Miten kiinnostua asioista jotka eivät kiinnosta yhtään? Siis toisten ihmisten asioista joita sinulle kerrotaan, ja oletetaan että hihkut riemusta tai itket surusta mukana, mutta oikeasti et haluaisi kuullakaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä tarvitsekaan olla kiinnostunut. Minä en ole mutta teeskentelen kiinnostusta sujuvasti kohteliaisuuden vuoksi.

Ei voisi vähempää kiinnostaa esim. kavereiden lapset, omissa on riittävästä.

Hymyilyttää aina kun luen samantyyppisen kommentin. Muut ihmiset eivät kiinnosta kun on omia lapsia. Kuitenkin palstalla hoetaan jatkuvasti (ehkä jopa samojen ihmisten toimesta) miten vanhemmuus jalostaa ja vähentää itsekkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä tarvitsekaan olla kiinnostunut. Minä en ole mutta teeskentelen kiinnostusta sujuvasti kohteliaisuuden vuoksi.

Ei voisi vähempää kiinnostaa esim. kavereiden lapset, omissa on riittävästä.

Hymyilyttää aina kun luen samantyyppisen kommentin. Muut ihmiset eivät kiinnosta kun on omia lapsia. Kuitenkin palstalla hoetaan jatkuvasti (ehkä jopa samojen ihmisten toimesta) miten vanhemmuus jalostaa ja vähentää itsekkyyttä.

Mua kiinnostaa kyllä läheisten lapsetkin, mutta kyllä miehen lapset joita näkee 2vkl/kk, joilla on ne omat jutut siellä äidin luona, tekemiset ja menemiset, jotka eivät koskaan ilmoita itse minulle mitään vaan aina mieheni kautta, jotka eivät kutsu juhliin, vaan aina mieheni kautta jne, ja joilla on kuuntelevia läheisiä vaikka millä mitalla, jotka eivät vastaa viesteihini, eivät kommentoi takaisin kun kommentoin heidän somejuttujaan, eivät koskaan kommentoi minulle takaisin someen eivät siis pidä itse mitään yhteyttä minuun, jne, niin he nyt vain eivät tunnu niin läheisiltä että jaksiaisn olla kiinnostunut heidän asioistaan kuin pienesti. Uskon että tämä on täysin inhimillinen juttu. Kyllä kiinnostukseen tarvitaan yhteistä elämää ja se toisen kiinnostus itseä kohtaan myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä tarvitsekaan olla kiinnostunut. Minä en ole mutta teeskentelen kiinnostusta sujuvasti kohteliaisuuden vuoksi.

Ei voisi vähempää kiinnostaa esim. kavereiden lapset, omissa on riittävästä.

Hymyilyttää aina kun luen samantyyppisen kommentin. Muut ihmiset eivät kiinnosta kun on omia lapsia. Kuitenkin palstalla hoetaan jatkuvasti (ehkä jopa samojen ihmisten toimesta) miten vanhemmuus jalostaa ja vähentää itsekkyyttä.

Mua kiinnostaa kyllä läheisten lapsetkin, mutta kyllä miehen lapset joita näkee 2vkl/kk, joilla on ne omat jutut siellä äidin luona, tekemiset ja menemiset, jotka eivät koskaan ilmoita itse minulle mitään vaan aina mieheni kautta, jotka eivät kutsu juhliin, vaan aina mieheni kautta jne, ja joilla on kuuntelevia läheisiä vaikka millä mitalla, jotka eivät vastaa viesteihini, eivät kommentoi takaisin kun kommentoin heidän somejuttujaan, eivät koskaan kommentoi minulle takaisin someen eivät siis pidä itse mitään yhteyttä minuun, jne, niin he nyt vain eivät tunnu niin läheisiltä että jaksiaisn olla kiinnostunut heidän asioistaan kuin pienesti. Uskon että tämä on täysin inhimillinen juttu. Kyllä kiinnostukseen tarvitaan yhteistä elämää ja se toisen kiinnostus itseä kohtaan myös.

No vähän näin minullakin. 

ap

Eipä jonkun random ihmisen tai kissan, koiran pois meno tms. kiinnosta tai herätä mitään tuntemuksia.

Ap ei varmaan koe että puolisonsa lapset ovat jotain randomeita :D

Ap, reagoi kohteliaasti ja asiallisesti.

Niinkuin toivoisit sinun juttuihin suhtautuvan, kun puhut asioista joita ei kiinnosta kuunnella yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan että anteeksi mutta en ole kiinnostunut.

No onpa tylyä. Eihän sitä sosiaaliseksi voi itseään pakottaa mutta olisi aika tylsää jos toinen vastaisi ettei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, reagoi kohteliaasti ja asiallisesti.

Niinkuin toivoisit sinun juttuihin suhtautuvan, kun puhut asioista joita ei kiinnosta kuunnella yhtään.

Mä en haluais puhua asioitani ihmiselle joka ei niitä halua kuunnella vaan kohteliaisuuttaan "kuuntelee". 

Siis ainakaan noin niinku koko ajan, jos näkee silloin tällöin jonkun tutun kaupassa niin voi sen pari minsaa kuunnella, ja silloin yleensä kiinnostaakin se toisen puhe. Mut ois kyl raskasta kuunnella jotain teinien ihkutuksia ja itsekehuja jokka koko ajan oottais kehuja ja suitsutusta, en ehkä pystyis :o

Outoja oletuksia. Yleensä Suomessa pidetään hulluna sellaista joka hihkuu riemusta tai itkee surusta mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä tarvitsekaan olla kiinnostunut. Minä en ole mutta teeskentelen kiinnostusta sujuvasti kohteliaisuuden vuoksi.

Ei voisi vähempää kiinnostaa esim. kavereiden lapset, omissa on riittävästä.

Hymyilyttää aina kun luen samantyyppisen kommentin. Muut ihmiset eivät kiinnosta kun on omia lapsia. Kuitenkin palstalla hoetaan jatkuvasti (ehkä jopa samojen ihmisten toimesta) miten vanhemmuus jalostaa ja vähentää itsekkyyttä.

Niin, se vähentää itsekkyyttä siinä mielessä, että lasten tarpeet menevät omien edelle. Muttei muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä tarvitsekaan olla kiinnostunut. Minä en ole mutta teeskentelen kiinnostusta sujuvasti kohteliaisuuden vuoksi.

Ei voisi vähempää kiinnostaa esim. kavereiden lapset, omissa on riittävästä.

Hymyilyttää aina kun luen samantyyppisen kommentin. Muut ihmiset eivät kiinnosta kun on omia lapsia. Kuitenkin palstalla hoetaan jatkuvasti (ehkä jopa samojen ihmisten toimesta) miten vanhemmuus jalostaa ja vähentää itsekkyyttä.

Laitoin peukun, vaikka olenkin vanhempi itsekin.

Ei mitenkään. Voi sanoa onnea, hyvin epäinnostuneesti ja lannistuneesti. Ei voi esittää väkisin pirteää. Jos joku kertoo saavansa poikalapsen, se voi tuntua kuin olisi synnyttämässä riiviön tai kaljulapsen. Valitettavasti en innostunut vanhemman yliopistosaavutusjuhlista koskaan (liikaa väkeä ja kakofoniaa), vaikka hyvä jos itse viihtyi opiskellen. Pidän rauhallisemmasta menosta ja pienestä muutaman hengen teen juonnista.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa oudolta että joku vaatisi muistamaan jonkun muun koenumerot tai kaverin lempivärit. Mahdatko liioitella?

Etenkin kun puhe on teinistä ja täysikäisestä.

-eri

0/5

Jätä kommentoimatta muistatko vai et. Anna lasten kertoa asiat uudestaan.

Kenen pitäisi muistaa vanha koenumero tai jonkun tutun lempiväri??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ketään kiinnosta lasten kavereiden asiat, jos ei nyt jotain oikeasti erikoista tapahdu tai voi muistaa mitään puolen vuoden takaista koenumeroa. 

Kyllä niin isoille lapsille voi suoraan sanoa, mites se olikaan, en muista. Niin minäkin omilleni sanon. Pääasia että kuuntelee eikä ole töykeä, vaan näyttää että välittää. Minä en muista omia asioitakaan tai omien kavereiden asioita kovin tarkkaan, kun on koko ajan niin paljon muistettavaa elämässä. Sanon kaikille, että sori, en nyt muista.

Kiitos, näin teenkin/yritän tehdä. Ehkä toisaan olen ottanut vähän liian tosissani tämän kuuntelemisen. Näillä lapsilla on kuitenkin tapa tulla keskeyttämään "arvaa mitä"-jutuilla ihan mikä tahansa mitä toinen ihminen on tekemässä. He ikään kuin olettavat että heidän asiansa, mikä tahansa asia siis, on aina tärkeämpi kuin jonkun toisen asia tai tekeminen, ja he voivat aina keskeyttää. En ole tottunut tuollaiseen.

Sitten jos sanon että ei nyt, niin selvästi loukkaannutaan, ja saatetaan ihan vain alkaa puhumaan vaikka uutisten, joita olen katsomassa, päälle, tai ei välitetä jos olen puhelimessa vaan aletaan kertoa omaa juttua.  Varmaan tämäkin siis vaikuttaa nyt kun mietin, kun en ole tottunut että toisia saa keskeyttää omilla (tyhjänpäiväisillä) jutuilla, ja olen niin kohtelias etten osaa sanoa itse suoraan että nyt et puhu minulle tuntiin mitään. Ja sitten tulee huono omatunto kun toinen loukkaantuu.

ap

Kaikki, jotka kuvittelevat, että maailma pyörii vain heidän ympärillään 24/7 joutavatkin loukkaantua, kun totuus ei ole tuo. Jotkut tosin eivät opi tätä aikuisikänsäkään aikana.

Kyllä, toinen lapsista on lähes ainoastaan kymppejä koulusta kotiin tuova, ja koulu on hänelle nro.1, joten hän kyllä olettaa että hänen  ysinsä muistetaan ikuisesti, sillä se oli niin erikoista. Ja toisen kaverin lempiväri pitäisi jo muistaa kun lapsi hommaa hänelle aina synttäri ja joululahjaksi jotain sen  väristä. On siis oletuksena että nämä muistetaan, koska lapset on puhunut näistä niin monta kertaa. Itselle tulee siis olo että ne tajuavat että en vain kykene muistamaan asioista jotka eivät merkkaa minulle yhtään mitään.

ap

Itse en jaksa vatvoa asioita, jotka eivät kiinnosta. Jos kerrotaan jo kerrottuja asioita, sanon "joo olet kertonut tämän."

Silti ihmiset kertovat samoja "kiinnostavia" juttuja uudestaan ja uudestaan.

Varsinkin kun puhutaan ihmisistä, joita en tunne. Kummin kaiman serkku, naapuri, työkaveri tms.

Ihmisluonnon perimmäisiä asioita: vatvominen ja juoruaminen.

Palstalla voi skipata, mutta elämässä ei aina niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, toinen lapsista on lähes ainoastaan kymppejä koulusta kotiin tuova, ja koulu on hänelle nro.1, joten hän kyllä olettaa että hänen  ysinsä muistetaan ikuisesti, sillä se oli niin erikoista. Ja toisen kaverin lempiväri pitäisi jo muistaa kun lapsi hommaa hänelle aina synttäri ja joululahjaksi jotain sen  väristä. On siis oletuksena että nämä muistetaan, koska lapset on puhunut näistä niin monta kertaa. Itselle tulee siis olo että ne tajuavat että en vain kykene muistamaan asioista jotka eivät merkkaa minulle yhtään mitään.

ap

Johtuuko tämä nyt siitä että sua ei kiinnosta, vai että et ole kovin taitava sosiaalisesti. Minkä takia tällainen asia tuo sulle paineita. Jos tenava sanoo että "mähän oon sanonut että Örkki-Hermannin lempiväri on kysenkeltainen" ja et muista koko hommaa - koska KUKA nyt muistaa, ellei ole joku enemmän relevantti asia. Vastaat että "hehe no tädillä on tällä ikää jo huono muisti :D" tai jotain muuta letkeetä ja se siitä. Nyt taas tällä kertaa muistat sen lempivärin hetken aikaa ja tulee vastaan myöhemmin jos tulee - ja muistat jos muistat. Ei oo niin justiinsa.

Sanon suoraan ei kinosta. Tulin tapaaman sinua en puhumaan tuntemattomista ihmisitä tai kuunteleman tuntemattomien ihmisten asioita.

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksa vatvoa asioita, jotka eivät kiinnosta. Jos kerrotaan jo kerrottuja asioita, sanon "joo olet kertonut tämän."

Silti ihmiset kertovat samoja "kiinnostavia" juttuja uudestaan ja uudestaan.

Varsinkin kun puhutaan ihmisistä, joita en tunne. Kummin kaiman serkku, naapuri, työkaveri tms.

Ihmisluonnon perimmäisiä asioita: vatvominen ja juoruaminen.

Palstalla voi skipata, mutta elämässä ei aina niin helppoa.

Lähemmille ihmisille, esim vanhemmilleen on kyllä aika helppo heittää takaisin, että sä oot muuten kertonut tästä jo, tai "eiku juu, sanoithan sä tästä silloin viime viikolla". Jos taas esim joku sukulaistäti jossain juhlissa jumittuu samaan levyyn ja kertoilee tunnin samaa tarinaa niin siinä kohtaa saa mun puolesta hölistä. Harvoin nähdään niin en viitsi tuoda esille että tädille jäi nyt sama tarina päälle, puhuttaisko muusta? Jos se nyt sille on tärkeetä asia jos oikein muuta ei nyt arjessa erikoista ole, niin kertokoot. Jotta en itse väsähdä niin kyselen siitä aina vähä eri kysymyksiä. Tapaaminen sinänsä ei ole pitkä ja varmaan tälle henkilölle kuitenkin jo vanhempana tärkeähkö niin saa mun puolesta olla oma itsensä siinä, omine juttuineen. Jää hänellekin hyvä fiilis että joku jaksoi kuunnella, ja mulle tuo kyllä muuten aktiivinen tuttavapiiri ja oma arki paljon sisältöä ja juttujen aiheita joten ei haittaa vaikka välillä jostain suunnasta jollain on sama levy pyörimässä ------- TIETENKIN poikkeuksena ne jotka:

A) Puhuu pahaa koko ajan - ei kiitos!

B) Ei koskaan kysele mun asioista - ei kiitos!

C) Näyttää/Tuo esille sen, että esim. mun kertomat asiat ei kiinnosta tai niitä vähätellään - ei kiitos!