Jos kuolisit nyt, niin mitä jäämistöstäsi löytyvää häpeäisit?

Vierailija kirjoitti:

Teinivuosien päiväkirjat. Takasivuilla listat pojista (miehistä) joita olin suudellut ja nussinut ja jotain yksityiskohtia yms. tietoja näistä tyypeistä.

Sama😂 En aio niitä edes hävittää, koska en häpeä asiaa. Jos joku ne kirjat avaa ja lukee, tekee sen ihan omalla vastuulla.

iso pino fanien tekemiä sarjakuvia, joista osa on pornoa. puolisoa ei nyt oikein haittaa mutta en halua vanhempieni tietävän, ehkä pitää pyytää puolisoa hävittämään ne jos satun kuolemaan yhtäkkiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinivuosien päiväkirjat. Takasivuilla listat pojista (miehistä) joita olin suudellut ja nussinut ja jotain yksityiskohtia yms. tietoja näistä tyypeistä.

Sama😂 En aio niitä edes hävittää, koska en häpeä asiaa. Jos joku ne kirjat avaa ja lukee, tekee sen ihan omalla vastuulla.

Minä poltin teinipäiväkirjani saunan uunissa ennen kuin muutin kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Ei ollut mahdollisuutta ottaa mukaan ja ilman valvontaa ei voinut jättää uteliaan pikkuveljen ja vielä uteliaampien vanhempien saataville.

Häpeäisin sitä, ettei minulta oikeastaan löydy mitään hävettävää eli olen tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Pelikonsoli minulla 49-vuotiaalla miehellä. Ei siinä mitään että sitä muuten häpeäisin, mutta kahdeksankymppiset vanhempani eivät sitä ikinä ymmärtäisi.

What? Minä olen 51-v nainen enkä hpeä sitä yhtään.

En mitään. Tosiaan löytyy noita kasvukipuilun ym. kynnyksellä olevia päiväkirjoja, mutta ehkä niistä avautuisi sitten teinille jotakin. Niin ne siis löytyvät vielä, kun olen kuitenkin vielä elossa.

Olen kyllä monesti miettinyt, että heitänkö pois? Mutta toisaaltaan se on elettyä elämää ja joten pyöriköön nyt sitten vielä tuolla kaapeissa:)

Puhelimelta löytyviä alastonkuvia, jos joku nyt niihin käsiksi pääsisi. Seksilelukokoelmaa

Päiväkirjoja, olen haukkunut niissä kaikki :D

Sitä että olen käynyt tällä palstalla.

Kaikki hävettävä/turhaksi käynyt on hävitetty äskeisessä muutossa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä sotkua mikä jälkeeni juuri nyt jäisi. Kuolinsiivous tekemättä.

Tämä myös minulla. Kaikki vielä pitävät minua tosi järjestelmällisenä ja siistinä ihmisenä, mutta jos nyt kuolisin ja läheiseni joutuisivat tulemaan asuntooni, he kauhistuisivat asunnon kuntoa. Ei yhtään tyhjää pöytäpintaa, vaatekasoja, laatikoita nurkat täynnä,keittiössä sellainen sotku kuin ei olisi pariin viikkoon siivottu, roskia siellä täällä.

Oon ehkä aika juntti tän pelkoni kanssa - häpeän kotini sotkuisuutta ja epäsiisteyttä.

Siivoan vain jos varmasti tiedän (päiviä etukäteen) että joku on tulossa kylään. Vihaan siivousta mutta olen saanut lähipiirini luulemaan että olen siisti ihminen... no en ole vaan ihan hirveä possu oikeasti.

Kamalaa ajatellakin miten ihmisten mielipiteet minusta muuttuvat.

Pidän toki kulissia yllä kaikella energiallani.

Minulla on (salaisilta) päihdevuosiltani laskuja n 30 000e ulosotossa. Lisäksi kaikki luulevat että olen aina hyväntuulinen ja positiivinen mutta oikeasti olen ollut masentunut jo kymmenen vuotta.

Olen siis sotkuinen, apaattinen, vastuuton valehtelija. Vielä aikanaan tämä tietenkin läheisilleni selviää. Puistattavaa.

Vaatekaappini perällä piilossa oleva vihko, johon olen kirjoittanut omia seksinovelleja ja myös piirtänyt kaikenlaisia pervoja kuvia. Olen ihan hyvä piirtämään kyllä, ei siinä mitään.. 

N29

Nuo teidän mitkään ole mitään verrattuna mun seksinukkeen ja asiaankuuluviin peruukkeihin ja hepeneisiin

Vierailija kirjoitti:

Häpeäisin sitä, ettei minulta oikeastaan löydy mitään hävettävää eli olen tylsä.

Sama. Mun nykyinen elämä on nolompaa kuin se, mikä mun elämästä jää jäljelle.

Mietin joskus että tunteekohan omaiset jotain myötähäpeöitä siivotessaan läheisen jäämistöä jos törmäävät seksiaiheisiin juttuihin.

No ei se niin mennyt kun poikamies-setäni kuoli jokunen vuosi sitten.

Hänen paras ystävänsä oli lapsuudesta saakka avoimesti naistenvaatteita käyttävä mies (siis semmoinen Markus vs. maailma -tyyppinen ihan jees tyyppi).

Olin jotain vuosia "aavistellutkin" sedän ja kaverinsa väleissä jotakin, mutta jäämistöä siivotessa löysin sedän perimmäisestä kaapistosta työhaalareiden alta naisten hepeniä ja pitkän punaisen peruukin. Setä oli aina ulospäin ollut kalju, duunarivaatteissa viihtyvä sinkkumies.

Lisäksi löysin valtavasti rakkauskirjeitä miehiltä ja naisilta hänelle, sekä tietenkin kaapillisen kasaripornokasetteja.

Minusta on oikeastaan vain hellyyttävä ajatus että kaiken sen "kulissin" ja näennäisen yksinäisyyden ja erakkoudenkin alla setä oli oma itsensä omanlaisessa seurassaan ja eli elämäänsä itseään ja halujaan toteuttaen - ei tukahduttaen.

En mitään tiettyä asiaa, mutta yleistä sekasotkua. Masennuin läheisen kuolemasta, ja sen jälkeen sairastin melko rajun koronan, joka veti heikoksi. Tekemättömät työt ovat kasaantuneet niin etten tiedä enää edes mistä aloittaa. Jos kuolisin nyt niin vaikuttaisin varmasti ihmiseltä, jolla ei ole minkäänlaista elämänhallintaa.

No, en tiedä olisiko sillä siinä vaiheessa tietysti mitään väliä edes.

Päiväkirjaa häpeän. Haukun siinä sekä mieheni että sukunsa. Ja joskus omia lapsianikin.

Tuo on ainoa kanava purkaa raivoa ja turhautumia, sillä en jaksa kohteelle itselleen sanoa, mitä välillä ajattelen.

Yksi dildo, ei muuta hävettävää.

Ehkä anaalimallin fleshlight ja jotkut vuosien takaiset "erikoispiiput" ja välineet voisivat hämmentää jäämistöä tutkivaa jälkikasvua. Tai paperit joosta selviää että heillä on muutama puolisisarus joista eivät ole kuulleetkaan.