Mitä pelkäät tällä hetkellä?
Huomisesta ei koskaan tiedä. On monia pelon aiheita...
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomista asiakasta. Haukkuu mutta ei onneksi pure. Pelon aihe on se, kun ei tiedä mistä se milloinkin kilahtaa ja alkaa räyhätä. Joku asia, jonka olen aina tehnyt tietyllä tavalla, saattaakin huomenna olla täysin väärä tapa.
Näytä sille asiakkaalle ovea.
Vaikea näyttää kun hänen tiloissaan työskentelen. Kyllä se olen minä, joka sieltä ulos lentää jos tiukka paikka tulee. Joskus niin on käynytkin. Ei siinä auttanut kuin kerätä kamppeet, hypätä autoon ja lähteä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mokaan eräässä pleikkaripelissä ja kaikki työ menee hukkaan.
Tapa itsesi
Onpa mukava kommentti. Mikä ajaa ihmisen kirjoittamaan tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Että joudun elämään vielä pitkään
Tää! Olisin tosi iloinen jos tietäisin kuolevani esim viikon päästä.
Vierailija kirjoitti:
Että en löydä ikinä rakkautta. Että jään (suurimmaksi osaksi edellisen takia) tahattomasti lapsettomaksi. Läheisten vakavaa sairastumista ja kuolemaa.
Parisuhteetta ja lapsetta jääminen on mulle toteutunut ja kauheaahan tää on. Pahempaa kuin kuolema.
Pelkään näitä persujen vornasia. En uskalla mennä baareihin kun siellä ladatut aseet taskussa muka luotetuilla ihmisillä.
Pelkään, että Vornasen akka ottaa eron.
Vierailija kirjoitti:
Lisääntynyttä väkivaltaa, rikollisuutta ja sitä että monet ihmiset voivat huonosti.
Kannattaa silti muistaa, että että tilastollisesti elämme poikkeuksellisen turvallista ja vaurasta aikaa. Elämme myös pumpuloidussa terapiakulttuurissa.
Eli ihan toista äärilaitaa kuin ehkä vielä 100-150 vuotta sitten. Pahoinvoinnin syyt johtuvat paljon siitä että ihmiset eivät ymmärrä täysin sitä miten heihin vaikutetaan ja mihin heitä viedään, ohjaillaan. Yksilölliselle tahdolle ja elämänsuunnitelmalle jätetään näennäinen pintataso; syvempi persoonallisuus haluttaisiin kaapata ideologian käyttöön.
Vaatii todella vahvaa halua vastustaa näitä kontrollivoimia kyetäkseen luomaan ihan itsensä näköisen elämän, jonka suunta on poispäin valtavirrasta mutta kuitenkin niin että sen pyrkimys on auttaa muita ja innostaa samaan suuntaan, ei kostaa. Kostajat ovat aina heikkoja ihmisiä. Siitäkin huolimatta että siitä on tehty jokin suotava elämänratkaisu nykyisessä näköalattomuudessa.
En enää mitään, kun Jeesus kulkee rinnallani ja on paras ystäväni, suojelija, puolustaja ja rakas Herrani. Hänen luokse toivon pääseväni, kun elämäni täällä päättyy.
Pelkään, että kuolen ihan yllättäen ja kissani kituu ja kuolee nälkään ja janoon... Itse olisin jo valmis jo vaikka kuolemaan, mutta kissa jää tänne (elämässäni ei ole ketään kuka minua kaipaisi). "Onneksi" kissa on jo 14 v., joten voisi olettaa, että jaksan tässä vielä muutaman vuoden potkiutua 😸
Eipä ole pelättävää. 60v takanapäin, sattunut ja tapahtunut yhtä ja toista, aina on selvinnyt.
-Äidin vanheneminen. Ahdistaa ajatus kuolemasta ja maailmassa yksin. Ikäviä ihmisiä paljon tuolla. Toisaalta osa elää pitkään.
-Ajatus miten pärjää. Talous. Pelottelu on niin kauheaa nykyään ja osalla ei rahaa. Miten muuttaa, missä asua. Ellei hätäratkaisuna joku. Onko välimatkat sitten pitkiä vai ei.
-Pelkään että ihmiset lietsovat jotain sotajuttuja ja niitä lukee vahingossa. Tai kiusaavat.
Kiitos että sain sanoa.
Ihmisten tyhmyyttä. En siis typeryyttä, vaan nimenomaan älyllistä tyhmyyttä. Sitä joukkoa, joka on normaalijakauman vasemmalla puolella. Ei ihme, että asiat on sekaisin.
Täydellisessä maailmassa vain älykkäät saisivat lisääntyä ja äänestää.