Saako ihminen mielestäsi muuttaa työn perässä? Vai onko velvollisuus jäädä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikein sekoilet? Eihän infrastruktuuri liity mitenkään siihen, muuttako joku vai ei. 

Mun mielestä infrastruktuuri on just yhteiskunnan elinkeinorakennetta. Miten maaseudun infrastruktuuri säilyy, riippuu aika tavalla siitä, mikä on muuttotappio.

Mulle infrastruktuuri tarkottaa teitä sekä vesi-, viemäri-, sähkö- ja tietoliikenneyhteyksiä. Elinkeinorakenne ja palvelut on puolestaan yhteiskuntarakennetta johon asukasmäärällä on vaikutusta.

Ei kannata takertua jokaiseen aivopieruun

Tietenkin työn perässä saa ja joskus ihan pitää muuttaa. Ei kaikkialla ole jokaisen alan tekijöille työtä. Parempi olla veronmaksaja muualla kuin yhteiskunnan elätti kotiseudulla.

T: työn perässä muuttanut

Vierailija kirjoitti:

On kyllä outo kysymys ap:ltä. Vapaa maa ja vapaasti saa muuttaa mihin vain ja niin usein kuin viitsii ja haluaa. Ei tartte kysyä keneltäkään lupaa, että saako muuttaa. 

Tuossa on se arvopohja, että sinulle tärkeintä on yksilön vapaus. Joku toinen katsoo kysymystä moraalisena ja yleensäkin eettisenä näkemyksenä yhteisen hyvän näkökulmasta.

Minä olen itsekin alkanut miettiä, olisiko mahdollista muuttaa kotiseudulle takaisin. Syynä on vanhemman ikääntyminen. Tuntuu, ettei hän saa tarvitsemiaan palveluita. Lakisääteinen oikeus tiedetään, mutta kun ei ole riittävästi ihmisiä toteuttamaan niitä palveluita.

Esimerkki viime kuukaudelta: siivous on ostettu palvelusetelillä 4 viikon välein 3 tuntia kerralla. Siivooja ei ollut tullut, omaiseni soitti minulle aamupäivällä. Aloin soitella ruokatauolla, miksei. Siellä oli siivooja koronassa ja toinen muuten poissa (sairaana ehkä). Yrittäjä sanoi, että ei hän saa ketään, ei löydy sijaista ja joutui perumaan todella monta siivouskeikkaa. En minä pysty vetoamaan, että pakko saada palvelu, jos ei ole tekijää. Työttömän ei ehkä edes kannata lähteä muutamaksi päiväksi töihin, korvaukset viivästyy. Niinpä matkustin itse junalla ja taksilla ja kävin viikonlopun ajan siivoamassa.

Vanhempani on aika avuton, kun me lapset ei asuta enää paikkakunnalla. Kotihoidossa on lääkäri, joka ei ole kertaakaan häntä edes tavannut. Uusii reseptit ja jos kotihoito katsoo, että vaikka antibioottia tarvitaan, senkin lääkäri kirjoittaa näkemättä potilasta. Muistitutkimukset oli peruttu, kun kotihoidosta ei ollut saattajaa eikä saaneet järjestettyä keskussairaalaan reissua. Minulle soitettiin vasta edellisenä päivänä, pääseekö joku omainen. Ei pääse niin nopeasti kukaan. Minulla ei ole edes autoa tällä hetkellä, joten junan ja taksin varassa ja tuollainen yhden päivän tutkimus vie työaikaa vähintään 2,5 työpäivää palkatonta, kun täältä kaukaa lähtee.

Tässä on nyt muutamia vaihtoehtoja. Joko vanhempani muuttaa tänne lähemmäs tai minä sinne. Muutto tänne ei ole yksinkertainen, kun pitäisi saada hankittua asunto. Ja mielellään myytyä se kerrostaloasunto muuttotappiokunnassa, jossa asuntokauppa ei käy.

Kerran oli ateriapalvelusta jätetty ruuat tuomatta, kesäsijainen mokasi. Onneksi kotihoito seuraavana aamuna huomasi, ettei kaapissa ole ruokia. Omaiseni osaa lämmittää mikrossa itse ateriat, mutta kun muisti heikkenee, ei hänkään aina muista, minä päivänä ateriat tulee. Kolmesti viikossa pitäisi tulla ti, to ja la. Kotihoito käy nopeasti aamulla ja illalla. Ihan mahdotonta on ollut saada pidempiä käyntejä, kun eivät ehdi. Vanhempani pääsee ulos vain silloin kun minä tai sisarukseni käydään siellä. Edes parvekkeelle ei kotihoito vie, ei ole aikaa. Suihkuapu on kerran viikossa. Kesälomalla minä suihkutin joka toinen päivä, kun oli niin kuuma. Olen yrittänyt saada suihkuapuakin vaikka toisen kerran viikossa, mutta ei kuulu palveluun. Fysioterapiaa on ostettu omaiseni omalla rahalla yksityiseltä pari kertaa kuukaudessa, kun terveyskeskuksen kautta ei saa. Jos ei olisi itse fyssaria hoidettu, tuskin hän liikkuisi rollaattorilla enää. Kotihoito ei ehdi kävelyttää eikä teettää jumppaa, muutaman liikkeen teettävät aamuisin, kun itse olen vaatinut.

Tämmöistä se on kaikkialla pienissä kunnissa. Palvelut heikentyneet ja omaiset asuu kaupungeissa työn perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä outo kysymys ap:ltä. Vapaa maa ja vapaasti saa muuttaa mihin vain ja niin usein kuin viitsii ja haluaa. Ei tartte kysyä keneltäkään lupaa, että saako muuttaa. 

Tuossa on se arvopohja, että sinulle tärkeintä on yksilön vapaus. Joku toinen katsoo kysymystä moraalisena ja yleensäkin eettisenä näkemyksenä yhteisen hyvän näkökulmasta.

Minä olen itsekin alkanut miettiä, olisiko mahdollista muuttaa kotiseudulle takaisin. Syynä on vanhemman ikääntyminen. Tuntuu, ettei hän saa tarvitsemiaan palveluita. Lakisääteinen oikeus tiedetään, mutta kun ei ole riittävästi ihmisiä toteuttamaan niitä palveluita.

Esimerkki viime kuukaudelta: siivous on ostettu palvelusetelillä 4 viikon välein 3 tuntia kerralla. Siivooja ei ollut tullut, omaiseni soitti minulle aamupäivällä. Aloin soitella ruokatauolla, miksei. Siellä oli siivooja koronassa ja toinen muuten poissa (sairaana ehkä). Yrittäjä sanoi, että ei hän saa ketään, ei löydy sijaista ja joutui perumaan todella monta siivouskeikkaa. En minä pysty vetoamaan, että pakko saada palvelu, jos ei ole tekijää. Työttömän ei ehkä edes kannata lähteä muutamaksi päiväksi töihin, korvaukset viivästyy. Niinpä matkustin itse junalla ja taksilla ja kävin viikonlopun ajan siivoamassa.

Vanhempani on aika avuton, kun me lapset ei asuta enää paikkakunnalla. Kotihoidossa on lääkäri, joka ei ole kertaakaan häntä edes tavannut. Uusii reseptit ja jos kotihoito katsoo, että vaikka antibioottia tarvitaan, senkin lääkäri kirjoittaa näkemättä potilasta. Muistitutkimukset oli peruttu, kun kotihoidosta ei ollut saattajaa eikä saaneet järjestettyä keskussairaalaan reissua. Minulle soitettiin vasta edellisenä päivänä, pääseekö joku omainen. Ei pääse niin nopeasti kukaan. Minulla ei ole edes autoa tällä hetkellä, joten junan ja taksin varassa ja tuollainen yhden päivän tutkimus vie työaikaa vähintään 2,5 työpäivää palkatonta, kun täältä kaukaa lähtee.

Tässä on nyt muutamia vaihtoehtoja. Joko vanhempani muuttaa tänne lähemmäs tai minä sinne. Muutto tänne ei ole yksinkertainen, kun pitäisi saada hankittua asunto. Ja mielellään myytyä se kerrostaloasunto muuttotappiokunnassa, jossa asuntokauppa ei käy.

Kerran oli ateriapalvelusta jätetty ruuat tuomatta, kesäsijainen mokasi. Onneksi kotihoito seuraavana aamuna huomasi, ettei kaapissa ole ruokia. Omaiseni osaa lämmittää mikrossa itse ateriat, mutta kun muisti heikkenee, ei hänkään aina muista, minä päivänä ateriat tulee. Kolmesti viikossa pitäisi tulla ti, to ja la. Kotihoito käy nopeasti aamulla ja illalla. Ihan mahdotonta on ollut saada pidempiä käyntejä, kun eivät ehdi. Vanhempani pääsee ulos vain silloin kun minä tai sisarukseni käydään siellä. Edes parvekkeelle ei kotihoito vie, ei ole aikaa. Suihkuapu on kerran viikossa. Kesälomalla minä suihkutin joka toinen päivä, kun oli niin kuuma. Olen yrittänyt saada suihkuapuakin vaikka toisen kerran viikossa, mutta ei kuulu palveluun. Fysioterapiaa on ostettu omaiseni omalla rahalla yksityiseltä pari kertaa kuukaudessa, kun terveyskeskuksen kautta ei saa. Jos ei olisi itse fyssaria hoidettu, tuskin hän liikkuisi rollaattorilla enää. Kotihoito ei ehdi kävelyttää eikä teettää jumppaa, muutaman liikkeen teettävät aamuisin, kun itse olen vaatinut.

Tämmöistä se on kaikkialla pienissä kunnissa. Palvelut heikentyneet ja omaiset asuu kaupungeissa työn perässä.

Me ostettiin pakastimeen kaupasta niitä vähän parempia einesaterioita. Vähäruokainen vanhus söi niistä kahtena päivänä.

Ovat paljon parempia ja laadukkaampia, kuin ruokapalvelun tuomat ateriat. Kerran katsottiin ruokapalvelun ateriaa, kun siinä oli jättimäinen liian kovaksi jäänyt peruna ja lisänä ehkä 2 rkl jotain kastiketta. Pikkurasioissa oli hitunen sekasalaattia ilman kastiketta. Puolukkapuuroa oli joskus jälkiruokana, ja sen vanhus söi mielellään.

Itse asiassa kotihoitaja vihjaisi, että sen ruokapalvelun ruokia ei juuri kukaan vanhus suostu syömään, mutta oli ilmeisesti kunta valinnut halvimman vaihtoehdon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä outo kysymys ap:ltä. Vapaa maa ja vapaasti saa muuttaa mihin vain ja niin usein kuin viitsii ja haluaa. Ei tartte kysyä keneltäkään lupaa, että saako muuttaa. 

Tuossa on se arvopohja, että sinulle tärkeintä on yksilön vapaus. Joku toinen katsoo kysymystä moraalisena ja yleensäkin eettisenä näkemyksenä yhteisen hyvän näkökulmasta.

Minä olen itsekin alkanut miettiä, olisiko mahdollista muuttaa kotiseudulle takaisin. Syynä on vanhemman ikääntyminen. Tuntuu, ettei hän saa tarvitsemiaan palveluita. Lakisääteinen oikeus tiedetään, mutta kun ei ole riittävästi ihmisiä toteuttamaan niitä palveluita.

Esimerkki viime kuukaudelta: siivous on ostettu palvelusetelillä 4 viikon välein 3 tuntia kerralla. Siivooja ei ollut tullut, omaiseni soitti minulle aamupäivällä. Aloin soitella ruokatauolla, miksei. Siellä oli siivooja koronassa ja toinen muuten poissa (sairaana ehkä). Yrittäjä sanoi, että ei hän saa ketään, ei löydy sijaista ja joutui perumaan todella monta siivouskeikkaa. En minä pysty vetoamaan, että pakko saada palvelu, jos ei ole tekijää. Työttömän ei ehkä edes kannata lähteä muutamaksi päiväksi töihin, korvaukset viivästyy. Niinpä matkustin itse junalla ja taksilla ja kävin viikonlopun ajan siivoamassa.

Vanhempani on aika avuton, kun me lapset ei asuta enää paikkakunnalla. Kotihoidossa on lääkäri, joka ei ole kertaakaan häntä edes tavannut. Uusii reseptit ja jos kotihoito katsoo, että vaikka antibioottia tarvitaan, senkin lääkäri kirjoittaa näkemättä potilasta. Muistitutkimukset oli peruttu, kun kotihoidosta ei ollut saattajaa eikä saaneet järjestettyä keskussairaalaan reissua. Minulle soitettiin vasta edellisenä päivänä, pääseekö joku omainen. Ei pääse niin nopeasti kukaan. Minulla ei ole edes autoa tällä hetkellä, joten junan ja taksin varassa ja tuollainen yhden päivän tutkimus vie työaikaa vähintään 2,5 työpäivää palkatonta, kun täältä kaukaa lähtee.

Tässä on nyt muutamia vaihtoehtoja. Joko vanhempani muuttaa tänne lähemmäs tai minä sinne. Muutto tänne ei ole yksinkertainen, kun pitäisi saada hankittua asunto. Ja mielellään myytyä se kerrostaloasunto muuttotappiokunnassa, jossa asuntokauppa ei käy.

Kerran oli ateriapalvelusta jätetty ruuat tuomatta, kesäsijainen mokasi. Onneksi kotihoito seuraavana aamuna huomasi, ettei kaapissa ole ruokia. Omaiseni osaa lämmittää mikrossa itse ateriat, mutta kun muisti heikkenee, ei hänkään aina muista, minä päivänä ateriat tulee. Kolmesti viikossa pitäisi tulla ti, to ja la. Kotihoito käy nopeasti aamulla ja illalla. Ihan mahdotonta on ollut saada pidempiä käyntejä, kun eivät ehdi. Vanhempani pääsee ulos vain silloin kun minä tai sisarukseni käydään siellä. Edes parvekkeelle ei kotihoito vie, ei ole aikaa. Suihkuapu on kerran viikossa. Kesälomalla minä suihkutin joka toinen päivä, kun oli niin kuuma. Olen yrittänyt saada suihkuapuakin vaikka toisen kerran viikossa, mutta ei kuulu palveluun. Fysioterapiaa on ostettu omaiseni omalla rahalla yksityiseltä pari kertaa kuukaudessa, kun terveyskeskuksen kautta ei saa. Jos ei olisi itse fyssaria hoidettu, tuskin hän liikkuisi rollaattorilla enää. Kotihoito ei ehdi kävelyttää eikä teettää jumppaa, muutaman liikkeen teettävät aamuisin, kun itse olen vaatinut.

Tämmöistä se on kaikkialla pienissä kunnissa. Palvelut heikentyneet ja omaiset asuu kaupungeissa työn perässä.

Me ostettiin pakastimeen kaupasta niitä vähän parempia einesaterioita. Vähäruokainen vanhus söi niistä kahtena päivänä.

Ovat paljon parempia ja laadukkaampia, kuin ruokapalvelun tuomat ateriat. Kerran katsottiin ruokapalvelun ateriaa, kun siinä oli jättimäinen liian kovaksi jäänyt peruna ja lisänä ehkä 2 rkl jotain kastiketta. Pikkurasioissa oli hitunen sekasalaattia ilman kastiketta. Puolukkapuuroa oli joskus jälkiruokana, ja sen vanhus söi mielellään.

Itse asiassa kotihoitaja vihjaisi, että sen ruokapalvelun ruokia ei juuri kukaan vanhus suostu syömään, mutta oli ilmeisesti kunta valinnut halvimman vaihtoehdon.

Onhan tuokin vaihtoehto, että pakasteaterioita ostaa. Jos ne maistuu. Usein niissä on lihat aika mausteisia, minkä takia kaikille ei maistu, jos ei ole mausteita tottunut käyttämään. Ateriapalvelussa on hyvää se, että on vaihtelevaa. Kyselen omaiselta yleensä soittaessani, mitä oli tänään ruuaksi. Hänen lempiruokiaan ovat perinteiset: lihaperunalaatikko, silakkalaatikko, ohrapuuro, kaalikääryleet. Tuolla kuuluu ateriaan 2 viipaletta leipää ja jälkiruokakin. Se voi olla kiisseli tai vispipuuro, joskus lettuja tai pulla. Aterioihin hän on ollut tyytyväinen. Ilmeisesti laatu vaihtelee paikkakunnittain.

Kyllä valtion kuuluu tukea sitä, ettei puoli maata tyhjene asukkaista. Se ei minusta ole ihmisen oma vika, jos ei saa opiskelupaikkaa tai työtä kotiseudultaan ja muuttaa siksi pois. Tulee tässä mieleen oman lapsuuteni paikkakunta, johon ei ole saatu lääkäriä. Palkka on parempi kuin isoissa kaupungeissa, mutta ei vaan saada lääkäreitä pysymään. Ei ole kollegiaalista tukea. Koko terveyskeskuksessa on yksi lääkäri, jonka aika menee enimmäkseen vuodeosastoilla. Viimeksi kun uusi lääkäri muutti, se oli ollut vuoden ja lähti pois, kun ei sen vaimolle ollut mitään töitä. Silloin kun minä asuin paikkakunnalla, siellä oli 4 lääkäriä terveyskeskuksessa ja vielä vuodeosastoilla oma lääkäri. Äitini oli tk:n vastaanottovirkailija, koulutukseltaan sh. Äitinikin sanoi, että nykypäivänä hän ei enää tuommoisessa paikassa suostuisi työskentelemään, jossa on lääkärikin vain videoyhteudellä. Melkoiset riskit, jos ei edes tapaa potilasta livenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä oikein sekoilet? Eihän infrastruktuuri liity mitenkään siihen, muuttako joku vai ei. 

Mun mielestä infrastruktuuri on just yhteiskunnan elinkeinorakennetta. Miten maaseudun infrastruktuuri säilyy, riippuu aika tavalla siitä, mikä on muuttotappio.

Mulle infrastruktuuri tarkottaa teitä sekä vesi-, viemäri-, sähkö- ja tietoliikenneyhteyksiä. Elinkeinorakenne ja palvelut on puolestaan yhteiskuntarakennetta johon asukasmäärällä on vaikutusta.

Tuo mainitsemasi on vain osa infrastruktuuria, tekninen infrastruktuuri. Nykyisin puhutaan paljon laajempana käsitteenä, esimerkiksi sosiaalinen infrastruktuuri kattaa kaikki palvelut, olivatpa ne julkisia tai yksityisiä. Se on vaan fakta, että mitä kapeammaksi jonkin alueen väestörakenne muuttuu ja väestön määrä pienenee, sitä heikommin sosiaalinen infrastruktuuri alkaa toimia. Koskee terveyspalveluita, vapaaehtoistyötä, yhdistyskenttää, ravintoloita, sosiaalipalveluita, kouluja, päivähoitoa, kiinteistöpalveluita, siivousta, kauppoja jne. Suora vaikutus työllisyyteen. Kun palvelujen tarve ja käyttäminen vähenee, työllisyysaste myös laskee.