IL: kumppanuussopimus särkyi ja äiti omi lapsen itselleen

No johan jo järki sanoo, ettei lapsia kannata hommata tuollaisiin kumppanuusvanhemmuus kuvioihin.

No eikö siinä ollut sekin, että pyynnöistä huolimatta isä ei suostunut auttamaan vauvanhoidossa? Ainakin toisen ip-lehden mukaan isä ei noudattanut sopimusta.

Niin? Mitä haluaisit sanoa tästä aiheesta? Osaan lukea iltapäivälehtiä itsekin, ei tarvitse kopsailla tänne.

Vierailija kirjoitti:

No johan jo järki sanoo, ettei lapsia kannata hommata tuollaisiin kumppanuusvanhemmuus kuvioihin.

Sen verran monella tutulla on rajujakin huoltajuuskiistoja vaikka lapset on syntyneet ihan avioliittoon, etten pidä sitä yhtään sen varmempana keinona hankkia lapsia.

Kerrankin hyvä ratkaisu lapsen kannalta. Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa.

Itse näen, että tuollainen kumppanuusvanhemmuus vaatisi äärettömän kypsää ja joustavaa ajatusmaailmaa. Periaatteessa asioista pitäisi sopia paperilla, ihan jo käytännön asioista lähtien. Toisaalta myös ymmärryksellä, että elämä voi joskus yllättää. Pitäisi luoda luottamus ja toimiva ihmissuhde pohjalle ennen kuin lasta edes yritetään saattaa alulle. Törmäyksiä tulee varmasti tuollaisessakin vanhemmuudessa. Mutta lasta ajatellen tuollaisessa tilanteessa tulee vähän olo, että tämä pieni ihminen ei välttämättä tule kohdatuksi yksilönä tässä kyseisessä tilanteessa. Vanhemmilla ei ole ollut mitään muuta yhteistä agendaa, kuin saattaa oma biologinen jälkeläinen maailmaan. Nyt oikeudessa sitten ollaan riidelty kuka on ottanut eniten tai vähiten vastuuta, tai miten toisen kasvatus eroaa toisesta. Ja miten asioita on loukkaantuneena toiselle esitetty. Lähtökohtaisesti kuitenkin lapsella on oikeus olla vanhempiensa kanssa.

Toihan kuulostaa täsmälleen samalta kuin tyypilliset riidat eroperheessä. Äidin mukaan isä on vastuuton vapaamatkustaja, ja isän mukaan äiti omii lapsen. Maailman vanhin stoori. Miksi tämä on nyt uutinen kun kyse on kumppanuusvanhemmista?

Pääsi maksamaan elareita, yhdessä sovittu on sanahelinää lain edessä. Lähtökohtaisesti en usko kumpaakaan kun eroissa ja huoltajuuskiistoissa valehdellaan surutta. Kannattiko, nyt saa tavata lasta joka toinen viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Toihan kuulostaa täsmälleen samalta kuin tyypilliset riidat eroperheessä. Äidin mukaan isä on vastuuton vapaamatkustaja, ja isän mukaan äiti omii lapsen. Maailman vanhin stoori. Miksi tämä on nyt uutinen kun kyse on kumppanuusvanhemmista?

Eroperheissä on kuitenkin taustalla ainakin jonkinlainen romanttinen ihmissuhde ja toive sen jatkuvuudesta, sekä yhteisestä elämästä perheenä. Eikä lasta ole mahdollisesti lähtökohtaisesti saatettu alulle ajatuksella, että eletään erillistä elämää. Juuri tuo rakkaussuhde tuo eroonkin usein niitä hankalia raadollisia piirteitä. Tässä tapauksessa lähtökohtaisesti lapsi on hankittu ilman tätä romanttista ja yhteiselämän toivossa olevaa näkökulmaa. Jolloin myös ns. lähtöasetelmat ovat erilaiset.

Kyllä minuakin ärsytti puolisoni, lapsen isän epäpätevät käsitykset vauvanhoidosta. Ei lukenut yhtään opasta eikä käynyt neuvolassa. Muisteli jotain miten oli nähnyt omassa lapsuudessa hoidettavan omia nuorempia sisaruksia 80- ja 90-luvuilla. Hirveästi riita ties mistä asiasta, ja päälle se että mies ei sitten tiukan paikan tullen auttanut mielestäni tarpeeksi, lähinnä kyseenalaisti kykyni vanhempana ja äitinä, kun en pärjännyt yksin ilman apua viisi kertaa yössä heräilevän vauvan kanssa. Olisi itsekin tehnyt aika monta kertaa heittää mokoma siivelläeläjä ulos koko vanhemmuuskuviosta ja hoitaa ja päättää kaikki itse. Oltiin kuitenkin naimisissa niin ei siinö kiukuspäissään kuitenkaan koskaan tullut ryhdyttyä toimenpisteisiin.

Tarkoitan, että en ihmettele että muijalla keitti kiinni. Kenelläpä pienen vauvan äidillä nyt ei. Mutta niin vaan itsekin ajattelin että lapsen paras on luoda suhde molempiin vanhempiin, ja uskoin että pidemmän päälle helpottaa ja muuttuu kun lapsi ja mieslapsi kasvavat.

Tietysti tämä oikeusteitse pyrkiminen isän heittämiseen ulos koko kuviosta on overkill, joka paljasta sen että äidillä on suhteellisuudentaju hukassa. Vähän lisää tota sekoilua niin on kohta itse menettämässä huoltajuuden.

Vierailija kirjoitti:

No eikö siinä ollut sekin, että pyynnöistä huolimatta isä ei suostunut auttamaan vauvanhoidossa? Ainakin toisen ip-lehden mukaan isä ei noudattanut sopimusta.

Ei kaikki miehet osaa olla vaivan kanssa. Ei se silti oikeuta äitiä ominaan lasta.

Hemmetin törkeä äm mä. Lapsella on oikeus vanhempiinsa. Onneksi oikeus tuli väliin ja toivottavasti myös toteutusta valvotaan. Vähän miettisin pitäisikö lasun valvoa äitiä, että onko taustalla jotain mistä syystä lapsesta pitäisi olla huolissaan. Yleensä nämä ilman perusteita vieraannuttajat on jollain tavalla narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan kuulostaa täsmälleen samalta kuin tyypilliset riidat eroperheessä. Äidin mukaan isä on vastuuton vapaamatkustaja, ja isän mukaan äiti omii lapsen. Maailman vanhin stoori. Miksi tämä on nyt uutinen kun kyse on kumppanuusvanhemmista?

Eroperheissä on kuitenkin taustalla ainakin jonkinlainen romanttinen ihmissuhde ja toive sen jatkuvuudesta, sekä yhteisestä elämästä perheenä. Eikä lasta ole mahdollisesti lähtökohtaisesti saatettu alulle ajatuksella, että eletään erillistä elämää. Juuri tuo rakkaussuhde tuo eroonkin usein niitä hankalia raadollisia piirteitä. Tässä tapauksessa lähtökohtaisesti lapsi on hankittu ilman tätä romanttista ja yhteiselämän toivossa olevaa näkökulmaa. Jolloin myös ns. lähtöasetelmat ovat erilaiset.

Tuttavani lähti etsimään kumppanuusvanhempaa, ihastui mieheen oltuaan sängyssä tämän kanssa (todellisuudessa halusikin ensin miehen ja sitten vasta lapsen)- mies ei halunnut parisuhdetta ja nyt ollaan ilmiriidoissa, koska nainen ei kykene eriyttämään romanttisia tunteitaan lapsen kasvatuksesta. On katkera miehelle, jolla on tyttöystävä. Eli ihan sama tilanne kuin tulehtuneessa eroperheessä.