Olen tavaran hamstraaja ja himoshoppaaja. Muita?
Hamstraan tavaraa pakonomaisesti ja nimenomaan aina halvimpia aletuotteita (en koskaan siis mitään kallista).
Kun astun kauppaan sisään ja löydän jotain halpaa, niin olo on huumaava ja erittäin onnellinen.
Ostan ja hamstraan siis siksi että ostamisesta tulee hyvä mieli.
Tavaroista luopuminen on erittäin vaikeaa.
Tilanne on edennyt siihen pisteeseen että kodissani on järkyttävät määrät tavaraa ja tavarapaljous haittaa jo merkittävästi elämää.
Miten tästä pääsisi eroon?
Onko muita hamstraajia?
Kommentit (9)
Olin. Mulla konmari oli se, joka lopulta avasi silmät.
Jäin kotiäidiksi. Varmaan pariin vuoteen en tarvinnut ostaa itselle yhtään mitään.
Aloin myymään kaikkea, jotta sain rahaa ja siihen vähän jäi ns koukkuun.
Oon 3 v ollut jo minimalisti. Lähes.
Omistan alle 100 vaatetta, asustetta, kenkiä jne
Nyt oon tyytyväinen.
Jos muuttaisimme, koko omaisuus mahtuisi yhteen pakettiautoon ja pakkaaminen tehtäisiin päivässä
Et todellakaan ole yksin.
Itsellä (asun yksin) on esimerkiksi:
-36 pussilakanasettiä(vielä paketissa)
-40 paria villasukkia (vielä paketissa)
-satoja käyttämättömiä vaatteita
-satoja käyttämättömiä astioita
-60 paria erilaisia kenkiä
-lukuisia koriste-esineitä
-pestyjä elintarvikepakkauksia
- harrastustarvikkeita, vaikka en ole vuosiin enään harrastanut sitä.
-Lukuisia dvdeitä
-Satoja kirjoja
Ja kaikkea muuta turhaa.
Itseä kyllä hamstraaminen ja turha tavaran säilöminen hävettää.
Vauvanvaatteita, pehmoleluja ja kaikkea mitä ei enää tarvitse niin on kaapeissa.
Sukuni on Karjalasta ja olen kuullut niitä evakkotarinoita, tavara tu turvalllisuuden tunteen
En hamstraa, muuta kuin rahaa. Mitä halvemmalla pääsen kuukauden, sitä parempi mieli tulee.
Vierailija kirjoitti:
Itseä kyllä hamstraaminen ja turha tavaran säilöminen hävettää.
Vauvanvaatteita, pehmoleluja ja kaikkea mitä ei enää tarvitse niin on kaapeissa.
Sukuni on Karjalasta ja olen kuullut niitä evakkotarinoita, tavara tu turvalllisuuden tunteen
Isäni on evakko ja itse olen sisäistänyt sellaisen ajatusmallin, että materiaan ei kannata kiintyä, kun sen kaiken voi joutua jättämään milloin tahansa. Olen minimalisti enkä ole ikinä kiintynyt yhteenkään asuntoon tai edes paikkakuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä kyllä hamstraaminen ja turha tavaran säilöminen hävettää.
Vauvanvaatteita, pehmoleluja ja kaikkea mitä ei enää tarvitse niin on kaapeissa.
Sukuni on Karjalasta ja olen kuullut niitä evakkotarinoita, tavara tu turvalllisuuden tunteenIsäni on evakko ja itse olen sisäistänyt sellaisen ajatusmallin, että materiaan ei kannata kiintyä, kun sen kaiken voi joutua jättämään milloin tahansa. Olen minimalisti enkä ole ikinä kiintynyt yhteenkään asuntoon tai edes paikkakuntaan.
Mummollani oli ihan sama juttu. Itse en ole päässyt kuitenkaan tuohon kuinni, vaan tulee hillottua kaikenlaista tarpeetonta komeron perälle, muistoksi, tai varmuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En hamstraa, muuta kuin rahaa. Mitä halvemmalla pääsen kuukauden, sitä parempi mieli tulee.
Mitä iloa on rahasta jos sitä ei käytä mihinkään? En nyt sano tietenkään, että pitäisi tuhlata ja hamstrata tolkuttomasti.
Työkaveri miehineen on hamstraajia. Valittelee kuinka haluaisi ostaa asunnon, mutta palkasta ei jää mitään sukanvarteen. Samaan hengenvetoon saattaa kertoa mitä on taas ostellut kun on käynyt kaupassa.
Itsellä sama ongelma.
Ostan koko ajan halpaa tavaraa vaikka tiedän etten todellakaan tarvitse sitä lisää.
Tavaraa en saa pois heitettyä koska tavara tuo turvallisuuden tunnetta.
Varsinkin vaatteet ja tekstiilit ovat suurin hamstrauksen kohde.