Lue keskustelun säännöt.
Olen kohta 25
11.11.2022 |
Mitään en elämässäni ole saavuttanut. Minulla ei ole yhtään ihmissuhdetta. Vain luuserityö. Samanlainen olen kuin vanhempani, että kuvittelinkin pystyväni parempaan. Ajokortinkin ajoin puoli vuosikymmentä myöhemmin kuin muut. Aina olen ollut jäljessä ja huonommilla tuloksilla kuin muut. Kunpa vain osaisin tehdä edes yhden asian elämässäni oikein ja lähteä täältä, mutta siihenkään en luuserina pysty.
Kommentit (4)
Samat fiilikset täällä, et ole yksin. Mulla oli vielä lukiossa suunnitelma tulevaisuudelle, mutta taisin tähdätä liian korkealle. Keskeytin opinnot, erosin koulusta. Olen nyt ainoa lähipiirissä, joka ei ole käynyt korkeakoulua. Hävettää ja harmittaa kun katson sivusta kavereiden valmistuvan, kun taas itse olen lähellä syrjäytymistä. En oikeastaan tiedä, voinko edes sanoa kavereiksi - yhteydenotot jääneet vähemmälle, kun lopetin opiskelun.
Mietin joka päivä, mitä järkeä täällä on enää olla. Sain aiemmin neuvon, että ennen itsensä tappamista kannattaa lähteä vaikka ulkomaille matkalle - rahalla ei ole väliä, eikä ole mitään hävittävää, jos ei täällä aio pysyä. Saisi kokea vielä jotain ennen kaiken loppua. Mutta olen niin väsynyt, etten tiedä löydänkö edes tuohon motivaatiota.
Mutta ollaan melkein saman ikäisiä. Ja molemmat tunnetaan olevamme muita jäljessä. En osaa oikein lohduttaa kuin sanomalla, että meitä on tuhansia aivan samassa tilanteessa. Tulipa tosi masentava viesti, mutta ajattelin voivasi myös samaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, 25 vuotta ei ole vielä mitään. Minun elämä oikeastaan vasta alkoi siinä 30 vuotiaana.
Eli ensin haet apua psyykkisiin ongelmiisi (masennus? huono itsetunto?), sitten alat miettiä, mitä elämältä haluat.
useampi tuttu luki uuteen ammattiin vasta neljänkympin tienoilla, sinä ehdit opiskella vielä vaikka useamman tutkinnon.
Itse löysin rakkaan harrastuksen, johon hurahdin täysin ja joka on nykyään erittäin iso osa elämääni ja toivottavasti myös tulevaa uraani, vasta n. 33-vuotiaana. Ensiasunnon sain ostettua 35-vuotiaana. Naimisiin menin vuotta myöhemmin.
Olen aika ruma ja rupsahtanut, mutta en palaisi enää parikymppiseksi vaikka maksettaisi.
up