Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu 40+ ikäisenä
30.10.2022 |
Tykkään miehestä paljon, mutta koen, että näemme liian harvoin. Minulla olisi aikaa tavata useammin ja viettää aikaa enemmän yhdessä, mutta miehelle riittää vähempikin. Mietin pitääkö hän minusta edes riittävästi, kun on tyytyväinen näin? Itsellä on kova ikävä lähes aina, kun näemme vain silloin tällöin. Lähinnä viikonloppuisin. Pitäisiköhän minun lopettaa suhde ja etsiä joku, jolla olisi enemmän aikaa minulle? Tuntuu itsekkäältä nämä ajatukset, mutta näin vaan tunnen, en voi mitään. Vai onko tämä seurustelu nyt vaan tämmöistä tässä iässä? Siinä tapauksessa olisi parempi olla vaan itsekseni ilman rakkautta, kun tämä tuntuu vain tältä :(
Kommentit (40)
Oletko läheisriippuvainen? Ei ole normaalia ikäisellesi naiselle tuollainen. Teinit ja parikymppiset ovat suhteissaan kuin paita ja perse, mutta normaalilla aikuisella ihmisellä on muutakin elämää eikä tarve roikkua toisessa kiinni. Ahdistuisin jos kumppanina olisi takertuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota toinen mies lisäksi.
Tämä on käynyt mielessä :)
En jatkaisi noin. Yhtä kitumista vaan tuollainen.
Tykkäät ja ikävöit, mutta olet valmis lopettamaan suhteen?
Itse olen 43v ja olen seurustellut viisi vuotta miehen kanssa, jota tapaan 1-2 viikon välein. Rakastan häntä. Soitellaan päivittäin, mutta elämäntilanne on nyt tämä. Sekä mies, että minä viihdymm myös yksin.
Alussa ikävöin häntä aivan älyttömästi. Tähän tilanteeseen on jo tottunut. Tunteemme ovat aidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä Mari tällaista tänne kirjoittelet? Meillähän oli niin kivaa eilen.
T. 😉
Rivien välistä paistaa todella paha henkinen epävarmuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkäät ja ikävöit, mutta olet valmis lopettamaan suhteen?
Itse olen 43v ja olen seurustellut viisi vuotta miehen kanssa, jota tapaan 1-2 viikon välein. Rakastan häntä. Soitellaan päivittäin, mutta elämäntilanne on nyt tämä. Sekä mies, että minä viihdymm myös yksin.
Alussa ikävöin häntä aivan älyttömästi. Tähän tilanteeseen on jo tottunut. Tunteemme ovat aidot.
Tykkään ja ikävöin. En pidä ikävästä tunteena, sen vuoksi ajattelen, että olisiko helpompi lopettaa koko homma. Ei tunteita, ei ikävää.
Vierailija kirjoitti:
Rivien välistä paistaa todella paha henkinen epävarmuus.
Ok
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäät ja ikävöit, mutta olet valmis lopettamaan suhteen?
Itse olen 43v ja olen seurustellut viisi vuotta miehen kanssa, jota tapaan 1-2 viikon välein. Rakastan häntä. Soitellaan päivittäin, mutta elämäntilanne on nyt tämä. Sekä mies, että minä viihdymm myös yksin.
Alussa ikävöin häntä aivan älyttömästi. Tähän tilanteeseen on jo tottunut. Tunteemme ovat aidot.
Tykkään ja ikävöin. En pidä ikävästä tunteena, sen vuoksi ajattelen, että olisiko helpompi lopettaa koko homma. Ei tunteita, ei ikävää.
Jatkan vielä tuosta viiden vuoden suhteestani. Puhuimme suhteen alussa paljon ikävöinnistä ja molemmat totesivat, että ikävöinti on hyvä asia suhteessa. Suhde ilman ikäväähän olisi kamalinta. Silloinhan ei kaipaa edes toista. Jaksaa odottaa, kun tietää, että kohta taas nähdään ja onneksi on puhelin.
Mä olen (kuulemma) todennäköisesti maailman epäromanttisin ja kylmin nainen, en tunne ikävää. Mulle sopii erinomaisesti se että nykyisessä suhteessani (joka on kestänyt kohta kymmenen vuotta) tavataan parin viikon välein. Kumppanini taas on todella kova ikävöimään. Mutta kun kuitenkin molemmilla on vahvat tunteet (en allekirjoita LAINKAAN tuota että ei tunteita, ei ikävää) niin kyllä suhteen saa toimimaan erilaisista luonteista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on kun miehen luona vuoroviikkoasuu lapsi ja lisäksi mies tapailee kolmea muuta naista aloittajan lisäksi.
Varmaan keskustelin ensin miehen kanssa mistä johtuu, että näette vain viikonloppuisin (onko esim. joku vaativa työprojekti meneillään viikolla) ja tuleeko tilanteeseen muutosta. Jos teillä on erilaiset näkemykset siitä miten usein haluatte/voitte tavata niin sitten kyllä eroaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen (kuulemma) todennäköisesti maailman epäromanttisin ja kylmin nainen, en tunne ikävää. Mulle sopii erinomaisesti se että nykyisessä suhteessani (joka on kestänyt kohta kymmenen vuotta) tavataan parin viikon välein. Kumppanini taas on todella kova ikävöimään. Mutta kun kuitenkin molemmilla on vahvat tunteet (en allekirjoita LAINKAAN tuota että ei tunteita, ei ikävää) niin kyllä suhteen saa toimimaan erilaisista luonteista riippumatta.
Onko sinusta oikein, että kumppani kokoa ajan ikävöi sinua mutta sinä et juurikaan välitä nähdä häntä? Toki miehelläkin oikeus lähteä suhteesta, mutta mielestäni tuo ei oikein kuulosta tasapainoiselta suhteelta.
No ei ole hääppöiset tunteet, jos eroa mietit.
Mekin nähdään kerran viikossa. Ollaan itsenäisiä 40+ ihmisiä. Ikäväkin on kaunis tunne. En edes halua arkipäiväistää näin hyvää suhdetta. Sisältöä on molemmilla elämässä, niin ei tarvi kaikkea aikaa toisessa roikkua. Mutta aina nähdessä on huikean intensiivistä rakkausaikaa. Jo vuosia näin. Parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen (kuulemma) todennäköisesti maailman epäromanttisin ja kylmin nainen, en tunne ikävää. Mulle sopii erinomaisesti se että nykyisessä suhteessani (joka on kestänyt kohta kymmenen vuotta) tavataan parin viikon välein. Kumppanini taas on todella kova ikävöimään. Mutta kun kuitenkin molemmilla on vahvat tunteet (en allekirjoita LAINKAAN tuota että ei tunteita, ei ikävää) niin kyllä suhteen saa toimimaan erilaisista luonteista riippumatta.
Onko sinusta oikein, että kumppani kokoa ajan ikävöi sinua mutta sinä et juurikaan välitä nähdä häntä? Toki miehelläkin oikeus lähteä suhteesta, mutta mielestäni tuo ei oikein kuulosta tasapainoiselta suhteelta.
Kuten itsekin toteat, väkisin en pidä ketään suhteessa kanssani. Erilaisuudesta huolimatta mies on vierelläni kymmenisen vuotta ollut joten lienee kuitenkin pääosin tyytyväinen.
Se on hyvä tuollainen tapailusuhde jossa nähdään tosi harvoin. Molemmat ehtii tapailla muitakin.
Hyvin vaikea sanoa täältä vauva palstalta käsin.
Ihan oma asiasi .Toiset ei sinun puolesta voi asiaa päättä.