Yksipuolinen tuki suhteessa.

Nykyisen kumppanin kanssa on tullut oltua noin 6 vuotta yhdessä ja asiat ovat päämääräisesti hyvin.
Ainut ongelmani suhteessa on se että tuen tarve on huomattavasti erinlainen meidän kahden välillä ja usein tuntuu ettei tilanne sitä minulle salli.
Kohtalaisen paksunahkaisena jos jotain ikävää sattuu lähipiirissämme tuen tarve saapuu ensimmäisenä kumppanille ja oikeastaan joudun tilanteen jälkeen vain antamaan asian olla ja käsittelemään sen yksin jotta tilanne ei laukeaisi uudelleen.

Esimerkkinä käytän oman ukkini hautajaispäivää jolloin kumppanini romahti neljä kertaa. 2 ennen kirkkoon menoa, kerran kirkossa ja kerran illalla.
Surupäivä meni toista rauhoitellessa mutta rehellisesti olisin sinä päivänä olisin kyllä kaivannut tukea ja hän sen tietää. Voiko tilanteeseen vaikuttaa millään vai jos toinen on herkkä niin täytyykö asian vain antaa olla kun asia ei parane vaikka hän kyllä yrittää.
Suhde toimii muuten mutta ei tunnu tasapuoliselta.