Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

*** MAALISMUSSUKAT vko 45 ***

06.11.2006 |

Ompas hiljasta ku meillä ei vielä ole pinoa tälle viikolle



Viimeviikko http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8721457&p=2&tmode=1&smode…

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
10.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei halipulaa ole vielä havaittavissa, mutta ikääkin on vasta vajaa 7 1/2 kk, joten eiköhän ehditä kehittää sellainen 8kk mennessä. Poitsu oppi vihdoin ryömimään, mutta meno on aika hidasta vielä. Ehkä ihan hyvä näin, niin pääsen vielä helpommalla.



VAUVAKUUMEtta on ollut ilmoilla heti pojan syntymästä, mutta ei taida meillä johtaa mihinkään. Nautitaan terveistä lapsistamme ja ollaan onnellisia näistä kahdesta ihmetyksestä. En lähde tähän ruljanssiin enää, enkä usko, että kroppakaan kestäisi enää kolmatta raskautta. Mua myös hirvittää kolmelapsisten perheiden arki, kun olen vierestä seurannut. Mä TODELLA arvostan vanhempia, jotka jaksaa sitä arkirumbaa. Itse tarvin niin paljon omaa tilaa, että kahdenkin kanssa olen välillä ihan naatti.



Tämä pimeys vie musta myös virran. Joku jo kirjoittelikin väsymyksestään (sera?) ja pakko myös allekirjoittaa. Rutiinitkin tuntuu ihan " pakoilta" ja odotan aamusta lähtien sitä hetkeä, kun voin lössähtää sohvalle kera kirjan ja viinilasin lasten kuorsatessa sängyissään. Mulle käy näin ihan joka vuosi ja joulun jälkeen sitten helpottaa...Sosiaaliset kontaktit myös virkistää, mä oon ilmoittautunut ihan joka vauvakerhoon ja kekkeriin, mitä tarjolla on:) ja aika paljon niitä on esim. mll, seurakunta, kaupunki, liikuntaseurat, opistot jne.

Vierailija
2/16 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pääsin extempore viettämään tyttöjen iltaa kavereiden kanssa, juoruumaan, saunomaan, syömään ja ensimmäistöä kertaa baariin, ellei kesäistä laivareissua lasketa. Teki niin hyvää välillä nauttia tuosta sosiaalisesta elämästä. Aamulla oli jo niin kova ikävä pikkusta ja tää oma arkikin alkoi tuntumaan niin ihanalta ja rauhalliselta enkä vaihtais mihinkään.



Isänpäivä meni sitten tässä vähän niin ja näin mutta mummo ja pappa olivat iloisia kun saivat pitää Pätkää luonaan niin pitkään. Äiti sanoki että kyllä siinä on hommaa kun se koko aika vipeltää jossain ja tutkii kaikki paikat ja kiipeilee millon missäkin. Kehitys on ollu tosi hurjaa nyt kuukauden aikana vauvasta pikku pojaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjoittelen tänne ensimmäistä kertaa. Muutamana päivänä olen uteliaana käynyt katsomassa, mutta eipä täällä ole keskustelua heräillyt. Meillä hääräilee alkukuusta syntynyt poikeliini ja pari pikkuisen isompaa sisarusta, tyttö ja poika. Onkohan täällä aina näin hiljaista vai onko sattunut kiireinen viikko, eikä väki ole ehtinyt koneen ääreen? Kuulumisianne odotellen...

Vierailija
4/16 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tajuu miten oon näin poikki. Oon kyl saanu tosi hyvin nukuttua, päivät sujuu Pätkän kanssa tosi hienosti, sillä on tosi hyvä rytmi ja kaikki pitäis olla tosi hienosti.



Mutta ku mulla hajoo pää ihan just. Tekis mieli soittaa äiti tänne avuks vaikka selviäisin noista kotihommista kyl ihan itekki ku vaan viitsisin ja jaksaisin. Mä oon vaan monta päivää ollu iltasin niin poikki. Jos päivällä nukuttaa niin mulla menee touhutessa ja ku pääsen ees lähelle sänkyy niin Pätkä herää päikkäreiltä. Sit vielä ku tuntuu että kaikki nyt on keksiny mulle valittaa kuka mistäki. Naapuri tänään aamulla valitti että en sitten jaksa koiriani pidempään lenkittää ku käytiin tosi pikaseen pissalla tossa lähimetsässä. En kerenny sille sanoo muuta ku että En sillon jos Pätkä on hereillä kotona, kun se jatko jo matkaa jotain vielä valittaen. Pätkä kun viihtyy oikein hyvin sen pari minuuttii pinnasängyssä leikkien niin en viitsi sitä pukee ja ottaa mukaan. Koirat ku ei kuitenkaan jaksa odottaa meidän aamutouhuja ja oon joskus kokeillu niinki että annan Pätkälle puuroo ja vedän sille vaatteet niskaan, enkä ite syö mitään ja voitte vaan kuvitella onko mulla nälkä ku tullaan parin tunnin päästä pihalta kun ei viitti ihan vaan mennä käymään nyt ku tarvii niin paljon pukee itselle ja Pätkälle. Tänäänki sen aamupissan jälkeen tulin ja söin ja sit mentiin koirien kanssa ulkoilee ja käytiin kaupassa. Mennään viel uudelleen ulkoilee ku ollaan syöty ja sen jälkeen Pätkä meneeki yöunille ja mä voin jatkaa kotihommia ja ehkä Täydellisiin naisiin mennessä pääsen nauttii siitä OMASTA AJASTA. Mistä tosin Muru mulle sanoi että voisin käyttää senki nukkumiseen niin ei tarvi valittaa väsymystä. Toivotin sille hyvät yöt ja suljin Mesen, koko koneen ja suuren osan sosiaalisesta elämästäni. Kaikki kaverit ku on päivät töissä ja meillä tää ilta menee näissä omissa puuhissa ja nukkumaanmenossa. Muru valitti myös siitä ku olin unohtanu antaa koiralle antibiootit. No ei se vielä mitään mutta eilen illalla mietin pitkään että olenko syöny aamupalan jälkeen mitään ja likasesta lautasesta päättelin että ilmeisesti kyllä jossan välissä.



Ohoh, oon naputellu aika pitkään tätäki valitusta ja Pätkä on nukkunu ennätysiltapäikkäri, täytyyki herättää se ja ku ollaan syöty niin lähdetään koirien kanssa ulkoilee, tekee varmasti hyvää mun hermoille, Pätkä tuskin menee kasilta kuitenkaan yöunille mutta vaikka sit samaan aikaan mun kanssa niin saan ainaki kunnon yöunet. No huomenna on parempi päivä.

Vierailija
5/16 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

... tiedän kyllä tunteen... Jotkut päivät vaan olis parempi viettää nukkuen... Ja tosiaan tuntuu aika usein että sosiaalinen elämä on kutistunut olemattomiin, kun päivisin puuhastellaan lapsen kanssa kaksin ja illalla se meneekin nukkumaan, eikä ees voi mihkään lähteä (silloin harvoin kun jaksais). :( Vaan kaikkeahan ei voi saada, ja aika paljon on jo saatu...



Ostin tänään sitten potan (jota tyttö innolla maisteli mutta ei vielä kokeiltu) ja pulkan. Mies innostui sitten siitä pulkasta niin paljon että sitä oli heti illalla käytävä kokeilemassa. Eipä kyllä neiti tajunnut siitä touhusta yhtään mitään. Makasi vaan pulkan pohjalla lampaantaljallaan ja katsoi meitä silmät pyöreinä. Melkoinen mölli... No, eiköhän tuo vielä pääse pulkkailun makuun tässä talven edetessä!



Lumi tuli ja joululahjapaniikki iski. Muutaman hyvän idean olen jo saanut, mutta toiset on niin vaikeita... Hitto mistä kaikesta sitä onnistuukaan itselleen stressin kehittämään, ja vielä näin hyvissä ajoin! ;)



No, lähdenpä tästä tonttuilemaan toisaalle. Löysin sellaisen neulontaohjeen jolla voi neuloa sukan silleen " sarjakuvatyyliin" , eli kärjestä alkaen. Täytyy kokeilla, ihan vaan silkasta kokeilemisen riemusta...



Suhni

Vierailija
6/16 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

fiilikset ollu tänään kuin sullakin ja että kaikki valittaa kaikesta. Nykyään tuntuu ettei mitään ehdi kotona tekemään ja ehtiä vielä käymään esim kuntosalilla 2 kertaa viikossa jossa mulla aikaa menee kerrallaan vaan 1,5 tuntia. Tuntuu että sekin on liikaa ja että sekin aika pitäis käyttää lasten kans olemiseen tai kotitöihin tms johonki " järkevämpään" . Kyllä tää kolmen tenavan kans arjen pyöritys on aika suunnitelmallista. Saa suunnitella jopa jo viikkoa etukäteen miten ens viikolla hoidan kauppareissut ym puuhat. Kauppankaan kun en viitsi kolmen kassa lähteä. Siitä ei tuu mitään kun kas huotelee minne sattuu ja kärryyn ei mahdu ostosten sekaan! Joskus todella ottaa pattiin tää arki kun mihinkään ylimääräseen ei tunnu aikaa löytyvän vaikka kuinka suunnitelis ja koittais organisoida. Onneks nyt tosta salilla käymisestä oon pitäny kynsin hampain kiinni ja onahan sekin jo sitä ylimääräistä. Vaikka joskus tuntuu että jätän senkin kun ei aika riitä. MUTTA EN JÄTÄ! Se on mun ainoa henkireikä tällähetkellä.



Joelista on tullu ihan mahdoton! Viikon ajan ei muuta oo tehny kun kitissy. Missään ei oo hyvä. Ei lattialla ei sylissä. Mitähän sitä pitäsi tehä. Silmätulehdus on jo parantunu eikä korvissakaan ainakaan perjantaina ollu tulehdusta. Muutenkin poika vaikuttaa terveeltä mutta jostain syystä ei oo ollu oma ittensä. Onko muilla tälläistä? Rasittavaa kun toinen kitisee ja kiukuttelee koko ajan eikä mikään auta! Luulin tän eka johtuvan eroahdistuksesta mutta kun ei siis sylissäkään oo hyvä olla niin ei kai se pelkästään sitäkään ole?!

Yötkin ollu melko rikkonaisia taas. Viimeyönäkin laitoin tuttia apaut 5 kertaa ja 4 maissa jätkä päätti että ei enään nuku muuta kuin torkkuen 5 min pätkissä.

Nyt mies lähdössä yövuoroon töihin mikä tietää sitä etten nuku senkään vertaa..En koskaan oo oppinu nukkuun silloin kun se on töissä yön.



Että tälläistä valitusta tältäkin suunnalta. Jospa huomenna parempi päivä taas : ) Nyt kattoon täydelliset naiset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Joo, onhan toi yksinolo aikasta rankkaa pienen kanssa, ja vielä kun on koiria. Miulla se koittaa taas joulukuussa, kun mies lähtee taas töihin ja tullee tammikuun puolella pois. Saa nähdä onko enää koiraa, kun oli tänään kussut tytön lelujen päälle...*kele. On tullut noita eroahdistuksen merkkejä, sen jälkeen kun tähän muutettiin ja tuli nuo kissat...



Tää kyl varmaan menee koirattomilta vähän yli hilseen, mutta aion kuitenkin kokeilla yhtä " lääkitystä" , jos vähän tasoittais sen hermoja ja osais ottaa asiat taas vähän rennommin.



Tytön lonkkien takia käytiin lääkärissä ja kuun lopulla mennään sitten ultraan, jossa toivottavasti lopultakin selviää, onko lonkissa vikaa vai ei. Eli toinen lonkka napsahtaa ja tytsältä ei ainakaan neuvolassa löydy sitä heijastetta, että varaisi jaloilleen....



Myö ostettiin myös jo turvaistuin, mutta ei olla vielä asennettu sitä autoon. Meillä lähinnä syynä se, että olemme luvanneet kaukalon kavereille, joille pitäisi kohtapuoleen syntyä uusi perheenjäsen.



Syöttötuolin käymme varmaan ostamassa huomenna, ja ihan meinattiin sellanen aito Tripp-trapp ostaa, vaikutti niin toimivalta systeemiltä, kun myyjä sitä kauppas;) Pääsee tyttökin pöydän ääreen syömään, kun olen tähän asti syöttänyt sitterissä lattialla...hyi minä, kuvittelee vielä raukka, että on kissa tai koira...



No joo, mie taidan mennä nukkumaan, kun alkaa tää jutustelu olla vähän väsynyttä.



-jossara-



Vierailija
8/16 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heissan kaikille!



Meillä on tänään 8 kk:n neuvola ja jännityksellä odotellaan, onko poika kasvanut taas yhtään. Lähete saadaan keskussairaalaan, jos kasvua ei ole tullut tarpeeksi. Kaksi viikkoa sitten lääkäri epäili keliakiaa ainoana pituuskasvun hidastajana. Oireita ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaisia, mutta se kuulemma voi olla oireetonkin. Jospa 7 kg olisi nyt tullut täyteen ja pituutta edes 67 cm. Vähän jänskättää!



Meillä elellään elämän ihaninta aikaa! Ei passaa valittaa, kun melkein 5 vuotta tätä onnea odoteltiin. Toki joskun tympäsee itse kutakin, mutta ei ole päivää, ettei miettisi sitä, miten onnellinen onkaan tuosta pienestä veijarista. Lisää saisi tulla, kun vain tärppäisi....kovin hiljaista on.....menkat vain aina tulevat uudelleen ja uudelleen....

Omaa aikaa ei ole ollut tähän 8 kk:n, mutta noin lyhyessä ajassa sitä ei ainakaan me olla vielä kaivattukaan. Ehkä se aika tulee vielä joskus, että sitä kaipaa. Kaikkialle ollaan menty perheenä ja ne menot jätetty väliin, joihin ei perheenä ole voinut mennä. Omat ja miehen 30 vuotis päivät lähenevät. Niitä kovasti suunnitellaan, kun yhteiset pidetään parinviikon päästä. Ollaan varattu juhlatila, jonne kutsuttiin 30 henkeä. Kummankin vanhemmat, sisarukset perheineen ja ystävät perheineen. Itse teen kaiken sinne, ihan jo ammattinikin puolesta, ja ruokapidot pidetään. Paljon on valmisteluja, joten tylsäksi ei nyt elämä käy. Yöksi jäädään sinne koko konkkaronkka lapsineen eli nekin juhlitaan koko perheen voimin. Toivottavasti tulee mukavat kinkerit. Rahaa ainakin palaa hurjasti, kun tuo pelkkä alkoholikin Suomessa on niin kallista. Viinit tuollaiselle porukalle maksavat aikalailla, saatikka nyt sitten muu tarjottava juoma ja ruoka. No, kerranhan sitä 30 täyttää ja vielä yhteisillä juhlilla selvitään. Seuraavat ovatkin sitten varmaan 50 vuotispäivät. Välissä tietenkin pojan juhlia, toivottavasti!



Poika oppi 3 vko:a sitten ryömimään ja viimeviikolla läksi konttaamaan ja oppi nousemaan itse istumaan. Osaa myös pyynnöstä vilkuttaa! Se on tosi hellyttävää! Sen luulen oppineen Teletapeista, joita meillä aina aamuisin katsellaan, jotta äiti saa syödä aamiaista ja lukea lehden. Siinä vilkutellaan jatkuvasti ja sanotaan hei, hei. Jotain hyötyä Tv:n katselustakin, vaikka sitä niin aina kritisoidaan.



Tissiä syödään muun ruuan ohella vielä. Harvenemaan päin on kuitenkin kerrat. Lähinnä aamuisin, aamupäivisin ja iltaisin tissitellään. Muulloin ei enää oikein maistu vaikka kuinka tyrkyttäisi. Täytyy aina ruuan päälle Nania antaa ja jogurtteja välipalaksi, jotta saisi tarpeeksi kalkkia.



Nyt voi varmaan jo toivotella mukavaa joulun odotusta, kun siihenkään ei ole enää kuin piirun verran yli kuukausi!



Terveisin

mine + poju 8 kk



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika oli 67,7 cm pitkä ja painoi 7140g. Neuvolalääkäri laittoi kyselyn lastenlääkärille siitä, täytyykö tätä alkaa tutkimaan, vaikka perintötekijät puoltavat vahvasti normaalia kasvua. Pituutta oli tullut nyt vain 8 milliä ja painoa vajaa 200 g. Lääkäri selvitti, että huolta ei muuten olisi, jos hän olisi kasvanut tuohon mittaan tasaisesti. Kuitenkin alussa kasvu oli räjähdysmäinen ja nyt viimeiseen puoleen vuoteen ei pituutta ole tullutkaan kuin millejä kuukausittain, joten alun kasvuun nähden kasvu on hidastunut radikaalisti. Kuunnellaan nyt sitten, mitä lastenlääkäri on mieltä. Itse en kyllä ole ollenkaan huolestunut, sillä minun omaa neuvolakorttia katsoessa huolet väistyy. Olin tuon ikäisenä sentin lyhempi ja 600 g hoikempi!



Terveisin

mine + poju 8kk

Vierailija
10/16 |
08.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjoittelenpa itsekin tänne maaliskuisten pinoon. Joskus olen itseni " rekisteröinyt" maaliskuihin, mutta on sitten ollut enemmän lukemista kuin kirjoittamista. Muiden kirjoituksia olen lukenut ja itsekseen todennut että samoja tilanteita ja tapahtumia täällä. On ihana todeta että melkeinpä kaikilla muillakin on ollut joku vastaava tilanne.. Meidän neiti siis täyttää kans JO 8 kk tämän kuun lopussa. Minne ihmeeseen se aika menee. Töihin pitäisi palata jo 4.1. mutta juuri sain myöntävän päätöksen töistä hoitovapaalle (voivatkokaan ne sitä kieltää..) ja töihin palaaminen siirtyi vuodella. Valmiiksi vaan jo huolettaa että kuinka sitä taloudellisesti pärjää, mutta.. Pakko mikä pakko. Eikait tuollaista nyyttiä voi vielä viedä vieraalle. Minä olen pääosin alusta asti tehnyt neidille itse ruoat, mutta nyt yhtäkkiä on tehnyt lakon äidin ruoille. Kaupan ruoat menee kyllä hyvällä ruokahalulla, mutta ei äidin soseet. ;( Konttaamista harjoitellaan kovasti, hermot vaan palaa kun ei pääse eteenpäin ja mätkähtää mahalleen. Äiti on kamala kun jättää yksin kun käy vessassa. Aivan törkee huuto, ihan vaan 2 sekuntia se vessassa käyntikin ehkä vie..oiskohan eroahdistusta? Talvi tulee talvi menee. Pysyisi vaan nuo lumet, kun kerran tulivat. En voi sietää loskaista keliä. Vaunuja saa työntää takapuoli pystyssä ja koira on ihan rapainen lenkin jälkeen. Kuuma kesä kesä kuumakin oli tylsää... Mikään ei ole hyvä! ;) Tässäpä tämän maaliskuisen mietteitä..



Äiti ja Ellen 7+kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

en muista, koska viimeksi olisin ehtinyt kuulumisia kirjoitella, mutta parempi myöhään vai miten se meni :)



Meillä neiti on nyt hiukan reilu 8 kk ja kasvaa ja kehittyy niin kovin nopsaan. Juuri esikoisen kanssa muisteltiin, kuinka vauva vasta äsken vain nukkui olohuoneessa äitiyspakkauslaatikossa ja nyt ryömii hurjaa vauhtia ympäri taloa. Mulla on ihan hirmu haikeat fiilikset tässä muutenkin, kiinteiden aloittamisen myötä maidontulo pikkuhiljaa väheni ja nyt toissapäivänä tein päätöksen imetyksen lopettamisesta, kun ne hetket alkoi olla enemmän stressaavia sekä vauvalle että mulle. Tyttöä koko asia ei juuri hetkauttanut, äidille ottaa sitäkin kovemmalle.



Suurempi haikeuden aiheuttaja on töihin paluu, joka on meikäläisellä edessä jo kuukauden kuluttua :( Tosin ennen joululomaa ehdin olla töissä reilun viikon ja sitten voidaan lomailla reilut pari viikkoa. Ahdistusta lisää se, että tyttö ei päässyt samaan päiväkotiin isosiskon kanssa, vaan joudun kuskaamaan pikkuista viisi kilometriä toiseen päikkyyn. ja kun itsellä on surkea mieli töihin menemisestä, niin asiaa ei yhtään auta se, että sitä pitää vielä selitellä kaikille. Kuinka " raaskin jättää noin pienen lapsen" . No, mies aloitti opiskelun tänä syksynä ja jostain on rahaakin tultava.



Joku haikaili uutta vauvaa ja meilläkin on kovasti toiveissa vielä kolmannen lapsen saaminen. Vielä tosin syön pillereitä, mutta viimeistään maaliskuussa, kun kuopus on vuoden, ajattelimme jättää ehkäisyn pois. On nää pikkuiset vaan niin ihania :)



No, koitan päästä useammin koneelle, kivaa on täällä käydä lukemassa muiden kuulumisia!



Anna ja tytöt 4,5 v ja 8 kk

Vierailija
12/16 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä ole tullut paljon kirjoiteltua mussukoihin, lukemassa olen käynyt kyllä säännöllisesti!



Sehän on varmaankin ainainen ja aika yleinen se ristiriita töihin menon ja kotiin jäämisen välillä, mutta meillä asia ratkaistiin niin, että minä aloitin työt jo heinäkuussa, eli mulla oli äitiysloma kesäkuun 20. vai oliks se 21. asti ja siitä pidin sitten vielä kesälomaa heinäkuun puoleen väliin. Meillä isi jäin vauvan kanssa kotiin, ja olis nyt tarkoituksena laittaa hakemus ensi vuodeksi kodinhoidontuesta, jonka siis isi käyttäisi.

Vanhempainrahakaudenhan saa käyttää kumpi vanhempi vain oletusarvona Kelallakin on vain, että äiti sen käyttää. Jos muuten isä pitää vanhempainrahakauden loppupään siihen saa 12 päivää ekstraa, tiesittekös tätä?



Olisin fyysisen voinnin puolesta ollut valmis töihin jo toukokuussa, mutta onneksi sain olla ihanan kesän pikkuvauvan kanssa (ja isin koska isillä oli pitämättömiä lomia niin paljon!).



Kaksi ensimmäistä työpäivää tyttö oli hieman loukkaantunut, kun tulin kotiin, väisti katsetta vaikka oli sylissä. Nykyisin vastaanotto on aivan toista luokkaa :) kaula pitkällä tyttö kuikuilee ovelle päin kun tulen kotiin ja kädet ja jalat sätkii aivan mahdottomasti! Ja sitten pusutellaan paljon ja melkein se koko ilta siinä menee tytön kanssa touhutessa, seiskan aikoihin tyttö käykin jo yöunille. Sen jälkeen jää siis vielä vähän aikaa jäljelle vanhemmalle tytölle.



Viikonloput meneekin sitten melkein kotitöissä ja sosiaalisia suhteita hoitaessa, mutta musta on ollut mukavaa olla töissä. Mä olen kuitenkin jo kahden lapsen kanssa saanut olla kotona, ja vauva-aika on niin hienoa ja kasvattavaa, että on hienoa kun mieskin saa sen kokea, hänellehän tämä olikin ensimmäinen jälkeläinen.Tottakai välillä harmittaa lähteä töihin ja olis ihana jäädä kotiin nukkumaan pidempäänkin ja olemaan vauvan kanssa.



Onneksi tyttö on nukkunut yönsä hyvin, muuten ei tulis töissä käynnistä mitään, jos en sais kunnon unia, toisaalta kyllä mä voisin nukkua muuallakin kuin samassa huoneessa tytön kanssa.



Muuten meidän tyttö on kasvanut ja kehittynyt hyvin. Paino on ollut vähän alakäyrillä, mutta toisaalta neuvolalääkärikin sanoi, että jos hän noin paljon liikkuu, niin ei energiaa jää enää massan kasvattamiseen. :) Minttu osaa vilkuttaa, antaa pusun, halia, vetää/ryömiä, nousta jo hieman tukea vasten (meniskö jo polvia myöten), " lukea" postia äidin kanssa, sukeltaa, komentaa (kova ääninen huuto/ärinä) ja yksi viikon vanha hammaskin löytyy! Ja koko valveillaoloajan kädet ja jalat käy, pää pyörii kun kaikki pitää nähdä, joten todella vilkas muksu. Ai niin ja kovasti on välillä asiaakin, kauhea pajatus käy varsinkin kun tulen töistä!



m-e ja Minttu kohta 8 kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

8 kk meidänkin pikku-ukkelilla on tullut täyteen ja neuvola-lääkäri oli tiistaina ja uudet hienot mitat olivat: 10 085g ja 74cm... Pikku pullerosta on käyrien mukaan tullut Pitkä ja hoikka, ei ole ainakaan äitiinsä tullut ;)



Meillä samanlaisia tuntemuksia kun minellä, että onnessaan ollaan lähestulkoon kokoajan pikku tyypistä, pari kertaa on hoidossa ollut ei ole tullut tarvetta pyytää ketään hoitamaan sen enempää. Ymmärrän silti hyvin niitä joilla on rankempaa, eikä aina jaksa niin onnen huumassa leijua, varsinkin kun Serakin on yksin poikaa hoivailemassa ja on vielä ne koiratkin... meilläkin on ollu koira-kuumetta monta vuotta, mutta nyt ollaan aateltu et onneks ei koiraa olla hankittu, ehkä joskus kun poika osaa sitä ulkoiluttaa....



Menkkoja ei kuulu ei näy, ei ole kyllä ikäväkään, ehkäisyä ei ole... en koskaan hakenu niitä pillereitä enkä varmaan enää kyllä hae, pikku kakkonen olisi kiva saada parin vuoden ikäerolla, eli kevät puolella voi tosissaan alkaa jo yrittämään ja viimeistään oottamaan niitä menkkoja... Imetän tosin vielä, eli ehkäpä menkat tulee vasta kun lopetan viimeistään helmi/ maaliskuussa. Tissi ei aina edelleenkään pojalle maistu, joten lopettaminen ei varmaan pahasti poikaa järkyttäisi, mut en jaksais pelata niiden korvikkeiden kanssa, kun tähänkään asti ei ole tarvinnu... sit helmikuussa vois alkaa antaa normaalia lehmän maitoa...



Mitäköhän muuta... Viikonlopuksi mennään maalle anoppilaan ja samalla reissulla vieraillaan myös miun vanhemmilla, taitaa taas mummit yllättyä menijästä... Poika kävelee jo tulien hurjaa vauhtia huonekaluata toiseen ja unohtaa välillä seisoessaan pitää kiinni... Tasapaino parantunu hurjasti ja alaskin osaa tulla seisomasta hallitusti, mikä helpottaa hurjasti, kun ei tartee kokoajan olla puolen metrin säteellä kiipeilijästä ;)



Mukavaa viikonloppua kaikille!!!!



fiona77 ja pikku-ukkeli 8kk 3pvä



Vierailija
14/16 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulumiset meiltakin pitkasta aikaa. Kamalan nopeasti menee tama aika ja niin ne nama meidan vauvelit kasvaa hurjaa vauhtia! Meillakin oli 8 kk neuvola ja mitat 69cm ja 7840g. Veikkailivat siella etta tytto lahtee varmaan kohta kavelemaan, kun on sellaista tuo meno jo. No itselle on tietty helpompaa kun ei kavele :)

Ensi viikon pe lahdetaan Malesiaan lomalle pariksi viikoksi ja tassa laskeskelin etta mukaan on otettettava 28 purkkia liha/kasvisoseita, 14 hedelmasosepurkkia, jugurtteja ja muita valipaloja yhteensa 14, puurot, korvike, vaipat noin 80 kpl, kosteuspyyhkeet jne jne jne. Oli se vaan helppoa tuo matkustus kesakuussa kun typy oli viela taysimetyksella!!

Saa nahda kuinka monta kiloa santaa menee kurkusta alas kahden viikon aikana. Veikkauksia?? :D

Pari hammasta on alhaalla vasta, mutta ylahampaat tekee kovasti tuloaan. Kamalan teravat on nuo alahampit kylla, muttaonneksi ei pure imettaessa! Meilla ollaan aina valmiina ja ihan onnessaan kun tissin vain ottaakin esiin, oli nalka tai ei. Ajattelin imettaa tuonne vuoden ikaan asti, jos maitoa vain riittaa.

Toihin aion menna kokeilemaan joulukuun puolivalista, mutta vain kuukaudeksi lomasijaisuutta tekemaan. Saa nahda innostuuko sitten ihan tosissaan vai haluaako viela olla mieluummin kotona. Pikkukakkonen on meillakin mielessa, ehka ensi vuonna. Mies haluaisi heti tahan peraan, mutta itse en ole viela valmis eika raskaana olo oikein houkuta. Ehka ensi kesana voisi jattaa ehkaisyn pois..



Mutta yritan olla vahan aktiivisempi tanne kirjoittamaan... Hyvaa loppuviikkoa kaikille!



Browniette ja Maya 8kk

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
09.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me mennään taas huomenna mun vanhemmille viikonlopuks, vähän rentoutuu, tai no Pätkällä yleensä menee kuvioit ihan sekasin siellä ku on niin paljon kaikkee jännää, mutta muuten. Mummo ja pappa onki jo odotellu ku ei olla 2 viikkoon siellä käyty ja varsinki ku Pätkä oli sillon just oppinu seisomaan tukea vasten ja nythän se on kerenny jo sen 2 viikkoa tutkailla kotona ja muutenki kehitystä on tapahtunu musta kauheesti. Juttuakin on alkanu tulee paljon enemmän ja se ihan selkeesti aina kääntyy katsomaan ja ihan yrittää kommunikoida. Ja nyt sillä on tullu kauhee halivaihe. Ryömii aina jostain ja kiipee mua vasten ja tahtoo vaan halii, tai iltasin muutenki vaan istuskella sylissä =) eilen sainki jonku mainoksen missä suositeltiin että 8 kuiselta jopa vähennettäis ylimääräsiä virikkeitä koska niillä on kuulemma nyt joku tollanen vaihe että ne alkaa hahmottaa että on oma yksilö ja samalla tulee sitte tollanen halipula hellyys vaihe ja muutenki on rankkaa jos äiti/isä katoaa näkyvistä toiseen huoneeseen, että pitäis kuulemma lapselle aina ilmottaa mihin menee ja että tulee ihan pian takasin, jos menee vaikka vessaan.



Jotain mulla oli vielä mutta en mä nyt taas muista.



No hyvää viikonloppua ainaki kaikille.

Vierailija
16/16 |
10.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Meidän pikku-ukko täyttää tänään 8kk, iso poika jo! Kovasti konttii eteenpäin ja yrittää tukea vasten seisomaan, muutaman kerran on siinä jo onnistunutkin. Niin ja pää kolisee mihin milloinkin, tuntuu kuitenkin olevan aika lujaa tekoa, ei pienet kolhut haittaa.



Meillä ihan sama halipula kuin Seran pätkällä. Ukko haluaa syliin halimaan ja " pussailee" eli omat kasvot ihan kuolassa. Muutenkin tykkää lattialla möyriä jalkoken yli ym eli kovasti läheisyyttä kaipaa.



Mun vanhemmat oli meillä alku viikon ja äiti hoiti ukkoa koko ajan, olipas helppoa! Tulikin kuntoiltua niin, että nyt on lihakset ihan jumissa. Mummi onkin meidän pikku-ukon suosikki, ei haittaa äidin poissaolo yhtään, melkein päinvastoin.



Mulla ei vauvakuumetta enää ole, se oli jo=). Töihin menen elokuussa 2007 ja katotaan sitten alkaisko se kuume nostaa päätään. Toisaalta, pitäis kai hakea pilleritkin, imetys ei taida olla enää kovin luotettava ehkäisykeino. Varsinkin, kun on parit menkat jo olleet. Seuraavienkin pitäis kohta varmaan jo alkaa, kirjanpito jäänyt vähän heikolle....



Mutta mukavaa isänpäiväviikonloppua!



Sport75 ja pikku-ukko 8kk



ps. Meidä 8kk mitat olivat 70cm ja 9240g, py 45,2cm