Perheellisen arkea pähkinänkuoressa

Lapsia hankkiessa kuvittelin että riittää kun olen päihteetön ja tasapainoinen vanhempi. Nyt ruuhkavuosiin hukkuvana mietin päivittäin milloin vanhemmuudesta tuli syyllisyydentunnon värittämää suorittamista kyttäyskulttuurin keskellä. Toisinaan joku lapseton kysyy kuinka lapsen saaminen muuttaa elämää. Tässä vastaus.

Jo raskausaikana syydetään lomaketta lomakkeen perään (audit-lomakkeessa vilkkuu alkoholismi jos saunakaljaan kosket), kiellettyjen ruokien lista on pitkä kuin nälkävuosi ja istutetaan tunnetta siitä että eihän sinusta vanhemmaksi ole. Olet liian nuori tai vanha tai et ole vakituisessa työsuhteessa/vakituisen kumppanin kanssa/lasta varten jo ennakoiden pehmustetussa omistusasunnossa. Vauvan olisi parasta kasvaa maagisen käyrän mukaan tai seuraa epäilyt siitä että syötät lastasi liian vähän tai liikaa mikä taas johtaa painon seurantaan. Vauvajumppaan on mentävä ja äidin unenpuutteesta johtuva väsymys on tietysti masennusta ja tämän epäily johtaa lastensuojeluilmoitukseen. Lastensuojeluilmoituksella muuten uhataan vaikka ihan lähikaupassa tuntemattoman mummelin toimesta jos lapsesi sattuu vaikka kaupassa itkemään (miksi ihmeessä sen lapsen edes kauppaan toit?). Lapsen paikkahan on tunnetusti kotona kuplamuoviin kapaloituna.

Tarhaiässä käydään läpi vatsataudit, enterorokot ja täiepidemiat kuukausittaiselta pohjalta. Työnantaja raivoaa kun joudut jälleen jäämään pois töistä aiheuttaen firmalle tappioita (häpeäisit) ja tarhasta taas soitellaan perään ja heilutellaan huono vanhempi-korttia jos kehtaat viedä kolmatta viikkoa flunssan jälkeen yskivän lapsesi muita tartuttamaan (häpeäisit). Vasu-keskusteluissa ilmenee huolia lapsestasi joita et koskaan olisi itse keksinytkään ja nämä keskustelut käydään luonnollisesti vaikkapa klo 12 arkipäivänä (miten niin et pääse??). Samoihin aikoihin tapahtuvat myös isi-lapsi-päivät tai isovanhempien vierailupäivät (miten niin isovanhemmat ei pääse? onko tukiverkot kunnossa??). Muistathan myös pakata eväät ja istuinalustat metsäretkelle, josta ilmoitettiin kolme viikkoa sitten lapulla jota et koskaan saanut (lapsesi itki ilman eväitä -häpeäisit).

Koulussa lapsesi joko kiusaa muita (häpeäisit), tarvitsee tukitoimia suhisevaan s-kirjaimeensa tai ei ole vain saanut riittävää tukea ja ohjausta kotona (häpeäisit). Vanhempainvartissa olisi paras nöyristellä opettajan edessä kun lapsesi ei käy iltapäiväkerhossa (hait paikkaa muttet saanut) tai herra paratkoon kulkee itse kouluun. Kyllähän te nyt yhden palkalla pärjäätte helposti jotta voit kuljettaa lastasi (ai ette vai? taloudellisia vaikeuksia??). Muista myös valvoa ruutuaikaa, huolehtia että lapsesi saa terveellistä ruokaa parin tunnin välein, hankkia lapsellesi harrastus mielellään heti kun osaa kävellä ja huolehtia että lapsella on kavereita määrä x.

Tiesithän muuten että koulusta lintsaava teini saatetaan ottaa huostaan? Parempi lykätä töihin menoa lapsen täysi-ikäisyyteen asti että voit kyyditä lapsen myös yläasteelle ja vahtia että varmasti menee sinne kouluun (jää varmuudeksi pihalle vielä vahtimaan ettei karkaa). Lapsilisä loppuu lapsen täyttäessä 17 vuotta. Tämä on hyvä ikä, sillä lapsihan tuolloin ei enää tarvitse mitään (kuten koulukirjoja, rahaa liikkumiseen ja muihin menoihin).

Tsemppiä!