Keski-ikäiset! Onko teidän pitänyt koko elämänne totella vanhempianne?lla

Joo. Ja aina pitää olla hyväntuulinen. Ja kaikessa oot väärässä. Ja sun asiat ei kiinnosta.

Jos yrität neuvoa kelan, pankin jne kanssa ei uskota.

Apua ei pyydetä mutta valitetaan jos ei meedio tai kristallipallo ole kertonut että sitä tarvitaan.

Ei

Ei. Olen tehnyt aina miten haluan. Minun elämä.

Ei ole ikäluokka-asia.

Ei varsinaisesti totella, mutta koska meillä on ihan fiksut vanhemmat, molemmin puolinen kunnioitus on olemassa. Asioista osataan keskustella asiallisesti, välillä vähän väitellenkin. Samaa mieltä ei siis tarvitse olla, vaan toisten mielipiteitä kunnioitetaan. Aina on kannustettukin itsenäiseen ajatteluun, eikä autoritäärinen ajattelu, herran (tai vanhempien) pelko ole läsnä. 

Isä ei ole koskaan käskyttänyt. Äiti on yrittänyt syyllistämällä, uhkailemalla ja kiristämällä. Viime aikoina on ollut hiljaisempaa, kun sanoin, ettei se voi viedä kuin puolet perinnöstä. Lisäksi minulla on jo enemmän omaisuutta. Jos vielä yrittää puuttua asioihini, sanoin jättäväni hänen hautajaisensa väliin.

Kauhun tasapaino on kestänyt nyt aika hyvin.

Ei. Olin aikuinen kun täytin 18.

Isäni olettaa, että pitäisi totella ja pitkään tottelinkin. Äidin (kuollut jo) piti myös totella isää.

Edelleen isä yrittää määrätä, mutta harvoin onnistuu, mutta saa kyllä pahaa mieltä aikaiseksi. Viimeksi väännettiin talomme maalauksesta. Isän mielestä on vain laiskaa ja avutonta olla maalaamatta itse taloaan. Helpostihan sen maalaisi itse, eikä aikaakaan menisi kuin koko kesäloma. Ostettu firma maalasi 3 päivässä. Olimme tyytyväisiä.

Kyläilyillä on nyt tullut pientä muutosta, kun lapset ovat jo 16 ja 18 v. Vielä pari vuotta sitten määräsi, että lapset ja minä syödään keittiössä hänen naisystävänsä kanssa. Isä söi mieheni kanssa ruokailutilassa. No, kivempi noin, mutta onhan se hassua, että jos kyläillään 2 t muutaman kerran vuodessa, niin valtaosa siitä meni eri huoneessa istuen.