Lue keskustelun säännöt.
Jos lapsen poika/tyttöystävä asuu teillä
05.11.2022 |
. Pyytäisittekö vuokraa, tai jotenkin muuten osalllistumaan kuluihin? Vai tarjoaisitteko ylöspidon siinä missä omalle lapselle?
Kommentit (33)
Riippuu iästä ja millaisesta perheestä on. Omat jäljet pitää ainakin siivota, mikään täyshoitola kotini ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis muuttanut tavaroineen päivineen asumaan, sovitusti? Vai ujuttautunut hiljalleen niin että talon väki joku päivä tajuaa että ylimääräinen henkilö viettää enemmän aikaa teillä kun kotonaan?
En tarjoaisi. Kylään voi tulla käymään, mutta asumaan en ottaisi. Kylään tulevalle voin tarjota ruokaa, mutta koska minä olen talon rouva ja omistan kotini, niin en halua tänne lasteni ystäviä liian usein. Haluan rentoutua kotonani, en olla vieraskorea koko aikaa.
Nuoripari voi etsiä itselleen oman kodin.
Ihan kiinni siitä, miksi asuisi meillä. Opiskelijapoikani kanssa omistamassani asunnossa asuva tyttökaveri saa maksaa vuokraa 400 e/kk, minusta se on ihan sopiva summa puolikkaasta kaksiota.
Minkähän ikäisistä ihmisistä tässä on kysymys? Ja millainen tausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiolaiset kyseessä. Pikkuhiljaa muuttunut niin, että on täällä koko ajan. Eivät halua mennä poikaystävän luo vaikka tämän vanhempien mukaan saisivat (tai ainakaan oma nuoreni ei halua), kun siellä pienempiä sisaruksia ja vähemmän omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
En tarjoaisi. Kylään voi tulla käymään, mutta asumaan en ottaisi. Kylään tulevalle voin tarjota ruokaa, mutta koska minä olen talon rouva ja omistan kotini, niin en halua tänne lasteni ystäviä liian usein. Haluan rentoutua kotonani, en olla vieraskorea koko aikaa.
Nuoripari voi etsiä itselleen oman kodin.
Sama meillä, tyttären poikaystävä on ihan kiva, mutta Rajansa silläkin kuinka paljon aikaa hän meillä viettää. Perheen ei ole mitenkään pakko sietää vierasta ihmistä meillä, sillä tämä on meidän perheen koti. Meillä on tilaa, mutta tilaa ei ole ajateltu vieraiden käyttöön. En ole kiinnostunut myöskään maksamaan vieraiden suihkuja ja ruokia, sillä jo oman porukan ruokiin menee paljon rahaa.
Nyt 19 vuotias tyttäreni ja hänen 20 vuotias poikaystävänsä ovat etsimässä kotia itselleen ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaiset kyseessä. Pikkuhiljaa muuttunut niin, että on täällä koko ajan. Eivät halua mennä poikaystävän luo vaikka tämän vanhempien mukaan saisivat (tai ainakaan oma nuoreni ei halua), kun siellä pienempiä sisaruksia ja vähemmän omaa rauhaa.
Meillä ei tuollaista pikkuhiljaa tilannetta tulisi. Oman perheeni ruuat ja ylläpito riittää. Poju asuu omassa kotonaan ja nuoripari hengaa yhdessä vaikka hotellissa.
Meillä esikoisen poikaystävä viettää pitkiä aikoja, ei asu. Hän auttelee kaikessa missä eivät tyttäret pysty tai jaksa. Esimerkiksi nyt polttopuusavotassa ollut ihan korvaamaton apu.
Ja ostaa esimerkiksi heille ruokaa jne.
Opiskelijatyttärellä on tuolla oma siipi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoisen poikaystävä viettää pitkiä aikoja, ei asu. Hän auttelee kaikessa missä eivät tyttäret pysty tai jaksa. Esimerkiksi nyt polttopuusavotassa ollut ihan korvaamaton apu.
Ja ostaa esimerkiksi heille ruokaa jne.
Opiskelijatyttärellä on tuolla oma siipi.
Miten ihmeessä tyttäresi eivät pysty esimerkiksi polttopuusavottaan? Mitä hienohelma heikkopeikkoja olet heistä kasvattanut? Normaali yläkouluikäinen pystyy oikein hyvin hakkaamaan polttopuita ja sitä pienemmätkin ovat ihan hyviä kantamaan ja pinoamaan polttopuita, olivat he sitten tyttöjä tai poikia. Tsiisus...
Kyllä me otettiin, eikä mitään rahaa vaadittu. Joitain omia ruokiaan tämä tyttöystävä osti itselleen jääkaappiin, siitäkin sanoin, että laittaa mulle viestin mitä toivoo, niin samalla ne otan kaupasta kun käyn siellä muutenkin. Kesti muutaman kuukauden, sitten oma poikakin sai lukion loppuun ja muuttivat omilleen. Ei ollut paha rasti tosiaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asuu tyttären (17) poikaystävä, hänellä ei ole kauhean hyvät kotiolot ja koska hän on ystävällinen ja avulias, mielelläni annan asua. Vanhempiaan ei valitettavasti edes kiinnosta 🙁
En ota vuokraa tai pyydä maksamaan ruuasta. Kyllä ne "vieraat" muuttuvat tutuiksi, kun viitsii tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoisen poikaystävä viettää pitkiä aikoja, ei asu. Hän auttelee kaikessa missä eivät tyttäret pysty tai jaksa. Esimerkiksi nyt polttopuusavotassa ollut ihan korvaamaton apu.
Ja ostaa esimerkiksi heille ruokaa jne.
Opiskelijatyttärellä on tuolla oma siipi.
Miten ihmeessä tyttäresi eivät pysty esimerkiksi polttopuusavottaan? Mitä hienohelma heikkopeikkoja olet heistä kasvattanut? Normaali yläkouluikäinen pystyy oikein hyvin hakkaamaan polttopuita ja sitä pienemmätkin ovat ihan hyviä kantamaan ja pinoamaan polttopuita, olivat he sitten tyttöjä tai poikia. Tsiisus...
He on hentoja ja pienikokoisia, eikä heillä ole voimia kaikkeen siihen mitä normaali nuori mies jaksaa tehdä.
Toki he tekee sellaisia töitä, joihin voimat riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä asuu tyttären (17) poikaystävä, hänellä ei ole kauhean hyvät kotiolot ja koska hän on ystävällinen ja avulias, mielelläni annan asua. Vanhempiaan ei valitettavasti edes kiinnosta 🙁
En ota vuokraa tai pyydä maksamaan ruuasta. Kyllä ne "vieraat" muuttuvat tutuiksi, kun viitsii tutustua.
En minäkään kyllä lasteni kumppaneita katso minään vieraina. Ihan ovat perhettä siinä vaiheessa, jos suhde alkaa vakavammalta vaikuttaa. Omat lapset asuvat jo omillaan, silloin kun asuivat täällä, olivat poika/tyttöystävät meille tervetulleita ja välillä olivat pitkiäkin aikoja.
Siinä samassa se menee, kun aterioita valmistaa, antaa nuorten nauttia nuoruudesta ja rakkaudesta ja huolettoman onnelisesta ajasta.
Hieman suvaitsevuutta vaikka oma elämä olisi hapokasta romantiikan suhteen...
Tuttavaperheessä 17 vuotias tytär löysi itselleen vätyksen poikaystäväksi. Tätä vätystä pitäisi nyt sitten paapoa tuttavaperheen luona kuin parastakin vierasta, syötää, juottaa, maksaa mukisematta tyypin vartin suihkut aamuin illoin, pestä pyykit jne.
Tuttavaperheen äiti naureskellut asiaa hieman vaivautuneena, mutta ei tee mitää. Kun olen sanonut, että heitä heppu pois kodistasi, niin äiti vain pyörittelee päätään, että ei kehtaa, kun tytär niin tykkää siitä pojasta. Poika ei käyt töissä, ei opiskele, eikä tee mitään muuta kuin tuijottaa kännykkäänsä ja on kyllä ensimisenä kuulema ruokapöydässä, kun kutsu käy. Jääkaapista poika ottaa omin luvun ruokaa muutenkin.
Perheen toinen lapsi ei voi sietää tätä hemmoa, vaan voi oikeasti pahoin kotonaan tyypin takia. Ennen iloisesta ja puheliaasta pikkuveljestä on tullut muutamassa kuukaudessa juro huoneessaan oven takana oleva nuori. Perheen äiti naureskeli myös sitä, että tyttären huone on perheen pojan huoneen vieressä ja välillä kuulema äiti ja isäkään eivät oikein saa nukuttua, kun nuoripari pistelee menemään niin, että äänet kuuluvat toiseen kerrokseenkin, mutta pojan huoneeseen varmasti todella hyvin.
On se hienoa vastuullista vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoisen poikaystävä viettää pitkiä aikoja, ei asu. Hän auttelee kaikessa missä eivät tyttäret pysty tai jaksa. Esimerkiksi nyt polttopuusavotassa ollut ihan korvaamaton apu.
Ja ostaa esimerkiksi heille ruokaa jne.
Opiskelijatyttärellä on tuolla oma siipi.
Miten ihmeessä tyttäresi eivät pysty esimerkiksi polttopuusavottaan? Mitä hienohelma heikkopeikkoja olet heistä kasvattanut? Normaali yläkouluikäinen pystyy oikein hyvin hakkaamaan polttopuita ja sitä pienemmätkin ovat ihan hyviä kantamaan ja pinoamaan polttopuita, olivat he sitten tyttöjä tai poikia. Tsiisus...
He on hentoja ja pienikokoisia, eikä heillä ole voimia kaikkeen siihen mitä normaali nuori mies jaksaa tehdä.
Toki he tekee sellaisia töitä, joihin voimat riittää.
Tyttäresi ovat sitten tosi hentoja ja pienikokoisia surkimuksia, jos eivät kykene tekemään mitään. Pitäisikö sinun kehottaa heitä käymään lääkärissä voimattomuutensa takia? Ja tehdä vähän ravitsevampaa terveellistä ruokaa? Joo, ei mene tuo selitys läpi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoisen poikaystävä viettää pitkiä aikoja, ei asu. Hän auttelee kaikessa missä eivät tyttäret pysty tai jaksa. Esimerkiksi nyt polttopuusavotassa ollut ihan korvaamaton apu.
Ja ostaa esimerkiksi heille ruokaa jne.
Opiskelijatyttärellä on tuolla oma siipi.
Miten ihmeessä tyttäresi eivät pysty esimerkiksi polttopuusavottaan? Mitä hienohelma heikkopeikkoja olet heistä kasvattanut? Normaali yläkouluikäinen pystyy oikein hyvin hakkaamaan polttopuita ja sitä pienemmätkin ovat ihan hyviä kantamaan ja pinoamaan polttopuita, olivat he sitten tyttöjä tai poikia. Tsiisus...
He on hentoja ja pienikokoisia, eikä heillä ole voimia kaikkeen siihen mitä normaali nuori mies jaksaa tehdä.
Toki he tekee sellaisia töitä, joihin voimat riittää.
Tyttäresi ovat sitten tosi hentoja ja pienikokoisia surkimuksia, jos eivät kykene tekemään mitään. Pitäisikö sinun kehottaa heitä käymään lääkärissä voimattomuutensa takia? Ja tehdä vähän ravitsevampaa terveellistä ruokaa? Joo, ei mene tuo selitys läpi...
Sinä olet sitten lukutaidoton, kun et osaa ollenkaan lukea.
Missään ei lukenut, että eivät tekisi mitään tai eivät osallistuisi mihinkään.
Saimme ensimmäisen lapsen lukion lopulla ja vaikka asuimme jo omassa asunnossa (olin muuttanut omilleni jo ennen raskautta) taivuttelivat molempien vanhemmat meitä asumaan luokseen, säästämään rahaa. Anoppilaan sitten päädyttiin pariksi kuukaudeksi vauvan kanssa, vuokralla hekin asuivat. En kyllä todella tiedä mikä logiikka hommassa oli... Emme myöskään olleet sellaisia, että olisimme tahtoneet antaa vauvan muiden hoitoon ja huidella menemään. Anoppi oli puuttumassa kaikkeen ja valitti, ettei saanut nukkumisrauhaa jos vauva joskus herätti öisin. Hänen kaksi lastaan olivat jo viikon iässä oppineet olemaan heräämättä koskaan. Sai sellaisia dramaattisia kohtauksia ja piti mykkäkouluja, kuin minun olisi pitänyt lähteä, vauva olisi saanut jäädä... Appi sai anopin leppymään tarpeeksi ja pyysi olemaan vain enemmän mieliksi, mutten kyllä osannut. Itsehän en uskaltanut päästää pihahdustakaan. Se kesä meni eristäytyneenä siihen pieneen huoneeseen vauvan kanssa. Onneksi miehen kanssa oli alkuhuumaa vielä ilmassa, joten loppujen lopuksi aivan ok muistot tuostakin jäi. Omat ruoat ostimme ja pesimme pyykkimme. Yksi päivä mitta tuli täyteen ja seuraavana maanantaina muutimme pois jaloista paikkakunnalle, missä minun oli tarkoitus aloittaa vuoden päästä ja mies sai siirron töissä. Appivanhemmat jaksavat aina muistella kuinka hoitivat vauvaamme monta kuukautta... jep jep. Ja nyt reilu 20 v myöhemmin ovat kovasti muuttamassa meille.
Miksi ihmeessä ottaisimme tänne mitään käenpoikia asumaan? En edes ajattelisi sellaista ja eivät ole ajatellut nuorenikaan, vaan vanhin lapsista muutti poikaystävänsä kanssa omilleen.