Seurustelu 40+ ikäisenä
Tykkään miehestä paljon, mutta koen, että näemme liian harvoin. Minulla olisi aikaa tavata useammin ja viettää aikaa enemmän yhdessä, mutta miehelle riittää vähempikin. Mietin pitääkö hän minusta edes riittävästi, kun on tyytyväinen näin? Itsellä on kova ikävä lähes aina, kun näemme vain silloin tällöin. Lähinnä viikonloppuisin. Pitäisiköhän minun lopettaa suhde ja etsiä joku, jolla olisi enemmän aikaa minulle? Tuntuu itsekkäältä nämä ajatukset, mutta näin vaan tunnen, en voi mitään. Vai onko tämä seurustelu nyt vaan tämmöistä tässä iässä? Siinä tapauksessa olisi parempi olla vaan itsekseni ilman rakkautta, kun tämä tuntuu vain tältä :(
Kommentit (40)
Tuo on tapailusuhde, eikä se väärin ole.
Mulle sopisi sellainen, JOS se harva yhteinen aika olisi spesiaalia laatuaikaa. Mutta nyt näyttää menevän niin, että tapailu on arkista paskaa eikä parannusta ole näköpiirissä, mies ei tunnu asiaa ymmärtävän. Harkitsen "parisuhteen" lopettamista.
Mikä on syynä ettette näe useammin?
Olen sitä mieltä että jos tarpeet ei kohtaa, ja tässä tapauksessa siis tapaamisten riittävä määrä/vko niin silloin kannattaa miettiä tyytyykö tilanteeseen vai ottaako riskin että lähtee hakemaan ihmistä jonka kanssa tarpeet osuu paremmin yksiin, mutta varmuuttahan siitä että sellainen löytyy ei ole.
Itse olin suhteessa, jossa näimme 1-2 krt viikossa ja miehelle olis käynyt harvemminkin. Erottiin. En ole löytänyt parempaa mutta silti tilanne on nyt parempi kuin jatkuva tyytymättömyys. Kannustan myös miettimään mitkä ovat todelliset tunteet toista osapuolta kohtaan. Itsellä ainakin tuppaa tämä tyytymättömyys kumpuavan syvemmältä ja tapailujen vähäisyys on selvä syy josta valittaa, vaikka oikeasti olin tyytymätön koko suhteeseen kokonaisuudessaan. Yleensä silloin sitä narisee toissijaisista asioista kun suhde ei vaan tyydytä.
Me olemme viisikymppisiä ja tapaamme yleensä joka päivä. En ymmärrä, miten yhdessäolon määrä riippuisi iästä.
Kiva kattoa kun jotkut boomer muumiot nuoleskelee toisiaan kuin teinit
Vierailija kirjoitti:
Me olemme viisikymppisiä ja tapaamme yleensä joka päivä. En ymmärrä, miten yhdessäolon määrä riippuisi iästä.
Tämä!!!
Vierailija kirjoitti:
Mikä on syynä ettette näe useammin?
Olen sitä mieltä että jos tarpeet ei kohtaa, ja tässä tapauksessa siis tapaamisten riittävä määrä/vko niin silloin kannattaa miettiä tyytyykö tilanteeseen vai ottaako riskin että lähtee hakemaan ihmistä jonka kanssa tarpeet osuu paremmin yksiin, mutta varmuuttahan siitä että sellainen löytyy ei ole.
Itse olin suhteessa, jossa näimme 1-2 krt viikossa ja miehelle olis käynyt harvemminkin. Erottiin. En ole löytänyt parempaa mutta silti tilanne on nyt parempi kuin jatkuva tyytymättömyys. Kannustan myös miettimään mitkä ovat todelliset tunteet toista osapuolta kohtaan. Itsellä ainakin tuppaa tämä tyytymättömyys kumpuavan syvemmältä ja tapailujen vähäisyys on selvä syy josta valittaa, vaikka oikeasti olin tyytymätön koko suhteeseen kokonaisuudessaan. Yleensä silloin sitä narisee toissijaisista asioista kun suhde ei vaan tyydytä.
No kyllä mä ainakin pitäisin aika todennäköisenä, että löytyy ihminen, jonka kanssa tarpeet osuu paremmin yksiin ja mielestäni huomattavasti suurempi riski on jäädä suhteeseen jossa joutuu tyytymään.
Seurustelu on vanhanaikaista, nykyään tapaillaan. Ja mieluusti useampaa niin saa kaiken mitä haluaa. Niin Mariinin sannakin sanos ettei yksi riitä, siksi Olavi U.
En jatkaisi loputtomiin. Kyllä minun toiveissa on ihan oikea perhe/ suhde jossa jaetaan arki.
Mulla on tällä hetkellä tuollainen suhde mutta jos mikään ei muutu 1-2v sisällä, etsin muuta.
40v nainen
Naisten pitäisi ymmärtää, että me miehet emme ole verbaalisen unenomaisia puheen VASTAANOTTAJIA. Tämä puhe-kuuleminen kiukuttelu on jokapäiväistä täälläkin. Vaimoke kuitenkin kieltäytyy puhumasta MINULLE tärkeistä asioista ja ajatuksenvaihdoista?!
Kuka aikuinen mies nyt muka jaksaisi hengata mummoikäisen kanssa joka päivä? Ihan eri asia jos olet nuori mies ja kumppanina on nuori kiinteä nainen, johan sitä tekee mieli pylsiäkin monta kertaa päivässä. Mutta mitä tehdä yli nelikymppisen naisen kanssa, pelata Unoa ja katsoa telkkarista jotain Huvilaa ja Huussia?
Vierailija kirjoitti:
Kiva kattoa kun jotkut boomer muumiot nuoleskelee toisiaan kuin teinit
Ja törkkii nakkia rappukäytävän kokoiseen valtavaan vaginaan, hyi helvata.
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi loputtomiin. Kyllä minun toiveissa on ihan oikea perhe/ suhde jossa jaetaan arki.
Mulla on tällä hetkellä tuollainen suhde mutta jos mikään ei muutu 1-2v sisällä, etsin muuta.
40v nainen
Et sinäkään pysty puhumaan miehelle keskeisistä asioista! Torx, philips vai supadrive? Hegeli8n koulukunnat ja niiden vaikutus sotiin? Mitokondrio - arceoni vai prokayryootti alkeismuodossa? Loisteho vie mun sähkölaskun peffalleen? Ettekö naiset pysty keskustelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuka aikuinen mies nyt muka jaksaisi hengata mummoikäisen kanssa joka päivä? Ihan eri asia jos olet nuori mies ja kumppanina on nuori kiinteä nainen, johan sitä tekee mieli pylsiäkin monta kertaa päivässä. Mutta mitä tehdä yli nelikymppisen naisen kanssa, pelata Unoa ja katsoa telkkarista jotain Huvilaa ja Huussia?
Itse varmaan viet tyttöystäväsi Linnanmäelle 😂
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi loputtomiin. Kyllä minun toiveissa on ihan oikea perhe/ suhde jossa jaetaan arki.
Mulla on tällä hetkellä tuollainen suhde mutta jos mikään ei muutu 1-2v sisällä, etsin muuta.
40v nainen
Ja jumala loi ... eikun mitä se loikaan? Nainen = mennään naisen ehdoilla! ...oikeesti mää toivon olevani edes vähän hooomoooo.... tai olisin edes neutri jolla se prkls mulggu ei nouse edes gravitaatiokentässä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka aikuinen mies nyt muka jaksaisi hengata mummoikäisen kanssa joka päivä? Ihan eri asia jos olet nuori mies ja kumppanina on nuori kiinteä nainen, johan sitä tekee mieli pylsiäkin monta kertaa päivässä. Mutta mitä tehdä yli nelikymppisen naisen kanssa, pelata Unoa ja katsoa telkkarista jotain Huvilaa ja Huussia?
Mistä luulet PUUMA-sanan tulevan? Siinä kuule mies ymmärtää miksi kivekset on toiselta nimeltä kolisevat kulkuset! Tyhjyyttä kolisevat!
Mies taitaa tapailla myös muita naisia. Ei jatkoon. Kun mä tapasin mieheni niin heti tapasimme monta kertaa viikossa. Nyt asumme yhdessä.
52v.
Me tapaamme vain kaksi kertaa kuussa. Asumme eri paikkakunnilla ja mulla on joka toinen viikko lapset. Itse en ole ikävöivää tyyppiä ja mulle tällainen sopii todella hyvin. Kumppanini ikävöi aluksi enemmän mutta tottui tilanteeseen ja jollain tavalla oppi erilaisen asenteen. Sen että erossa oleminen ei ole maailmanloppu eikä se tarkoita sitä että sitä toista ei ole olemassa saati että se toinen ei ajattelisi sinua. Että se toinen on vain puhelun päässä. Yhteyksissä tietysti ollaankin päivittäin, enemmän tai vähemmän.
Mä haastan miettimään myös enemmän sitä että paljonko siinä ikävässä on epävarmuutta? Epävarmuutta toisen tunteista? Siitä mitä se toinen puuhailee silloin kun ei olla yhdessä? Ja voiko niitä epävarmuuden tunteita lievittää muuten kuin tapaamalla useammin? Luotatko kumppaniisi?
Mulle tuo olisi tapailusuhde, ei seurustelusuhde. Aito kumppanuus tarkoittaa mulle sitä, että saadaan yhteinen arki tai että se on seurustelun tavoitteena. Tätä odotellessa voi toki kevyemmin tapailla jotakuta, jos ei parempaa ole tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuo olisi tapailusuhde, ei seurustelusuhde. Aito kumppanuus tarkoittaa mulle sitä, että saadaan yhteinen arki tai että se on seurustelun tavoitteena. Tätä odotellessa voi toki kevyemmin tapailla jotakuta, jos ei parempaa ole tarjolla.
Seurustelusuhteessa on tunteet. Se erottaa tapailusuhteesta. Tosin tuntuu nykyisin tuntuu, että harva edes tietää mitä todellinen rakkaus on. Riittää kunhan on joku jonka kanssa tulee toimeen ja kun sukset menee ristiin niin tinderissä odottaa seuraava. Itse tapaan omaa rakastani noin pari kertaa kuukaudessa. Tunteet ovat todelliset ja seurustelemme. Näin jo vuosia. Sopii meille molemmille.
Paneeko mies perseeseen?
Ap