Pyhäinpäivä. Ketä sulla on ikävä?

Surullista😢

adolfia.  Koitti tehdä sairaasta maailmasta järkevämmän paikan.

Eipä nyt juuri ketään. Vanhempien kuolema on luonnollisena asiana jokaisen aikuisen hyväksyttävä. Parin vuoden suruaika on normaali jakso. Sen jälkeen on keskityttävä omaan elämiseen.

       Kuolema kuuluu tähän elämänkiertoon.

Pitäisikö Pyhäinpäivänä olla jotakin ikävä? Vainajien muistamisen ja kunnioittamisen kyllä ymmärrän.

Lapsuuden sukulaisia, heitä joiden kanssa olin lapsena ja nuoruudessa paljon tekemisissä. Toinen menehtyi 20 vuotta sitten,toinen kolme vuotta sitten. Yhteiset joulut, syntymäpäivät, säännölliset tapaamiset. Paljon hyviä muistoja.

Itsenäistä Suomea.

Kahta kuollutta lastani, isovanhempiani ja kuolleita lemmikkejäni.

Poikaani.

Kuoli vuosi sitten yllättäen.

Oli 29v

Kaikkia menehtyneitä läheisiä. Ja muutamaa kissaa.

Ei ketään. Isäni äiti kuoli paljon ennen kuin synnyin ja olisin halunnut tavata hänet. Tuntemani kuolleet eivät ole olleet itselleni kovin läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

adolfia.  Koitti tehdä sairaasta maailmasta järkevämmän paikan.

Et näköjään ole ihan tervejärkinen :(

Anoppi ja isoäitiä. Molempien kuolemasta 20 vuotta aikaa.

Ei ketään. Paappaa vähän.

En kehtaa kertoa.

Paria ystävää. Toinen kuoli syöpään, toinen viinaan.

Lapsuuteni koiraa.

Ainoa joka silloin oli tärkeä.

Parasta lapsuudenystävääni, joka oli koira.

Vierailija kirjoitti:

Eipä nyt juuri ketään. Vanhempien kuolema on luonnollisena asiana jokaisen aikuisen hyväksyttävä. Parin vuoden suruaika on normaali jakso. Sen jälkeen on keskityttävä omaan elämiseen.

       Kuolema kuuluu tähän elämänkiertoon.

Ikävöinti ei tarkoita ettei hyväksyisi kuolemaa tai ymmärtäisi että se kuuluu elämään. Kuolleen läheisen ikävöinti silloin tällöin on täysin normaalia vaikka koko loppuelämänsä ajan.

Lapsuusnaapurin poikaa..

Äitiä on ikävä. On kyllä elossa, mutta sairastaa Alzheimeria ja on unohtanut melkein kaiken.