Kävisitkö töissä, jos saisit saman elintason ilmankin?
Alan vihdoin olla siinä pisteessä, että säilyttäisin nykyisen, mieleiseni elintasoni, vaikken enää maanantaina menisi töihin. Mietin, että mitä tapahtuisi, jos irtisanoutuisin ja alkaisin tekemään päivisin jotain aivan muuta. Harrastamaan tai vaikka muuttaisin etelään talveksi.
Entä sinä? Kävisitkö töissä, vaikkei sillä olisi mitään vaikutusta elintasoosi? Jos, niin miksi?
Kommentit (35)
Ehdottomasti kävisin. Muuten elämä tuhlaantuisi täysin johonkin tyhjänpäiväiseen mammapalstalla hengailuun.
En kävisi palkkatyössä. Ohjaisin ilmaisia joogatunteja köyhille lapsille ja pitkäaikaistyöttömille. Olen nimittäin myös joogaope, vaikken tee sitä päätyönä. Tietysti tila pitäisi saada lainaksi tai halvalla vuokralla.
Ehkä kävisin myös viemässä ulos hoivakotien vanhuksia. Ulkoilu on tärkeää, mutta olen kuullut, että sitä on liian vähän hoivakodeissa. Veisin ulos niin monta kuin ehtisin vaikka pari puolikasta päivää viikossa.
Työ on siunaus, joka näyttää kiroukselta.
Lyhin tie hautaan olisi ruveta olemaan tekemättä mitään, riippumatta iästä.
Pääomatuloni ovat suuremmat kuin palkkani, voisin hyvin olla ilman palkkatyötä. Se on kuitenkin mukavaa, saan olla muiden kanssa ja koen olevani tarpeellinen. Lisäksi aikanaan opiskelin töiden ohessa nykyisen tutkintoni, olisi sääli jättää osaamiseni käyttämättä.
No en ainakaan nykyisessä työssä, varmaan pidemmän päälle tekisin jotain kutsumus/vapaaehtoistyötä silloin tällöin. Nykyisen kaltaiseen työelämään en palaisi enää koskaan.
En nyt kokopäiväisesti enää töihin lähtisi mutta voisin tehdä keikkaa tai perustaa jonkun firman jota voisi hoidella sivutoimisesti tai sitten lähteä osakkaaksi johonkin pieneen yritystoimintaan.
Mulle olisi tärkeää, että päivissä olisi järkevää sisältöä. Puutarhatöitä, taiteilua, liikkumista. Ehkä opiskelisin jotain.
Joku vapaaehtoistyö olisi kiva. Entisenä partiolaisena voisin alkaa vaikka ryhmänjohtajaksi. Koloilta kerran viikossa ja välillä partioleireillä. Tai miksei joku vanhusten ystävä-juttu. Olen kuoron kanssa käynyt laulamassa vanhuksille paljonkin ennen koronaa, esim. palvelutaloissa. Ne on olleet hienoja kokemuksia.
Työ on minulle tavallaan kuin harrastus ja työkaverit ovat minulle läheisiä ja tärkeitä. Joten kävisin.
Otsikon ja varsinaisen avauksen sisällöt eivät vastaa tosiaan. Otsikossa kysytään, kävisinkö töissä vaikka saisin saman elintason ilmankin. Kävisin, koska nykyisillä tuloillani (brutto nippanappa yli 50 k vuosi) en pystyisi elämään sellaista elamää, missä voisin matkustella niin paljon kuin haluan; rakentaa toisen kodin jonnekin etelään jne.
Kommenttikentässä kysytään "Kävisitkö töissä, vaikkei sillä olisi mitään vaikutusta elintasoosi?" En tietenkään kävisi töissä, jos sillä ei olisi vaikutusta elintasooni, eli olisin joka tapauksessa joko ihan peeaa tai sitten niin varakas, että voisin tehdä mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi aikanaan opiskelin töiden ohessa nykyisen tutkintoni, olisi sääli jättää osaamiseni käyttämättä.
Kalevankangas on täynnä korvaamattomia ihmisiä
En tekisi mitään palkkatyöhön viittaavaa, jos rahaa olisi n. 2000/ kk loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jonkun aikaa työttömänä. Ennemmin olisin töissä :( Tähän "vapauteen" kyllästyy yllättävän pian. Sitä ei osaa välttämättä kuvitella, jos ei ole pidemmälle tauolle joutunut.
En ole ikinä tuntenut noin, vaikka olen ollut pitkiäkin aikoja työttömänä
Vierailija kirjoitti:
Otsikon ja varsinaisen avauksen sisällöt eivät vastaa tosiaan. Otsikossa kysytään, kävisinkö töissä vaikka saisin saman elintason ilmankin. Kävisin, koska nykyisillä tuloillani (brutto nippanappa yli 50 k vuosi) en pystyisi elämään sellaista elamää, missä voisin matkustella niin paljon kuin haluan; rakentaa toisen kodin jonnekin etelään jne.
Kommenttikentässä kysytään "Kävisitkö töissä, vaikkei sillä olisi mitään vaikutusta elintasoosi?" En tietenkään kävisi töissä, jos sillä ei olisi vaikutusta elintasooni, eli olisin joka tapauksessa joko ihan peeaa tai sitten niin varakas, että voisin tehdä mitä tahansa.
Saivarteijoilla on vaikea elämä.
No tienaan tällä hetkellä noin 40 000 euroa vuodessa. Sisältää ihan kaiken, lomarahat ja ylityöt. Jos en tekisi lainkaan ylitöitä, tulot jäisi noin 38 000 euroa. Kuukaudessa palkasta jää käteen noin 2200-2300 euroa nettona. Siihen vaikuttaa se, että työmatka on pitkä ja verotuksessa vähennän matkakuluja (ennakoidaan veroprosenttiin). Palkalla saa ruuat ja välttämättömät kustannukset, mutta en pääse syömään ravintoloissa. Teatterissa käyn kerran vuodessa lasteni kanssa. Kolme alaikäistä perheessä. Miehen tulot oli viime vuonna noin 30 000. Hän tekee osa-aikaista vuorotyötä. Työtunnit tippui koronan takia, kun firmalla menee huonommin. En ole varma, paljonko hänellä jää kuussa käteen. Olisiko 1800. Hän maksaa asuntolainan lyhennyksen ja omat autokulunsa, mutta muut laskut jää minulle (sähkö, vesi, kiinteistöverot, vakuutukset, puhelinlaskut, harrastusmaksut jne.). Jos toimeentulo säilyisi tällaisena, miksen voisi olla menemättä töihinkin. Luopuisin heti toisesta autosta, koska auton pito on kallista.
Onko kyse enemmän työn vai rahan puutteesta? Itse olin työttönänä 90-luvulla ja ei ongelma ollut joutilaisuus vaan rahanpuute.