Onko kellään ollut alkuraskaudesta RUNSASTA vuotoa ja silti raskaus jatkunut normaalisti? ov

Vuoto oli runsasta, mutta olivatkin " valemenkat" . Oli myös hyytymiä joukossa.



Pidän peukkuja, ap! Kerro sitten, kuinka kävi!



Ai joo, mitenkään erityisesti en joutunut olemaan varovainen loppuraskaudesta. Vauva syntyi silti rv 35, täysin yllättäen.

ja raskausmateriaali on poistumassa. sain itse sen juuri kuulla, mulla vuotoja ihan koko ajan muttei hyytymiä.



tsemppiä ap, vaikka huonolta näyttääkin

vuotoja. kerran niin paljon, että 2 päivää jouduin käyttään tamponia. ja hyytymiäkin oli joukossa. olin ihan varma, että kesken menee. kaksoset sieltä sit kumminkin tuli!

Olen se, joka edellä kertoi muutaman kuukauden takaisesta keskenmenosta... nimittäin ennen edellisiä menkkoja olin jotenkin todella varma siitä, että olin raskaana ja suorastaan yllätyin, kun kk alkoivat. Jotenkin oli niin erilainen kierto ja menkkamaisia tuntemuksia ovaulaation jälkeen jne. Yleensä olen tosi pessimisti.



En sitten edes viitsinyt testata, kun ajattelin, että ne edelliset menkat (siis rv 4, jos olin raskaana) oli mahdollisen raskauden loppu joka tapauksessa... Mutta ehkäpä sittenkin...

Ja silloin lääkäri sanoi, että hyytymät ja kivut yleensä kielii keskenmenosta, että jos niitä tulee niin saa alkaa varautua pahimpaan. Minulla tuli siis ihan kirkasta verta, paljon, oikein lorisemalla pari päivää, mutta ei hyytymiä eikä kipuja. Kaikki oli ok ja raskaus jatkui normaalisti.



Itse sain silloin 2 viikkoa sairaslomaa ja mitään rajua ei saanut tehdä, ei nostelua, ei siivousta, ei puutarhatöitä tms. Lähinnä vaan loikoilua. Vaikka keskenmenoa ei tokikaan noilla viikoilla voi estää jos se tulee, niin lääkäri sanoi, ettei sitä nyt ole järkeä lähteä varta vasten provosoimaan ja yrittämään, ainoa mitä voi itse tehdä asialle on levätä ja ottaa rennosti.

kävin lääkärissä ja " tyly" tuomio sieltä tuli, käynnissä oleva keskenmeno. Sanoi näkevänsä vuodossa kudosten paloja ja kohdunsuu oli sormelle auki. Koska kävin yksityisellä, sanoi ettei kannata tehdä kallista ultraa, vaan antoi lähetteen sairaalaan, minne menen aamulla tai jos kivut pahenee, niin jo yöllä. Voi kyynel, että harmittaa ja surettaa, mutta eihän tälle mitään voi.

tosin tuossa oli yksi toinen ketju, jossa joku oli vuotanut useamman viikon ja silti sai terveen lapsen.



Mä olen kyllä aika varma keskenmenosta, raskausoireetkin ovat hävinneet.



ap

Kaikki toivo ei siis ole mennyt! Onnea ja voimia!!

Niinhän se menee, että ei auta kuin pelätä pahinta ja toivoa parasta... Illalla tähän asiaan saa onneksi varmuuden.



Surettaa kyllä kovasti, jos kesken menee, olisimme niin toivoneet tätä vauvaa! :(



Ap

minulla pieni vuoto rv 8 muuttui parissa päivässä veriseksi ja kivut olivat kuin kuukautisten aikaan. Siisti keskenmenohan se. Nyt olisi raskaus puolivälissä ja aika usein tulee mietittyä, miltä maha näyttäisi ja miten liikeet alkasivat tuntua. Mutta elämä on.

keskenmenoon kuin että raskaus jatkuisi, mutta on ihan lohduttavaa tietää, että se on periaatteessa mahdollista...



ap

Eli neloselta olisin vielä kysynyt, että kun sulla oli tässä " onnistuneessa" raskaudessa vuotoa, niin saitko jotain erityisohjeita, pitikö olla levossa tms.? Miten raskauden etenemistä seurattiin?



ap

vasta viikolla 26 loppu menkkojan tuleminen

Ja tuossa nyt touhuaa reipas 1,5v.

Ja vuoto oli siis TODELLA runsasta, aivan kuten minun tavallinenkin kuukautisvuoto. Kierto ei tainnut osua kyllä ihan samoihim normaalin kanssa, mutta minulla stressi (joka silloin oli muutenkin ihan huipussaan työn takia) tekee sitä, joten en siis yhtään osannut epäillä raskautta. Toisaalta vältyin myös panikoinnilta. Yllätys oli kyllä melkoinen kun laskettu aika tulikin sitten niin äkkiä.

Minä sain olla ihan normaalisti, joka menkkojen jälkeen vaan tutkittiin oliko vuoto mistä tuleva. Ja aina samasta paikasta se vuosi.



Missään bakteeripitoisissa vesissä en tosin saanut lillua -10-

Kävin ultrassa (päivystyksessä teekoossa), jossa todettiin että sikiö on hengissä. En sen kummemmin tutkituttanut, koska tiedän kyllä, että keskenmeno tulee jos on tullakseen. Ei sitä voi mitenkään estää.



Yritin ottaa vähän rauhallisemmin (en juossut, hyppinyt tms.) mutta kävin normaalisti töissä.

Helpotitte mun oloa kovasti, vaikka tiedänkin, että toivoa ei kauhean paljon olekaan. Mutta silti, vähän toivoa on parempi kuin ei mitään!



ap