muumimukeilevat lapsia. "Se on jokaisen oma asia. Ja oikeus. Mut kun MÄ haluuuun lapsen". Sitten pahoitetaan mieli, kun perinteitä ja kulttuuria ei noin vain hävitetäkään heidän mielitekojensa mukaan.
On ihan 100% FAKTA, että kaikilla kuitenkin on isä. Tai sukusolun lähde what ever. Vastuu on ensisijassa vanhemmilla kuinka mahdollinen "isättömyys" käsitellään. Älkööt syyllistäkö yhteiskuntaa omista valinnoistaan.
Eihän tässä yhteiskuntaa syyllistetäkään, vaan herätellään itsekkäitä vanhempia huomaamaan, että heidän perhemallinsa (kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa) ei ole normi, vaan monia lapsia satuttava perinne, josta on mahdollista muokata useammalle sopiva ja terve perinne.
Kuka on määritellyt, että isiä on van kahden eri sukupuolen vanhemmissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetetaan kaikki juhlat tai muuten joku pahoittaa mielensä. Oli niin tai näin niin aina väärinpäin!
Jep, jotkut suomalaiset ovat nin umpityhmiä ja joustamattomia. Seurasin tänään Lontoossa järjestettyä muistopäivän paraatia, johon kuuluu myös lyhyt anglikaaninen jumalanpalvelusosuus. Ei siellä maan pääministeri repinyt perlihousujaan ja vaatinut lopettamaan. Pääministeri, joka on hindu, veisasi virren, mutta uskontunnusta hän tietenkään lausunut. Mutta todellakaan ruvennut vaatimaan, että vuosikymmenten perinnettä muutettaisiin. Sopii suhteuttaa.
Ja muuten maan sisäministeri rohkeni lähes ensitöikseen ilmoittamaan, että poliisit palatkoon niiden monimuotoisuusseminaarissa istuskelujen sijaan takaisin perustehtäviinsä, rikosten estämiseen ja selvittämiseen. Yllättävää kyllä, ei noussut mistään suunnasta hirveää huutoa, muta kiitosta kyllä sateli.
Yksinhuoltajaperheillä näyttää menevän hyvin, jos tässä inflaatiotilanteessa vielä suurin huoli on lasten askartelupuolella.
Näin on! Lapseni kävi Lontoossa Hill House International Junior schoolia. Puolet oppilaista on ulkomaalaisia, puolet paikallisia. Joka keskiviikko koko koulu kokoontui Skottilaiseen kirkkoon. Siellä reksi puhui, oli jotain esityksiä ja sitten skottilainen pappi rukoili , laulettiin virsi ja kaikki lapset osallistuivat. Myös vanhemmat saivat osallistua tähän tilaisuuteen.
Koskaan kukaan ei sanonut, että tällaista uskonnollista tilaisuutta ei saisi järjestää koska suurin osa oppilaista/oppilaista on eri uskontokuntaa. Tilaisuus oli traditio, joka oli jatkunut vuosikausia ja jatkuu edelleen.
Koulussa myös korostettiin sitä, että jokaisella on oikeus omaan uskomukseensa ja mielipiteisiin mutta että toisen vakaumusta pitää kunnioittaa vaikka ei tarvitse olla samaa mieltä. Mielestäni tässä on paljon oppimista itse kullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisihan tehdä kortin ihan muuten vaan. Tarvitseeko välttämättä tehdä juuri isän/äitienpäiväkorttia? Aika rankkaa lapselle joutua kertomaan, ettei isää/äitiä ole enää tai että isä/äiti ei välitä lapsestaan.
Lapsi voisi tehdä kortin itse valitsemalleen saajalle: vanhemmalle, isovanhemmalle, kummille, sisarukselle, lemmikille...
Voi hyvänen aika! Lapselle pitää kertoa ikätasoisesti, mikä perheen tilanne on ja jos jompaa kumpaa vanhempaa ei ole, se on rehellisesti mutta ikätasoisesti sanoitettava lapselle! On lapsen oikeus tietää eikä hänelle saa valehdella.
Harvempi lapsi varmaan enää uskookaan jos viis vuotta joka päivä äiti sanoo "isi lähti postin hakemaan, tulee kohta"
Mitäs jos miestoimittaja kirjoittaisi saman jutun äideistä äitienpäivänä?
Jutun takana on taas vastenmielinen ideologia, jonka tarkoitus on lisätä vastakkainasettelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihan selkeä asia on, että näiden korttien tekeminen täytyy lopettaa.
Miten nykyään vielä muuten voi puhua iseistä ja äideistä?
Miksi ei olla sukupuolineutraaleja ja puhuta pelkistä huoltajista?
Vanhemmistakaan ei voi puhua vanhempina, koska kaikilla ei ole vanhempia!
Nyt äkkiä joku vaatimaan, että isänpäivä ja äitienpäivä pitää jättää kokonaan pois, koska se syrjii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja pois lasten oikeuksien päivä, koska se syrjii aikuisia!! Samoin pois pyhäinpäivä koska kaikki eivät suinkaan ole pyhiä! Kaikki pois vaan tai 100% neutraaleiksi, niin ei kukaan loukkaannu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä televisiosta pitäisi lopettaa lastenohjelmien esittäminen kokonaan sillä kukaan ei ajattele miten pahalta niiden näkeminen televisio-ohjelmissa tuntuu lapsettomille?
Sanomalehtien pitäisi myös harkita sitä miten mitätöiviltä tällaiset artikkelit tuntuvat perheissä joissa isä on vahvasti arjessa mukana.
Minun lasteni isä ei kyllä millään tavalla kokenut kolumnia mitätöivänä. Ehkä perheiden pitäisi yhdessä pohtia, miten isyyttä voitaisiin perhepiirissä vahvistaa, jos yksi kolumni sen mitätöi.
Kolmelta alapeukuttajalta haluaisin kysyä, miksi mitätöitte heteromiestäni.
Mä alapeukutin siksi, että mun mielestä tässä on nyt kyse paljon isommasta asiasta kuin yhdestä isänpäiväkortista. Jos me Suomessa halutaan, ettei meidän lapsilla ole päiväkodeissa ja kouluissa mitään muuta kuin tavallista harmaata arkea, niin sitten se on niin. Kaikki vanhat perinteet vaan roskiin. Joulujuhlat kokonaan pois, koska kaikki eivät vietä joulua tai joillain voi olla kurja joulu köyhyyden tai esim vanhempien päihteidenkäytön vuoksi. Talviloma pois, koska kaikilla ei ole kivaa talvilomalla. Kevätjuhlat pois, koska joissain perheissä ei ole varaa ruokkia lapsiaan kesällä eikä ainakaan tehdä mitään kivaa lasten kanssa. Ei mitään pääsiäiskoristeita, ei vappua eikä mitään muutakaan päiväkoteihin tai kouluihin, koska aina on joku, jolle tulee paha mieli.
On sinisilmäistä kuvitella, että lapset eivät näkisi erilaisten perheiden elämää, jos poistettaisiin päiväkodeista ja kouluista ihan kaikki sellainen, joka vähäkään voisi aiheuttaa jollekin pahaa mieltä. Jossain vaiheessa jokainen lapsi törmää siihen, että kavereiden elämä on erilaista kuin oma elämä. On erilaisia kotiintuloaikoja, erilaisia tapoja viettää synttäreitä ja lomia, erilaisia harrastuksia jne jne jne. Jotkut saavat aikanaan rahat autokouluun, joidenkin pitää tienata ne rahansa itse. Joillekin jopa hankitaan ensiasunnot. Vanhemman tehtävä on selittää omalle lapselleen - lapsen ikätaso huomoiden - miksi jollain muulla on jotain, mitä lapsella itsellään ei ole. Olipa sitten kyse isästä tai äidistä, omasta huoneesta, lemmikkieläimestä, kalliimmista leluista ja vaatteista, isovanhempien kerryttämistä säästöistä, ajokorttitarhoista, vanhempien hankkimasta ensiasunnosta tai mistä tahansa.
Lastenhoitajana sanoisin, että asiat voi myös hoitaa sensitiivisemmin: Jouluun kuuluun nykyään paljon muutakin kuin jeesustelua ja kristinuskoa: On joulupukki ja tonttuja ja kaikenlaisia joulutarinoita, mitkä ei liity mitenkään uskontoon. Joulua on juhlittu Suomessa jo ennenkuin kristinusko rantautui, kyse ei siis ole edes kristillisestä juhlasta.
Isänpäivän kohdalla voidaan toimia sensitiivisemmin, voidaan puhua, että nyt on isänpäivä, mutta kaikilla ei välttämättä ole isää tai ei halua tehdä isälle korttia, lapsi voi itse päättää kenelle kortin tekee: Tämä tukee lapsen omia kiintymyssuhteita ja kunnioittaa lapsen omaa tilannetta. Kotona voi sitten jokaisella perheellä olla ihan omat perinteet isänpäivän suhteen ja tällöin on perheiden oma tehtävä huolehtia, että niitä perinteitä noudatetaan: Ei ole päiväkodin tai koulujen tehtävä.
Ei kannata heittäytyä marttyyriksi että "kielletään sitten kaikki kiva", kun ei tarvitse kieltää, muokkaa vain hieman joustavampaan suuntaan ja siinäpä se: Juhlinta voi jatkua ja perinteitäkin kunnioittaa samalla.
En ole himouskova mutta joulua vietetään kaikkialla kristikunnassa Jeesuksen syntymäjuhlana. Se nyt vaan on niin. On aivan sama mikä roomalainen juhla siellä on taustalla. Kun asiat esitetään oikein, peittelemättä, se on paras. Aikuisten tehtävä on kertoa sekä kotona huom! että päiväkodissa/koulussa, miten Suomessa on vietetty juhlia. Jos jossakin on muualta tulleita paljon, on se entistäkin tärkeämpää. Lapset ovat suvaitsevaisia eivät aikuiset!!
Huonostippa tunnet oman maansi historiaa, jos luulet että joulua on täällä vietetty roomalaisena juhlana.
Aika monessa perheessä joulu ei ole mikään kristinuskon juhla, esim. meillä se on sitä tonttuilua ja perheen kanssa yhdessä olemista jne. tunnelmointia, suurin osa perheestämme ei jaksa edes kuunnella mitään jeesuslauluja, joskin jos joku haluaa niitäkin kuunnella, niin ei sitä mitenkään estetä. En sanoisi että juhlimme jouilu kristinuskon merkeissä ja tämän vuoksi en näe mitään ongelmaa, miksei sitä voisi esitellä myös varhaiskasvatuksessa/koulussa samalla tavalla: Mielestäni monessakin asiassa ihmiset pahoittaa mieltään aivan turhaan, ehkä eivät ihan ymmärrä mistä on kyse tai sitten ihan vain kaikenlaiset muutokset pelottavat ja järkyttävät turvallisuudentunnetta.
Kukaan ei ole kieltämässä perheitä juhlimasta erilaisia juhlia ihan kuten haluavat, on vain pohdittu, että miten muun yhteiskunnan pitäisi niihin suhtautua, jotta saataisiin toiminnasta mahdollisimman neutraalia: Ei se sitä tarkoita, että tulisi opettajalle putkaalinnaavankeutta, jos hän vaikka pistää radion päälle ja sieltä tulee jeesuslaulu: Puhutaan kokonaisuudesta, joulu ei ole nykypäivänä mikään uskonpuhdistusjuhla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu surulliselta, ettei tuon kolumnistin ystävä ollut valmistanut lastaan tilanteeseen. Ei voinut tulla yllärinä, että joku saattaisi kysyä lapsen isästä joskus. Nämä pitää miettiä ja jutella hyvissä ajoin, ei sit vasta, kun on väkerretty isäinpäiväkortit.
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissa luovuttiin myös äitienpäivän muistamisesta tasapuolisuuden nimissä.
Joskus voisi tässä myös miettiä niitä yksinäisiä pienten lasten isiä ja äitejä, joille lapsen päiväkodissa tekemä kortti on ainoa muistaminen näinä päivinä. Yksinhuoltaja äidille tai isälle ei kukaan tuo aamiaista sänkyyn tai osta kukkia tai kakkua. Joskus se lapsen päiväkodissa askartelema kortti voi olla todella merkityksellinen.
Tämä on totta. Jotkut aikuiset eivät oikeasti saa mitään lahjoja tai muistamisia, esim. jouluna. Tälläkin palstalla osa kehuskelee, että heidän perheessään ei anneta lahjoja aikuisille. Jos lapsella ei ole isää, kortin tekeminen koulussa ja päiväkodissa voi tuoda pientä surua lapselle, mutta kai lapsi voi tehdä kortin isoisälle tai enolle. Tai äidille. Itse olen avioerolapsi ja näin isäni vain pari kertaa vanhempien eron jälkeen. Häntä ei kiinnostanut. Kerran tuli kortti, jota lähes palvoin kouluikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän päiväkodissa luovuttiin myös äitienpäivän muistamisesta tasapuolisuuden nimissä.
Joskus voisi tässä myös miettiä niitä yksinäisiä pienten lasten isiä ja äitejä, joille lapsen päiväkodissa tekemä kortti on ainoa muistaminen näinä päivinä. Yksinhuoltaja äidille tai isälle ei kukaan tuo aamiaista sänkyyn tai osta kukkia tai kakkua. Joskus se lapsen päiväkodissa askartelema kortti voi olla todella merkityksellinen.
Tämä on totta. Jotkut aikuiset eivät oikeasti saa mitään lahjoja tai muistamisia, esim. jouluna. Tälläkin palstalla osa kehuskelee, että heidän perheessään ei anneta lahjoja aikuisille. Jos lapsella ei ole isää, kortin tekeminen koulussa ja päiväkodissa voi tuoda pientä surua lapselle, mutta kai lapsi voi tehdä kortin isoisälle tai enolle. Tai äidille. Itse olen avioerolapsi ja näin isäni vain pari kertaa vanhempien eron jälkeen. Häntä ei kiinnostanut. Kerran tuli kortti, jota lähes palvoin kouluikäisenä.
Ei, kun marttyyrien mielestä pitää lopettaa kaikkien korttienteko, jos ryhdytään yhtään poikkeamaan totutusta tavasta, aika usein marttyyrit sitten saavat juuri sen mitä tilaavatkin, että kannattaisko nyt vähän rauhoittua, jokaisen?
Juurikin näin, että kortteja voi tehdä, mutta ei tarpeettomasti ole pakko korostaa sitä isä-osuutta asiassa, tärkeintähän on muistaa lapsen läheistä, aina se ei ole juuri se oma isä tai äitienpäivänä äiti se läheisin ja se on ihan ok.
jokainen saa alkunsa siemennesteestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään vielä muuten voi puhua iseistä ja äideistä?
Miksi ei olla sukupuolineutraaleja ja puhuta pelkistä huoltajista?
Vanhemmistakaan ei voi puhua vanhempina, koska kaikilla ei ole vanhempia!
Nyt äkkiä joku vaatimaan, että isänpäivä ja äitienpäivä pitää jättää kokonaan pois, koska se syrjii!
Kommuunissa on vain siittäviä ja synnyttåviä huoltajia, lapset ovat kommuunin yhteisiä.
Voihan kirjittaa kortin vaarille jos isä ei kuvioissa,
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihan selkeä asia on, että näiden korttien tekeminen täytyy lopettaa.
Ehtiikö Sannan hallitus säätää vielä lain?
muistakaa että valkoihoinen,keski-ikäinen mies on etuoikeutetumpi kuin kukaan koskaan.ne täytyy nyt polkea maahan että muut voivat vuorostaan kukoistaa.
Tyypillinen punaviheridioottien mielisairas aivopieru.
Ajattelen niin että meidän joilla lapsen elämässä ei syystä tai toisesta ole isää, tulisi osata tehdä asioita sen eteen että päivä olisi lapsellemme mahdollisimman oj. Ei niin että muiden tulisi päivän vietosta luopua
Tämä. Yhteiskunta välittää ja tasoittaa polkua enemmän kuin koskaan ja yhteiskunnan hyvinvointi ei ole koskaan ollut korkeampi, mutta siitä huolimatta nuoremme voivat huonommin kuin ikinä. Voisiko olla niin, että ne hyvää tarkoittavat siloittelut eivät teekään ihmisistä onnellisempia vaan entistä herkempiä niille kaikista pienimmillekin elämän kolhuille.