Miten teillä vietetään tänään isänpäivää?

Laitoin exälle isänpäiväonnittelut. Täytyy muistuttaa aikuista lasta että soittaa isälleen.

Oma isä kuollut, haudalla kävin jo viime viikolla.

Normisunnuntai siis yksin kotosalla.

Vierailija kirjoitti:

Isän pitäisi ensiksi olla isä, jotta sitä voitaisiin viettää. Naisia lyövä rasisti joka hylkäsi lapsensa ei oikein täytä tätä isän pestiä. 

äidillläsi on hyvä miesmaku

Vierailija kirjoitti:

isänpäivä ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. kun suomalaiset ostavat kaupasta isänpäivälahjoja, niin amerikkalaiset bisnesmiehet menevät nauraen pankkiin. ne jotka viettää isänpäivää, niin he varmaan viettävät myös, usan kansallispäivää, halloweenia ja kiitospäivää.

kai sitä sitten täytyy rikastuttaa kauppiaita ostamalla lahjoja, kun hesari kielsi isänpäiväkorttien piirtämisen

Vierailija kirjoitti:

Isän pitäisi ensiksi olla isä, jotta sitä voitaisiin viettää. Naisia lyövä rasisti joka hylkäsi lapsensa ei oikein täytä tätä isän pestiä. 

tämä on vain yksipuolinen katkeran yh-mamman lapselleen luoma mielikuva ex-miehestään. elatusmaksut kyllä kelpaa.

Onkohan kenelläkään kunnon isää? Kaikki tietämäni ovat joko aina töissä tai jossain harrastamassa tai ovat jättäneet perheensä tai alkoholisoituneet. Isät eivät ole Suomessa lastensa elämässä muulloin kuin korupuheissa.

Nämä kokemukset Espoosta ja Tampereelta nk.hyviltä alueilta.

Annan miehelle illalla anaalia.

Omalle isälle laitoin kortin palvelutaloon. On niin huonossa kunnossa, etten tiedä kyllä ymmärtääkö, on vuodepotilas ollut jo keväästä asti. Välimatka on kolmisen tuntia, niin en lähde päiväseltään käymään. Ristiriitainen tunne on tämäkin, kun oikeastaan odotan vain, että isä pääsisi jo pois. Hän on sairastanut pitkään, viimeiset puoli vuotta maannut puolitajuissaan sängyssä, ei pysty edes pyörätuolissa istumaan. Kuolema olisi tässä tilanteessa helpotus.

Lapsi tulee perheineen syömään ja ukki tekee taikoja keittöissä lieden ääressä.

Mies ja teini lähtivät viikonlopuksi mummolaan. Kun tulevat tänään, niin annan miehelle kortin ja pussillisen miehen lempikarkkeja. Lähetin jo aamulla viestin, jossa onnittelin ja kiitin, kun on hyvä isä lapsellemme.

Meillä ei harrasteta mitään brunsseja, kakkukahveja tai suvun ravintolaillallisia isänpäivänä, mennään nykyään leppoisasti ja pienimuotoisesti kuten isä itse toivoo.

Jospa veisin kukkia haudalle.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kenelläkään kunnon isää? Kaikki tietämäni ovat joko aina töissä tai jossain harrastamassa tai ovat jättäneet perheensä tai alkoholisoituneet. Isät eivät ole Suomessa lastensa elämässä muulloin kuin korupuheissa.

Nämä kokemukset Espoosta ja Tampereelta nk.hyviltä alueilta.

Ai kunnon isät ei saa edes käydä töissä tai harrastamassa?! Kyllä te olette sairaita.

Tavallinen sunnuntai itsekseni. Tapailemani mies viettää (tietysti) päivää tyttärensä kanssa ja oma tyttäreni on isällään.

Vierailija kirjoitti:

Lähdetään lapsen kanssa moikkaamaan lapsen isää hautausmaalle.

Ihana ilmaisu. Itse kävin Honkanumella moikaa omaa isääni 5.11, 22, Joka kuoi 1964. Tänään sytytän illalla lyhtyyn kynttilän kaikille isille,hyville ja huonoille kuin eläville ja kuoleille isille..Ovathan he kaikki antaneen osana elämälle lahjan lapsen syntymiseen siemenestään.Elämä on aina lahja!

Kahvit tarjoilujen kera. Lapset ja lapsenlapset ruokailevat ulkona. Sisällä pidämme maskeja.

T: vakavasti sairaan isän lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän pitäisi ensiksi olla isä, jotta sitä voitaisiin viettää. Naisia lyövä rasisti joka hylkäsi lapsensa ei oikein täytä tätä isän pestiä. 

tämä on vain yksipuolinen katkeran yh-mamman lapselleen luoma mielikuva ex-miehestään. elatusmaksut kyllä kelpaa.

Oman tyttäreni isä ei ole koskaan maksanut penniäkään elatusmaksuja.

Ei ole koskaan olliut kiinnostunut tyttärestään, ei osallistunut millään tavalla hänen ollessaan pieni. Ei ottanut vapaaehtoisesti syliin, oli hyvin kylmä ja välttelevä.

Erosin hänestä kun tyttö oli 5-vuotias ja siitä lähtien elimme kahdestaan. Isä ei halunnut yhteishuoltajuutta eikä tapaamsia. Sain kuitenkin järjestettyä että hän pitkin hampain suostui tapaamaan tyttöä mutta ei omassa kotonaan vaan tuli meille silloin tällöin pariksi tunniksi.

Kun tytär täytti 18, isänsä sanoi hänelle että nyt hän sitten ei enää ole isäsi. Mitään niin törkeää ja kamalaa en olisi ikinä hänenkään suustaan sentään odottanut.

Tyttärelle on jäänyt pahat traumat isän hylkäämisen takia. Onneksi kuitenkin on pystynyt rakentamaan itselleen hyvän elämän ja jättämään sen kaiken taakseen, tosin eihän ne haavat koskaan parane.

Merkille pantavaa oli, kun "isänsä" joutui kokemaan isoja vastoinkäymisiä ja jäi yksin niitten kanssa, ihmeellisesti tyttären apu olisi ollut tarpeen. Mitään isä-tytär suhdetta ei kuitenkaan enää syntynyt. Isä ei muista koskaan ei jouluna ei syntymäpäivänä ei koskaan.  Silloin tällöin kysyn onko ollut mitään yhteyttä vaikka tiedän että vastaus on ei. 

Sanottakoon että kuvassa ei ollut mukana alkoholi, nyt en tiedä mikä suhde hänellä siihen on, silloin viinaa ei meillä viljelty. Ei väkivaltaa, pelkkä jäinen kylmyys ja välinpitämättömyys. 

Oma isäni oli hyvä ja liiankin kiltti ihminen. Minulle rakkain ihminen maailmassa ja tuki ja turva. Nyt isä on ollut kuolleena jo kauan, tuhkana muistolehdossa, kaukana sillä asun ulkomailla. En kaipaa hautaa isän muistamiseen, isä kulkee mukanani mihin sitten menenkin. Tyttäreni puolesta sydän vuotaa verta. 

Elatusmaksuista vielä; en halunnut alkaa niistä tappelemaan. Koska kasvatin lapseni yksin, yksin huolehdin myös taloudellisen puolen ja hyvin pärjättiin. Parempi niin kuin olla millään tavalla riippuvainen siitä ihmisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Meinasi mennä kahvit väärään kurkkuun kun luin tämän.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000009173490.html

Olin aamulla niin iloinen kun lapset antoivat koulussa askartelemat korttinsa 👍

Kun omat vanhempasi tai läheisesi kuolee, et varmaan kuulu niihin jotka tekevät siitä aikuisena vuosisadan draamaa niin kotona kuin työpaikalla?