Oikeastiko tämä on ratkaisu? "Isät pakolla kotiin"
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2008/08/22/isat-pakolla-kot…
Voi jeesus. Tämä nyt tästä vielä puuttuu... Oikein pakolla isät kotiin. Mikä näitä elämästä erkaantuneita feministejä vaivaa? Tämä idea on täysin laho, kun juuri on päästy siihen, että perheillä on valinnanvapaus vanhempainvapaan suhteen.
Ja tekee muuten tosi kivaa monille perheille, jos tipahdetaan tyhjän päälle, kun vauva 5-6kk. Mitäs jos puoliso on yrittäjä? Entäs äiti yksinhuoltaja? Mitä jos äiti haluaa jatkaa hoitovapaalla, niin mahtaa työnantaja tykätä, kun välissä tullaan 3kk:ksi töihin ja sitten takaisin kotiin. Entä jos äidillä ei ole lainkaan työpaikkaa? Tämähän vain leikkaa etuuksia ja kiristää lapsiperheiden asemaa entisestään, jos isällä ei olekaan mahdollisuutta jäädä kotiin.
Ja ennen kaikkea kyseenalaistan sen ajatusmaailman, jossa lapsien hoitaminen olisi joku rangaistus äidille. Kaikki tuntemani äidit ovat tykänneet pitää äitiysloman ja monesti vauvan kanssa ensimmäiset kuukaudet on raskaimpia ja äitiysloma parhaimmillaan loppupäässä.
Olen itse ns. uraäiti ja palannut töihin pian vanhempainvapaan jälkeen, mutta minulle se aika oli etuoikeus ja olemme molemmat tykänneet nykyisestä mallista.
Kommentit (157)
Se nimenomaan pyrkii oikaisemaan sitä nykyistä epäkohtaa, jonka takia nimenomaan nainen jämähtää sinne kotiin. Halusi tai ei.
Kysehän on siitä, että sen kolmen kuukauden jälkeen kumpi tahansa voi jäädä hoitamaan lapsia kotiin. Siis ensin äiti, sittne isä, ja sitten kumpi vaan. Eiköhän se vaikuta siihen, että yhä useampi isäkin jäisi pidemmäksi aikaa kotiin.
Joten kyllä se vaikuttaa naisen asemaan, ja suuresti vaikuttaakin.
Jos ei ole vakituista paikkaa ja on äitiyslomalla ja sen jälkeen hoitovapaalla, jo se 3 kuukauden kosketus työelämään on paljon.
Ja mikäänhän ei todellakaan pakota palaamaan hoitovapaalle kokonaan, vaan mies voi sitten pitää siitä ekan vuoden eli senkin voi puolittaa.
Jos ei ole vakituista paikkaa ja on äitiyslomalla ja sen jälkeen hoitovapaalla, jo se 3 kuukauden kosketus työelämään on paljon.
Ja mikäänhän ei todellakaan pakota palaamaan hoitovapaalle kokonaan, vaan mies voi sitten pitää siitä ekan vuoden eli senkin voi puolittaa.
"Perinteestä" kukin voinee olla ihan mitä mieltä on, se ei liene kuitenkaan mikään absoluuttinen totuus. Perinteitä on monenlaista, esim. orjuus oli perinne muinoin, samoin mustan rodun vähempiarvoisuus valkoisiin nähden. Myös miesten ja naisten aseman suhteen on ollut monenlaisia perinteitä. Noitaperinnekin oli joskus. Onhan näitä...
Biologiasta taas voi olla ihan yhtä montaa mieltä kuin on mielipiteen haltijoitakin. Biologialla voi selittää ihan mitä haluaa, joka mielipiteelle löytyy perustelut.
Ja jos tutkimuslinjalle lähdetään, niin täältä pesee. Isän osuutta hoivaajana on tutkittu viime aikoina paljon. Yhteinen johtopäätös kaikista tutkimuksista on se, että lapsen kehitykselle on ylivoimaisesti parasta se, että hänellä on useampia hyviä, läheisiä ja hoivaavia ihmissuhteita - yleensä ainakin äiti ja isä mutta vielä parempi jos löytyy vielä isovanhempia, kummeja ja muita läheisiä aikuisia. Läheinen ihmissuhde tarkoittaa hoivasuhdetta, jossa lapsi muodostaa aikuisen kanssa henkilökohtaisen suhteen ilman "välikäsiä".
Useampi läheinen ihmissuhde auttaa jo ihan vauvaikäistä siinä, että hänen ei tarvitse törmätä eroahdistukseen välttämättä lainkaan, kun lähellä on aina joku läheinen ihminen. Samalla lapsi oppii luottamaan siihen että hänellä on aina lähellään joku läheinen ihminen ja hänestä pidetään koko ajan huolta. Yhden hoivaajan taktiikalla tähän ei useinkaan päästä, koska kukaan ei voi olla yksinään koko ajan läsnä - ja vaikka voisikin, niin lapsi vaistoaa sen, että hän on kokonaan yhden ihmisen varassa ja pulassa jos tuota ihmistä ei yht'äkkiä olekaan.
Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että lapselle huonoin vaihtoehto ovat useat koko ajan vaihtuvat ihmissuhteet joista puuttuu läheisyys ja rakkaus (ns. lastenkotiolosuhteet). Yksikin läheinen ihmissuhde on parempi kuin jatkuvasti vaihtuvat etäiset ihmissuhteet. Näistä vanhoista tutkimuksista joissa on verrattu lastenkotiolosuhteissa kasvaneita lapsia yhden vanhemman (äidin) kanssa kasvaneisiin vedettiin varsinkin aikaisemmin virheellisesti sellaisia johtopäätöksiä että lapsi tarvitsisi nimenomaisesti yhden läheisen aikuisen, joka vielä nimettiin äidiksi (vaikkei useamman läheisen aikuisen suhdetta edes tutkittu).
Ja sitten niihin tutkimuksiin.
Aihetta on ehkä eniten tutkinut Kyle D. Pruett, Yalen yliopiston lastenpsykiatrian professori. Hänen tutkimuksiaan ja kirjojaan löytyy ihan netistäkin, valitettavasti vain englanniksi. Tutkimukset on julkaistu todella kovissa lääketieteellisissä lehdissä. Suosittelen varsinkin hänen kolmea kirjaansa:
Fatherneed: Why Father Care Is as Essential as Mother Care for Your Child - c. 2000
Me, Myself and I: How Children Build Their Sense of Self: 18 to 36 Months - c. 1999
The Nurturing Father: Journey Toward the Complete Man - c.1986
Suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta löytyy esimerkiksi Jouko Huttuselta (Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori ja isätutkija):
Huttunen J., 1999. Muuttunut ja muuttuva isyys. Kirjassa Mies ja muutos. Kriittisen miestutkimuksen teemoja. Tampere University Press, Tampere.
Huttunen J., 2001. Isänä olemisen uudet suunnat. Hoiva-isiä, etä-isiä ja ero-isiä. PS-kustannus, Jyväskylä.
Jos haluatte lukea aiheesta samantien netistä, niin suosittelen Hannu Säävälän, Eero Keinäsen ja Jari Vainion kirjoittamaa ja Tasa-arvoasioiden neuvottelukunnan julkaisemaa kirjaa "Isä neuvolassa". Julkaisu löytyy osoitteesta: http://www.oulunensijaturvakoti.fi/ensikoti/isyys.htm Julkaisun lopussa on hyvä ja kattava luettelo aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta jota en viitsi tähän ruveta erikseen laittamaan.
154, töihin, hyvä ihminen, töihin.
Apua miten tyhmiä ihmisiä täällä on kirjoittelemassa! Ei ole totta.
Apua miten tyhmiä ihmisiä täällä on kirjoittelemassa! Ei ole totta.
Mutta taisitkin sen jo itse todeta, heh!
En ymmärrä miten pakko saisi isät osallistumaan enemmän perhe-elämään ja lastenhoitoon.
Jos isä haluaa osallistua, niin eikö hän tee sitä nytkin, ihan ilman pakkoa?
Ja toisaalta, eikö isä voi osallistua lasten hoitoon vaikka kävisikin töissä? Jäähän sen jälkeenkin vielä monta tuntia aikaa olla perheen kesken.
Oma mieheni ei ole koskaan halunnut jäädä vanhempain- tai hoitovapaalle, lapsia meillä on kolme. Asiasta on jokaisen lapsen synnyttyä keskusteltu, eikä mies ole innostunut. Yhteisestä päätöksestä minä olen hoitanut lapsia kotona.
Silti hän on hyvä ja osallistuva isä. Hoitaa lapsia oma-aloitteisesti, enkä ole koskaan joutunut miettimään, että pärjääkö mies lasten kanssa jos itse en ole kotona. Miehellä ei ole vaikeuksia, vaikka olisin koko päivän pois kotoa, olen usein ollutkin. Lapset ovat melko pienillä ikäeroilla ja kaikki vielä alle kouluikäisiä, joten homma riittää.
Itse asiassa, mies on tälläkin hetkellä lasten kanssa harrastuksessa ja minä saan viettää hetken aikaa yksin kotona :)
Taas ne miehet, jotka eivät lasten hoitoon halua osallistua, eivät sitä varmasti tee vaikka joutuisivatkin jäämään kotiin 3 kuukaudeksi. Monessa perheessä taitaisi käydä niin, että kun äiti tulee työpäivän jälkeen kotiin, häntä odottaa siellä huonotuulinen mies, huutava vauva ja sekasotkuinen asunto...
Nykyäänkin tehdään paljon keikkatöitä ja lyhyitä työpätkiä. Minun työnantajallani esim. onnistuisi kyllä heti. Ja olen itsekin tehnyt vaikka kuinka monta tuollaista pätkää.
Ja jos tuo olisi normi, ne vain yleistyisivät.
Pätkätyöt on nyt jo naisten ongelma!
Olisiko sinusta HYVÄ asia, että kohta iso osa naisista tekisi 3 kk pätkäsijaisuuksia, eli pätkätyöt senkun lisääntyisivät??? Nykyisen mallin mukaan äitiyslomasijaisuus kestää sentään aika paljon pidempään.
Nykyäänkin tehdään paljon keikkatöitä ja lyhyitä työpätkiä. Minun työnantajallani esim. onnistuisi kyllä heti. Ja olen itsekin tehnyt vaikka kuinka monta tuollaista pätkää.
Ja jos tuo olisi normi, ne vain yleistyisivät.
niin ehkäpä silloin monessa perheessä isä saattaisi jäädä hoitovapaalle. Meillä äiti pitää hoitovapaat, koska isän palkka on huomattavasti parempi. Taloudellisesti järkevämpää näin.
Joo sinun työnantajallasi onnistuisi. Onneksi kaikki muut työnantajat ovat samanlaisia toimialasta ja sijainnista ja yrityksen koosta huolimatta.
Entäs jos sinun työnantajasi olisi jo palkannut pari-kolmekin tällaista pätkätyöläistä, tai jos on tarpeeksi iso firma niin kolmekymmentä? Aina vain lisää mahtuu, tottakai, vaikkei olisi koulutusta tai kokemustakaan. Juu kyllä niitä töitä kaikille aina löytyy..
käyttää vanhempainvapaatansa heti vaan 18 kk aikana. Äiti voi siis olla ensin puoli vuotta vanhempainvapaalla, sitten vaikka puoli vuotta hoitovapaalla, ja vasta sitten isä jää kotiin vanhempainvapaalle (ja mahdollisesti hoitovapaalle).
Kyllä minä ainakin olen huomannut omassa perheessäni, että isän asenne lasten hoitoon ja kotitöihin on muuttunut huomattavasti hänen jäätyään hoitovapaalle. Aikaisemminkin hän oli toki hyvä isä ja hoiti osuutensa kotitöistäkin, mutta vasta vasta lasten kanssa "yksin" oleminen, sai hänet todella kantamaan vastuuta. Isä muuten oli todella tyytyväinen kotona oloonsa ja halusi sitä itse.
olisi joskus saanut kokeilla kotona olemista pienemmän lapsen kanssa, se olisi saattanut muuttaa mielensä. Nyt kun sillä ei ole siihen tilaisuutta ollut, se toki haluaa samaa kuin sinäkin, ainakin sanoo haluavansa. Muutenhan se olisi kummajainen.