Miten kiinnostua asioista jotka eivät kiinnosta yhtään? Siis toisten ihmisten asioista joita sinulle kerrotaan, ja oletetaan että hihkut riemusta tai itket surusta mukana, mutta oikeasti et haluaisi kuullakaan?

Sanot vaan että anteeksi mutta en ole kiinnostunut.

No onhan se nyt vaikeaa esittää kiinnostunutta jos ei ole. Minulla on kummityttö joka hehkuttaa koko ajan jotain omia piirteitään tai taitojaan ja se on kyllä raskasta. Ei kehuja odottavaa tee mieli palkita kehumalla.

Muita ideoita??? Huhuu!

ap

Ei lasten vanhempiakaan varmaan mitkään turhat pikkudetaljit kiinnosta. Esim. muumimamma mielestäni miettii täysin omia juttujaan sillä aikaa kun lapset pölpöttävät hänelle ja vastaa lempeästi jotain mmh-h, ahaa - tyylistä. Eivät lapset varmaan muuta odotakaan. Mutta tärkeää olla sellainen asenne, että lapsi kokonaisuutena kiinnostaa sinua ja olet iloinen että haluaa pölpöttää sinulle. 

Ei sinunkaan asiasi ketään kiinnosta. Täälläkään. Oikeastaan en jaksanut edes lukea mistä nuputit.

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten vanhempiakaan varmaan mitkään turhat pikkudetaljit kiinnosta. Esim. muumimamma mielestäni miettii täysin omia juttujaan sillä aikaa kun lapset pölpöttävät hänelle ja vastaa lempeästi jotain mmh-h, ahaa - tyylistä. Eivät lapset varmaan muuta odotakaan. Mutta tärkeää olla sellainen asenne, että lapsi kokonaisuutena kiinnostaa sinua ja olet iloinen että haluaa pölpöttää sinulle. 

Voihan se olla näinkin! Kiitos näkökulmasta. Ehkä yritän liikaa ettei näyttäisi ettei minua kiinnosta, ja tunnen huonoa omatuntoa asiasta.

ap

Ei mun mielestä tarvitsekaan olla kiinnostunut. Minä en ole mutta teeskentelen kiinnostusta sujuvasti kohteliaisuuden vuoksi.

Ei voisi vähempää kiinnostaa esim. kavereiden lapset, omissa on riittävästä.

Kuulostaa oudolta että joku vaatisi muistamaan jonkun muun koenumerot tai kaverin lempivärit. Mahdatko liioitella?

Kuinka kiinnostua tästä samasta aloituksesta joka päivä?

Vierailija kirjoitti:

Ei mun mielestä tarvitsekaan olla kiinnostunut. Minä en ole mutta teeskentelen kiinnostusta sujuvasti kohteliaisuuden vuoksi.

Ei voisi vähempää kiinnostaa esim. kavereiden lapset, omissa on riittävästä.

Mutta tuntuu nololta sitten kun jää kiinni siitä ettei muista jostain asiasta koskaan edes puhutun! Olen jo jättänyt mm. somen seuraamisen kun siitäkin aina tuli kyselyitä että miksi en ole katsonut tarinoita. En katso koska en ole kiinnostunut niistä, ja tiedän että niihinkin odotetaan sitten reagointia. Mielestäni lapsilla on jo riittävästi kiinnostuneita kun on sukua ja perhettä jotka jaksavat (ehkä) kuunnella loputtomia monologeja siitä miten mahtavaa on kun sitä, tai miten kivaa on kun tätä.

ap

Mum miesestä on ihan normaalia ettei jaksa kiinnostua lapsista jotka eivät ole itelle mitään sukua.

Ei tää aloitus ollutkaan kiinnostava, pelkkää liibalaabaa

ensin näytät keskaria ja sitten ovea jos ei lähde sitten nyrkillä nenän varteen

Ei mua kiinnosta monestikaan muiden asiat, mutta kohteliaisuudesta kuuntelen. Ei varmasti munkaan asiat aina muita kiinnosta, mutta arvostan sitä, että mua jaksetaan silti kuunnella. Teen muille niin kuin haluan itselleni tehtävän.

Ilmasen ihmiselle suoraan minua ei kinnosta toisten asiat ymm.Halusin kohdata sinut ja kulla sinun kuulumiset.Toivoen olet myös kinostunut mitä minulle oikeasti kuuluu?Oletko ystävällinen laitat puhelin äänetön taskuusi myös.

Häistä vittuu pelle.

En tiedä. Toi on niin ärsyttävää. Mua kiinnostaa omat asiat, just ja just lähipiirin asiat, koska toimii puolin ja toisin.

Sitten mun äiti alkaa aina selittää että "naapurit lähti jenkkeihin", "setä (kenet oon nähnyt 3 krt elämässäni) osti talon", "työkaverin lapsi pääsi siihen ja siihen kouluun".

Oikeasti mä en tunne näitä ihmisiä, mua ei vähempää kiinnosta. Sit sanon tän äidilleni ni hän suuttuu. Aarrrggghh... en halua täyttää päätäni tuntemattomien ihmisten elämänkäänteillä mua_ei_kiinnosta

Sitten mua taas kiinnostaisi vaikka mitä äidilleni kuuluu. Mutta hänelle kuuluu mitä hänen ystävätär söi lounaaksi, tai se naapuri lähti jenkkeihin, ja se ja se sano sitä ja tätä.......

Ei tietenkään ketään kiinnosta lasten kavereiden asiat, jos ei nyt jotain oikeasti erikoista tapahdu tai voi muistaa mitään puolen vuoden takaista koenumeroa. 

Kyllä niin isoille lapsille voi suoraan sanoa, mites se olikaan, en muista. Niin minäkin omilleni sanon. Pääasia että kuuntelee eikä ole töykeä, vaan näyttää että välittää. Minä en muista omia asioitakaan tai omien kavereiden asioita kovin tarkkaan, kun on koko ajan niin paljon muistettavaa elämässä. Sanon kaikille, että sori, en nyt muista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ketään kiinnosta lasten kavereiden asiat, jos ei nyt jotain oikeasti erikoista tapahdu tai voi muistaa mitään puolen vuoden takaista koenumeroa. 

Kyllä niin isoille lapsille voi suoraan sanoa, mites se olikaan, en muista. Niin minäkin omilleni sanon. Pääasia että kuuntelee eikä ole töykeä, vaan näyttää että välittää. Minä en muista omia asioitakaan tai omien kavereiden asioita kovin tarkkaan, kun on koko ajan niin paljon muistettavaa elämässä. Sanon kaikille, että sori, en nyt muista.

Kiitos, näin teenkin/yritän tehdä. Ehkä toisaan olen ottanut vähän liian tosissani tämän kuuntelemisen. Näillä lapsilla on kuitenkin tapa tulla keskeyttämään "arvaa mitä"-jutuilla ihan mikä tahansa mitä toinen ihminen on tekemässä. He ikään kuin olettavat että heidän asiansa, mikä tahansa asia siis, on aina tärkeämpi kuin jonkun toisen asia tai tekeminen, ja he voivat aina keskeyttää. En ole tottunut tuollaiseen.

Sitten jos sanon että ei nyt, niin selvästi loukkaannutaan, ja saatetaan ihan vain alkaa puhumaan vaikka uutisten, joita olen katsomassa, päälle, tai ei välitetä jos olen puhelimessa vaan aletaan kertoa omaa juttua.  Varmaan tämäkin siis vaikuttaa nyt kun mietin, kun en ole tottunut että toisia saa keskeyttää omilla (tyhjänpäiväisillä) jutuilla, ja olen niin kohtelias etten osaa sanoa itse suoraan että nyt et puhu minulle tuntiin mitään. Ja sitten tulee huono omatunto kun toinen loukkaantuu.

ap