Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei kertonut ennen synnytystä, että alapään arvet voivat jäädä vihoittelemaan loppuelämäksi?
03.11.2022 |
Kätilöt ja lääkärit vakuuttelivat, että kyllä naisen alapään arvet paranevat hyvin ja yleensä ei jälkiä jää. 5 vuotta viimeisimmästä synnytyksestä ja arpia kutittaa ja vihloo päivittäin.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoret naiset tietäis mikä odottaa alapäässä synnytyksen jälkeen kukaan ei tekis lapsia. Mulla repes kaikki. Kesti kauan parantua, eikä ikinä ollut enää entisellään. Sain kauheat traumat. Ukon heitin pihalle tökkimästä. Tää on tosi.
Minulle laitettiin 32 tikkiä, hyvin parani, ei mitään vaivaa ole ollut 42 vuoteen. Kätilö ompeli kun päivystävä kandirassukka ei uskaltanut. Kaikki ovat tiukkuutta kiitelleet. Ja tämäkin on tosiasia. Tutuille terkut.
"Kaikki ovat tiukkuutta kiitelleet" - ööö, kuinka monelle sä oot jakanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän siitä puhutaan ainakin täällä siihen pisteeseen asti, että se vaikuttaa olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Ja sehän on poikkeus, valtaosa toipuu ongelmitta. Ei tästä tosiaan raskautra hoitaessa juuri puhuta, mutta mitä hyötyä siitä olisi, naiset ovat tässä vaiheessa jo raskaana, eikä pelottelusta mitään apua ole. Raskautta miettivän kohdalla ei kuitenkaan pitäisi olla mikään yllätys, että synytykseen liittyy riskejä eikä kaikki aina mene täysin putkeen, sen sanoo jo maalaisjärkikin ja nykypäivänä netti on kauhutarinoita pullollaan.
Olen itse ollut onnekas, ja useammasta synnytyksestä huolimatta olen selvinnyt ilman vaurioita, vaikka mukaan mahtui nopeasti edenneitä käynnistyksiä, virheasentoja ja imukuppeja. Kyllä minä silti tiesin, että huonomminkin olisi voinut käydä. Ei sitä kukaan suoraan sanonut, koska kaikki asiasta puhuvat tuttuni olivat toipuneet hyvin. Nykypäivänä jos koskaan ei kuitenkaan voi sanoa, että ei tiennyt, että huonostikin voi käydä, kokemuksia ja tietoa kyllä löytyy jos viitsii yhtään googlata.
Minulla oli hankala toipuminen eräästä leikkauksesta ja sairaalassa puhuttiin ja puhuttiin, että jos jää jotain ongelmia arven kanssa, korjataan. Ensi keväänä tästä on 21 vuotta ja mitään ei ole tehty, vaikka viikoittain on ongelmia. Pelkään myös sitä, että jos samalle alueelle tulee tulevaisuudessa lisäleikkauksia, arven takana oleva tilanne tekee kaikesta vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse puntaroinut aionko joskus synnyttää alateitse vai suunnitellulla sektiolla.
Mutta myös sektiolla synnyttäneille voi jäädä hermovaurioita tai kipua vatsan alueelle. Jää myös arpi. Tämä on ainoa vasta-aihe, miksi emmin vielä sektiota. Sitä ei haluta tehdä, koska se on kallis ja sitoo enemmän henkilökuntaa ja lääkärin.
Alateitse jää useammin virtsanpidätysongelmaa enkä halua repeämiä tai hermovauriota alapäähäni. Mieluummin vatsaan.
Joskus puhuttiin, että lapsen on parempi tulla alateitse, koska silloin tulee tarpeellisia bakteereja äidin synnytyskanavasta. Nämä vahvistavat lapsen vastustuskykyä.
Eikö Suomessa sektiolla syntyviä "voidella" synnytyskanavan eritteillä? Näin joskus dokumentin, jossa näin tehtiin jossain ulkomailla. Eli siis äidin alapäähän joku tuppo, joka imee sitä eritettä. Kun vauva on otettu ulos, niin heti hierotaan kauttaaltaan tupolla.
Joskus tuntuu, että täällä meillä ollaan vielä aika takapajulassa monen asian suhteen. Kun ei tuokaan toimenpide ole edes mitenkään kovin hankala toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hankala toipuminen eräästä leikkauksesta ja sairaalassa puhuttiin ja puhuttiin, että jos jää jotain ongelmia arven kanssa, korjataan. Ensi keväänä tästä on 21 vuotta ja mitään ei ole tehty, vaikka viikoittain on ongelmia. Pelkään myös sitä, että jos samalle alueelle tulee tulevaisuudessa lisäleikkauksia, arven takana oleva tilanne tekee kaikesta vaikeampaa.
Jep. Minullakin on ollut ongelmaa erään toimenpiteen jälkeen. Niin luvattiin selvittää ja hoitaa. Ja paskat. Joten en luottaisi, että jos synnytyksessä tulee jotain vaurioita, niitä haluttaisiin tai pystyttäisiin korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siitä puhutaan ainakin täällä siihen pisteeseen asti, että se vaikuttaa olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Ja sehän on poikkeus, valtaosa toipuu ongelmitta. Ei tästä tosiaan raskautra hoitaessa juuri puhuta, mutta mitä hyötyä siitä olisi, naiset ovat tässä vaiheessa jo raskaana, eikä pelottelusta mitään apua ole. Raskautta miettivän kohdalla ei kuitenkaan pitäisi olla mikään yllätys, että synytykseen liittyy riskejä eikä kaikki aina mene täysin putkeen, sen sanoo jo maalaisjärkikin ja nykypäivänä netti on kauhutarinoita pullollaan.
Olen itse ollut onnekas, ja useammasta synnytyksestä huolimatta olen selvinnyt ilman vaurioita, vaikka mukaan mahtui nopeasti edenneitä käynnistyksiä, virheasentoja ja imukuppeja. Kyllä minä silti tiesin, että huonomminkin olisi voinut käydä. Ei sitä kukaan suoraan sanonut, koska kaikki asiasta puhuvat tuttuni olivat toipuneet hyvin. Nykypäivänä jos koskaan ei kuitenkaan voi sanoa, että ei tiennyt, että huonostikin voi käydä, kokemuksia ja tietoa kyllä löytyy jos viitsii yhtään googlata.
Niin, nykypäivänä google tietää kaiken. Mutta tällä palstalla meitä on paljon, jotka synnytimme esim 30-40 vuotta sitten. Eikä siihen aikaan puhuttu avoimesti repeämistä, arvista tai mistään alapään ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siitä puhutaan ainakin täällä siihen pisteeseen asti, että se vaikuttaa olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Ja sehän on poikkeus, valtaosa toipuu ongelmitta. Ei tästä tosiaan raskautra hoitaessa juuri puhuta, mutta mitä hyötyä siitä olisi, naiset ovat tässä vaiheessa jo raskaana, eikä pelottelusta mitään apua ole. Raskautta miettivän kohdalla ei kuitenkaan pitäisi olla mikään yllätys, että synytykseen liittyy riskejä eikä kaikki aina mene täysin putkeen, sen sanoo jo maalaisjärkikin ja nykypäivänä netti on kauhutarinoita pullollaan.
Olen itse ollut onnekas, ja useammasta synnytyksestä huolimatta olen selvinnyt ilman vaurioita, vaikka mukaan mahtui nopeasti edenneitä käynnistyksiä, virheasentoja ja imukuppeja. Kyllä minä silti tiesin, että huonomminkin olisi voinut käydä. Ei sitä kukaan suoraan sanonut, koska kaikki asiasta puhuvat tuttuni olivat toipuneet hyvin. Nykypäivänä jos koskaan ei kuitenkaan voi sanoa, että ei tiennyt, että huonostikin voi käydä, kokemuksia ja tietoa kyllä löytyy jos viitsii yhtään googlata.
Niin, nykypäivänä google tietää kaiken. Mutta tällä palstalla meitä on paljon, jotka synnytimme esim 30-40 vuotta sitten. Eikä siihen aikaan puhuttu avoimesti repeämistä, arvista tai mistään alapään ongelmista.
Kirjoja on ollut 30-40 vuotta sittenkin. Eri asia sitten kuka niitä osasi lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siitä puhutaan ainakin täällä siihen pisteeseen asti, että se vaikuttaa olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Ja sehän on poikkeus, valtaosa toipuu ongelmitta. Ei tästä tosiaan raskautra hoitaessa juuri puhuta, mutta mitä hyötyä siitä olisi, naiset ovat tässä vaiheessa jo raskaana, eikä pelottelusta mitään apua ole. Raskautta miettivän kohdalla ei kuitenkaan pitäisi olla mikään yllätys, että synytykseen liittyy riskejä eikä kaikki aina mene täysin putkeen, sen sanoo jo maalaisjärkikin ja nykypäivänä netti on kauhutarinoita pullollaan.
Olen itse ollut onnekas, ja useammasta synnytyksestä huolimatta olen selvinnyt ilman vaurioita, vaikka mukaan mahtui nopeasti edenneitä käynnistyksiä, virheasentoja ja imukuppeja. Kyllä minä silti tiesin, että huonomminkin olisi voinut käydä. Ei sitä kukaan suoraan sanonut, koska kaikki asiasta puhuvat tuttuni olivat toipuneet hyvin. Nykypäivänä jos koskaan ei kuitenkaan voi sanoa, että ei tiennyt, että huonostikin voi käydä, kokemuksia ja tietoa kyllä löytyy jos viitsii yhtään googlata.
Niin, nykypäivänä google tietää kaiken. Mutta tällä palstalla meitä on paljon, jotka synnytimme esim 30-40 vuotta sitten. Eikä siihen aikaan puhuttu avoimesti repeämistä, arvista tai mistään alapään ongelmista.
Tämä tuskin oli aloittajan ongelma, joka on synnyttänyt 5v sitten...
Tietysti tilanne oli toinen vuosikymmeniä sitten aikana ennen nettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän siitä puhutaan ainakin täällä siihen pisteeseen asti, että se vaikuttaa olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Ja sehän on poikkeus, valtaosa toipuu ongelmitta. Ei tästä tosiaan raskautra hoitaessa juuri puhuta, mutta mitä hyötyä siitä olisi, naiset ovat tässä vaiheessa jo raskaana, eikä pelottelusta mitään apua ole. Raskautta miettivän kohdalla ei kuitenkaan pitäisi olla mikään yllätys, että synytykseen liittyy riskejä eikä kaikki aina mene täysin putkeen, sen sanoo jo maalaisjärkikin ja nykypäivänä netti on kauhutarinoita pullollaan.
Olen itse ollut onnekas, ja useammasta synnytyksestä huolimatta olen selvinnyt ilman vaurioita, vaikka mukaan mahtui nopeasti edenneitä käynnistyksiä, virheasentoja ja imukuppeja. Kyllä minä silti tiesin, että huonomminkin olisi voinut käydä. Ei sitä kukaan suoraan sanonut, koska kaikki asiasta puhuvat tuttuni olivat toipuneet hyvin. Nykypäivänä jos koskaan ei kuitenkaan voi sanoa, että ei tiennyt, että huonostikin voi käydä, kokemuksia ja tietoa kyllä löytyy jos viitsii yhtään googlata.
Niin, nykypäivänä google tietää kaiken. Mutta tällä palstalla meitä on paljon, jotka synnytimme esim 30-40 vuotta sitten. Eikä siihen aikaan puhuttu avoimesti repeämistä, arvista tai mistään alapään ongelmista.
Pointti nimenoman. 5v sitten synnyttänyt on todennäköisesti osannut googlata netistä ne 30-40 vuotta sittwn synnyttäneiden kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoret naiset tietäis mikä odottaa alapäässä synnytyksen jälkeen kukaan ei tekis lapsia. Mulla repes kaikki. Kesti kauan parantua, eikä ikinä ollut enää entisellään. Sain kauheat traumat. Ukon heitin pihalle tökkimästä. Tää on tosi.
Minulle laitettiin 32 tikkiä, hyvin parani, ei mitään vaivaa ole ollut 42 vuoteen. Kätilö ompeli kun päivystävä kandirassukka ei uskaltanut. Kaikki ovat tiukkuutta kiitelleet. Ja tämäkin on tosiasia. Tutuille terkut.
Tiukkuutta kiitelleet! :D olisit säästänyt meidät tältä tiedolta.
Vierailija kirjoitti:
Ai kukaan ei kertonu? Mitä itse selaan lehtiä niin harva päivä ne on täynnä tarinoita puhkirevenneistä tortuista.
Eihän näistä kirjoiteta. Olen kymmenien vuosien aikana nähnyt ehkä 2 artikkelia laskeumista tai pidätyskyvyttömyydestä. Ja molemmissa kätilö vakuuttamassa että ovat harvinaisia ja että ne korjataan kun menee lääkäriin. Molemmat väitteet täyttä valetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies synnyttäisi heidät kyllä ommeltaisiin kuntoon.
Miehet varmaan osais synnyttää paremmin kuin naiset. Kukaan täällä ei puhu esim lantionpohjan lihaksiston ja muun fyysisen kunnon merkityksestä vaikka ne on todistettu liittyvän vähäisempään synnytysvaurioriskiin.
Itse asiassa päinvastoin: jos on kovin kireä lantionpohja, tulee pahoja vaurioita helpommin. Oikein löysät paikat niin valuu helpommin ulos :P
Tiedän yhden urheilijan jolle tehtiin yli 15 korjausleikkausta.
Joo kiitos tästä tiedosta, en oo synnyttäny ja arvatkaa tekeekö mieli synnyttää tän jälkee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kukaan ei kertonu? Mitä itse selaan lehtiä niin harva päivä ne on täynnä tarinoita puhkirevenneistä tortuista.
Eihän näistä kirjoiteta. Olen kymmenien vuosien aikana nähnyt ehkä 2 artikkelia laskeumista tai pidätyskyvyttömyydestä. Ja molemmissa kätilö vakuuttamassa että ovat harvinaisia ja että ne korjataan kun menee lääkäriin. Molemmat väitteet täyttä valetta!
Googlasin ihan mielenkiinnosta. Pitkä lista tarinoita ja heti tutkimustietoakin (10-20% = suht harvinainainen, mutta ei tavaton). Korjaamisen osalta ei välitöntä tietoa. Harmillista, jos väitetty, että korjattavissa mutta ei kuitenkaan ole. Tietoa riskeistä on kuitenkin runsaasti ja helposti saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies synnyttäisi heidät kyllä ommeltaisiin kuntoon.
Miehet varmaan osais synnyttää paremmin kuin naiset. Kukaan täällä ei puhu esim lantionpohjan lihaksiston ja muun fyysisen kunnon merkityksestä vaikka ne on todistettu liittyvän vähäisempään synnytysvaurioriskiin.
Itse asiassa päinvastoin: jos on kovin kireä lantionpohja, tulee pahoja vaurioita helpommin. Oikein löysät paikat niin valuu helpommin ulos :P
Tiedän yhden urheilijan jolle tehtiin yli 15 korjausleikkausta.
Yksi urheilija ei vielä tee asiasta tietoa. Olen kahdesti synnyttänyt ammattiurheilija, ei vaurioita. Tällä otannalla hyvä kuntoisten lantiopohjalihasten riski vaurioihin henkilöiden perusteella 50/50.
Toinen imukuppisynnytys, minulle taas sanottiin, että hyvä kunto ja ennen muuta täysin geenilotossa voitettu hyvä kudostyyppi säästi vaurioilta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei kertonut? Mksu ette itse ottaneet riskeistä selvää? Pitäisikö jo raskaana olevia alkaa neuvolassa pelottelemaan? Suurimmalle osalle ei kuitenkaan mitään vammoja/kipuja jää. Kosmeettisia muutoksia monelle tulee, mutta sen nyt luulisi ymmärtävän kertomattakin.
Ei se ole mitään pelottelua kertoa että osalle jää ja niihin on vaikea saada apua.
Ulkomailla varmaan hoidetaan synnyttäneet äidit paljon paremmin kuin Suomessa,
täällä on kohta vaan noita puoskari laitoksia burana ja masennuslääke resepteineen,
muuta siellä ei enää osatakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se teidän alapäänne mikään maailmannapa oo. Turhat sektiot kieltoon.
Jos oot paksuksi alkanut niin siinäkös synnytät!Sata vuotta sitten sulla ois tuolla seksielämällä 15 lasta eikä aikaa sometella tuhatta kuvaa lärvistäs joka päivä, pelle.
Ihanko totta, nyt kyllä meni tunteisiin. Nyt ei eletäkään aikaa 100 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ei se teidän alapäänne mikään maailmannapa oo. Turhat sektiot kieltoon.
Jos oot paksuksi alkanut niin siinäkös synnytät!Sata vuotta sitten sulla ois tuolla seksielämällä 15 lasta eikä aikaa sometella tuhatta kuvaa lärvistäs joka päivä, pelle.
Ihan käsittämätön kommentti. Pointti ei varmaan ollut, että oma alapää on maailman napa. Vaan sinne jäänyt tässä tapauksessa hermovaurio? Krooninen kipu? Ehkä pidätysongelmat. Jotka vaikuttavat elämänlaatuun ja työkykyyn.
Nykylääketieteen keinoin niitä voidaan helpottaa tai niiltä voidaan välttyä.
100v. sitten oli vähän toista.
Kun itse olin synnytysiässä, yli kolmekymmentä vuotta sitten, ei ollut oikeastaan mitään tutkimuksia luettavaksi. Neuvolassa ei myöskään käsitelty "mikä kaikki voi mennä pieleen synnytyksessä"-asioita.