Lue keskustelun säännöt.
Raha ja parisuhde - onko sinulla jonkinlaisia kriteereitä rahan suhteen, jonka puolison pitäisi täyttää? Hyödytkö toisen hyvästä rahatilanteesta tai kustannatko paljon puoliskonkin asioita?
03.11.2022 |
Tapasin erään puolitutun ja puhuimme parisuhteesta ja rahasta. Hän oli muuttanut miesystävänsä luo ja tilanne oli sovittu niin, ettei hänen tarvitse maksaa asumiskustannuksista mitään. Mies on varakas ja nainen keskipalkkainen.
Mietin tuota järjestelyä ja raha-asioita parisuhteessa noin muutenkin. Itselleni on tärkeää tienata kohtuullisen hyvin, jotta pystyn tekemään täysin itsenäisiä päätöksiä enkä joudu rahan takia sietämään esimerkiksi huonoa parisuhdetta. Haluan pystyä elättämään itseni mennen tullen taloineen päivineen.
Ajan saatossa, kun tili on kasvanut, minusta on tullut myös tarkempi rahoistani, kuten vanha klisee kertoo. Toisaalta, on noussut myös kriteereitä vastapuolta ajatellen, että saisi tienata myös niin, että saa maksettua omat asiansa ja harrastuksensa ja jää rahaa sukanvarteenkin. En edelleenkään joka penniä laske, kuka maksaa mitäkin, mutta tuntui lopulta aivan absurdilta ajatukselta, että itse ottaisin kotiini jonkun asumaan, joka ei kuluihin mitenkään osallistuisi.
Minkälaisia ajatuksia teillä tämä aihe herättää? Oletko mies vain nainen ja mikä on ns. palkkaluokkasi?
Kommentit (14)
Meillä on ollut aina yhteiset rahat ja tulot ovat vaihdelleet valtavasti parisuhteemme aikana. Kaikki tulomme tulevat samalla tilille, mistä maksamme kaikki laskumme. Käytämme rahaa hyvin samalla tavalla, joten tämä toimii erinomaisesti.
Joskus siis olen elänyt puolisoni rahoilla ja joskus toisinpäin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoitanut kotia ja lapsia monta vuotta, joten mies maksaa meillä suurimman osan koti talous kuluista.
Tärkein kriteeri on se että puoliso kanssa pystyy sopimaan asioista ja ne raha asiat tulee hoidettua tavalla taikka toisella.
Ihan riippumatta siitä miten ne rahat asiat on parisuhteessa hoidettu koen kyllä tarpeelliseksi sen että en ole riippuvainen toisesta taloudellisesti. Riippumattomuus ei tarkoita sitä etteikö yhteisestä taloudesta olisi etua. Lähinnä se tarkoittaa sitä että parisuhteessa ei ole pakko olla taloudellisista syistä eikä toinen voi käytää taloudellista valtaa minuun.
Aikoinaan kumppania etsiessä oli kriteereinä, että on työssäkäyvä ja luottotiedot kunnossa. Sama puoliso on ollut nyt reilu 10vuotta ja hoidetaan raha-asiat aikalailla puoliksi. Laitetaan lainanhoitotilille joka kk sama määrä rahaa. En suostuisi täysin elelemään puolison tuloilla. En myöskään suostuisi vaan elämään puolison omistamassa asunnossa, joka kerryttäisi hänen omaisuuttaan. Joko hankkisin oman sijoitusasunnon, jos puoliso haluaisi, että asuisin ilmaiseksi hänen luonaan mutta minulla ei olisi sitten oikeutta hänen omaisuuteen vaikka asuntoa myydessä
Olipas avomielinen puolituttu. Minun ja mieheni raha-asioita ja kulujen jakamista eivät tiedä muut kuin me itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan jaettu aikalailla puoliksi tai samassa suhteessa tuloihimme. Mutta nyt, 12 vuoden ja kahden lapsen jälkeen mies itseasiassa vähän tasoittaa tätä mulle. Hän maksaa tällä hetkellä yhteisiä kuluja mua enemmän. Ja tasoittaa siksi, että tienasi tosi paljon asuntokaupoilla, jossa meillä oli eri omistusprosentti. Ja minä oon hoitanut lapsia miestä enemmän, joka näkyy mun palkassa, työllisyystilanteessa ja eläkkeessä.
Minulla on tuo ap:n tuttavan tilanne. Mies on huomattavan varakas ja minun ihan ok palkkani on hänen tuloihinsa nähden mitätön. En aluksi maksanut mistään mitään, mies halusi näin, olin kyllä tarjoutunut maksamaan oman osani asumisesta. Jonkun riidan yhteydessä syytti kuitenkin hyväksikäytöstä. Vaadin tilinumeron ja maksan nyt puolet vastikkeesta, sähköstä jne. Tuo 300e/kk on hänelle taskuraha, mut eipähän voi syyttää lokiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tässä suhteessa tainnut montaa ajatusta uhrata sille, kuka maksaa ja missä suhteessa. Olimme tavatessamme molemmat aika PA, tehtiin hanttihommia. Sitten mies sai hyvän työn ja minä päätin alkaa opiskelmaan. Tässä kohtaa muutettiin yhteen, mies lupasi maksaa kaiken. Ja maksoikin, lapset tehtiin opiskelujen loppuvaiheessa, sitten minä pääsin aloittamaan urani ja tilanne tasaantui.
Urani on vielä nousuvaiheessa, ja olen sen verran puolisoani nuorempi, että sekin päivä varmasti vielä tulee, että elintasoamme ylläpidetään minun tuloillani. Ei haittaa, yhdessä tämä elämä on rakennettu eikä meillä ole edes omia tilejä, vaan kaikki tulee ja menee yhteiseltä tililtä.
Ehkä suhtatuminen olisi ollut toinen, jos jommalla kummalla meistä olisi ollut edes jossain määrin merkittävää omaisuutta silloin aikojen alussa...
Olen pienituloinen nainen. Kriteerit oli, että tulotasosta riippumatta miehen pitää olla tyytyväinen elämäänsä (takana ikuisesti "liian vähän" tienaava hyvätuloinen eksä) ja taloustaitoinen: itse pärjään hyvin ja en kaipaa myöskään velkastressiä elämääni. Ei niinkään se rahan määrä siis, vaan suhde rahaan.
Löysin samanlaisen pienituloisen ja pienestä onnellisen miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sellainen kriteeri, että parisuhteessa ei ole eri elintasoja vaan molemmilla on samanverran löysää rahaa. Lisäksi pihiä kumppania en ottaisi, sillä elämä on liian lyhyt pihistelyyn.
Tulot on vaihdelleet 20 vuoden aikana. Alkuun mies oli työtön, minä 100% töissä, sitten hän opiskeli. Nyt mies ollut 15vuotta 100% töissä. Minä olin 4 vuotta kotona, sitten lyhennetty työaika, sitten opiskelin. Pitkään tehnyt jo täyttä työaikaa. Koko ajan parisuhde ja perhe ollut yhteinen yritys. Tilit on omat, mutta yhdessä maksetaan yhteistä taloutta eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen, tienaan 6000 e / kk teknologia-alalta. Mieheni tulot on alle puolet minun tuloistani. Meillä on täysin yhteiset rahat, ei tarvi miettiä kuka on tienannut mitäkin ja kuka saa käyttää mihinkin. Sinne ne menee yhteiselle tilille ja saa vapaasti käyttää.
Paras on tilanne, jossa molemmilla on suht samat tulot. Kokemusta parisuhteista molemmin päin, jossa olen ollut se selvästi pienituloisempi ja selvästi suurituloisempi. En tykännyt kummastakaan asetelmasta. Se jolla on enemmän rahaa, on käytännössä myös enemmän valtaa, miten rahaa käytetään.
Jos olisin riittävän varakas, ei minulla olisi mitään ongelmaa kustantaa elämää puolisolleni, kuten tuossa esimerkkitilanteessasi. Nykytilanteessa olemme molemmat kohtuullisen hyvin toimeentulevia - minulla on kuitenkin korkeampi palkka. Yhteiset menot maksamme suurin piirtein tulojen suhteessa ja omat menot, säästöt ja sijoitukset kumpikin hoitaa omilla rahoillaan.