Onko vanheneminen helpompaa, jos ei koskaan ollut erityisen kaunis?
Tuntuu, että kaikki tilitykset ulkonäön menetyksestä menee ohi, koska itse en koe niin. En koskaan rakentanut identiteettiä ulkonäön varaan. Paino on vaihdellut 60-90 kilon välillä niin sekään ei ole merkityksellinen asia. Olin nuoresta lähtien parisuhteessa, niin en oppinut iskemään tai miettimään omaa "tasoa" seksiobjektina.
Kommentit (46)
Tietysti jos muutos ei ole aivan valtava joka heijastuu jo ympäristönkin suhtautumisena,
niin onhan se helpompaa.
Tietysti on paljon suunnattoman kauniita naisia, jotka ovat rakentaneet elämänsä aivan muille puitteille kuin omaan ulkonäköön,
esim. älyä vaativa työ, yksiavioisuus pitkässä parisuhteessa ja perhe,
niin heille sen ulkoisen minän muuttuminen tuskin on sen kummempaa, kun eivät sen takia menetä mitään,
mielenkiintoinen työ, elämä ja läheisten rakkaus pysyvät kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhenemiseen kuuluu kyllä muutakin kuin pelkkä ulkonäön rapistuminen.
Jos tarkoitat terveyttä niin ei sitäkään ole kaikilla nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti jos muutos ei ole aivan valtava joka heijastuu jo ympäristönkin suhtautumisena,
niin onhan se helpompaa.Tietysti on paljon suunnattoman kauniita naisia, jotka ovat rakentaneet elämänsä aivan muille puitteille kuin omaan ulkonäköön,
esim. älyä vaativa työ, yksiavioisuus pitkässä parisuhteessa ja perhe,
niin heille sen ulkoisen minän muuttuminen tuskin on sen kummempaa, kun eivät sen takia menetä mitään,
mielenkiintoinen työ, elämä ja läheisten rakkaus pysyvät kuten ennenkin.
Moni menettää nekin erossa ja työttömyyden myötä.
On se kauniillekin helppoa, jos ei ole rakentanut koko identeettiään ulkonäön varaan. Ei kaikki ole. Eikä se kaunis nyt yhtäkkiä rumaksi muutu vanhana, näyttää vanhalta mutta voi silti pitää kauniit sopusohttuiset piirteensä.
Itse m45:na koen olevani paremman näköinen kuin ikinä. Olen kyllä kaljuuntunut, mutta muuten näytän paremmalta. Nuorena olin laiha rimpula, nykyäänkin toki hoikka, mutta muutama lisäkilo saa vain näyttämään urheilullisemmalta ja terveemmältä. Moni niistä ikätovereistani, jotka nuorena olivat urheilullisen näköisiä, ovat nykyään hieman ylipainoisia: kun urheilu on jäänyt mutta ruoka on maistunut, heille on tullut 10 - 20 kg ylipainoa viimeisten 20 vuoden aikana. Itselleni on tullut n. 7 kg lukiovuosista, mutta silloin olinkin turhankin laihan rimpula. Aika moni näyttäisi ikäistään nuoremmalta, jos ei olisi päästänyt itseään ylipainoiseksi. Ylipaino vanhentaa heti.
En ole ajatellut asiaa. En mieti miehiä sillä silmällä kuin äärimmäisen harvinaisissa poikkeustapauksissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhenemiseen kuuluu kyllä muutakin kuin pelkkä ulkonäön rapistuminen.
Jos tarkoitat terveyttä niin ei sitäkään ole kaikilla nuorena.
Ihan mielenkiintoista kun olen 36, nuorekas ja kaunis vieläkin ulkonäöltä, mutta on kroonista sairautta, hiukset harmaantuu ja käyn sydänkokeissa joihin laitetaan yleensä vanhempia ihmisiä. Tuntuu hassulta se kontrasti etten ole kovin vanha mutten enää nuori ja tervekään.
Vierailija kirjoitti:
On se kauniillekin helppoa, jos ei ole rakentanut koko identeettiään ulkonäön varaan. Ei kaikki ole. Eikä se kaunis nyt yhtäkkiä rumaksi muutu vanhana, näyttää vanhalta mutta voi silti pitää kauniit sopusohttuiset piirteensä.
Jos on oikeasti kaunis eikä nuoruuden kaunis niin tuntuu et se vaan korostuu ne kauniit ulkonäköpiirteet.
Nainen muuttuu näkymättömäksi ihan ykskaks yllättäin, kun ikää tulee mittariin 40+ vaikka olis aiemmin ollut ihan mukiin menevän näköinen. Harvat ja tosikaunottaret erottuvat vieläkin massasta, mutta muut häviävät tapettiin.
Itken päivittäin, että me kuollaan kaikki.
Vanheneminen on helpompaa niille, joiden identiteetti ei ole koskaan perustunut ensisijaisesti ulkonäköön. Sinänsä sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka kaunis on.
Vierailija kirjoitti:
Ei, kauniit on kauniita myös vanhana
Eivät ole.
Esim Prinsessa Victoriaa ei ole pidetty kauniina, hänen siskonsa Madeline oli superkaunotar. Minusta Victoria on vaan kaunistunut vanhetessaan, mutta Madeline ei enää ole kaunis.
En nyt huippukaunotar ollut mutta jotakin minussa kai oli nuorena. Noin 40-vuotiaana muutuin nobodyksi ja nykyisin tuntuu että ihmiset mulkoilee. En nyt sysiruma ole mutta vanhentunut toki ja sellainen hehku kadonnut ihosta ja ulkonäöstä. Sitä en ymmärrä että miksi ihmisten pitää mulkoilla? Todetaan vielä ettei meikki ole koskaan pukenut minua niin meikkaaminen on hankalaa että peittäisi sitä vanhentumista ja raikastaisi vähän ilmettä.
Anoppia ja äitiäni kun katson, niin kauniita ovat yli 7-kymppisinä. Itsekin olen täysin tyytyväinen ulkonäkööni (42v., synnyttänyt ja blaa blaa) enkä voi kuvitella, että näillä geeneillä muuttuisin oleellisesti ellen nyt ihan läskiksi lyö terveyteni hoitamista.
Jos on läpi elämän ollut epämiellyttävän näköinen, niin siihen on jo tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Nainen muuttuu näkymättömäksi ihan ykskaks yllättäin, kun ikää tulee mittariin 40+ vaikka olis aiemmin ollut ihan mukiin menevän näköinen. Harvat ja tosikaunottaret erottuvat vieläkin massasta, mutta muut häviävät tapettiin.
Tätä olen odottanut, mutta ei vaan tapahdu! Itsenäni en ala muuttamaan, jotta saisin olla rauhassa.
On, kun ei ole mitään menetettävää.