Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muutimme ulkomaille 3kk sitten ja haluan takaisin!
29.10.2022 |
Otsikossa se tulikin: alkanut ahdistaa täällä ulkomailla asuminen jo näin kolmen kuukauden jälkeen: ihmiset ovat todella sisäänpäinkääntyviä, mieheni, minä eivätkä lapset ole vielä hankkineet yhtään ystävää kun on vaikeaa saada kontaktia paikallisten kanssa. Tämän lisäksi Suomeen verrattuna korruptio rehottaa ja kaduilla on tosi epäturvallista. Haluan takaisin Suomeen...
Kommentit (80)
Tuo yksi täällä on kirjoitellut ruotsiksi useissa ketjuissa viikkokausia, kertoo asuvansa ulkomailla ja kommentoi kielteisesti Suomea.
Mikä voikaan olla motiivina moiselle ei niin rakentavalle käytökselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
muutitteko ihan Porvooseen?
Millaisia hintoja Porvoo Airlinesilla on tänäpäivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä muihin suomalaisiin samassa maassa ja mahdollisesti samassa kaupungissa, siitä se lähtee, ihan kuin muillakin expateilla.
Onko lapsia? Lapset koulussa? Tutustu muihin äiteihin ja perheisiin lasten kautta, varmasti joitakuita expatteja sielläkin.
Expat yhteisöjä on joka maassa, ja sitten harrastuksia? Joogaa, pilatesta jne mene tunneille ja tutustu ihmisiin, kutsu kylään jen.
Ota huomioon kaikki ne hyvät asiat miksi muutitte sinne, tee lista jo heti tänään.
Varmaan jotain ruokaakin Suomesta saatavilla, onhan Puolassa IKEA, jonka ruokakaupasta saa näkkäriä, kaurakeksejä ja taisi olla Kallen Mätitahnaakin.... jotta vähän helpottaa ja kaapelien kautta vaikka suomalaista televisiokanavia, jos ikävä niitä.
Kyllä se siitä, teillä on siellä vielä syyssää, ja tulee kevät ainakin kuukautta aikaisemmin kuin Suomeen.
Tuossa vaan on se riski, että liikaa alkaa viihtyä siinä expat - yhteisössä. Siellä sitten yhdessä haukutaan maata, jossa asutaan eikä yritetäkään sopeutua. Mä ainakaan en oo viihtynyt noissa porukoissa, malliesimerkkejä siitä, miten ulkomailla asuminen ei avarra ihmistä, vaan lukitsee entistäkin kapeampiin piireihin.
Minä olen asunut parissa maassa, joissa expat-yhteisö oli pelastus. Yhdessä Afrikan maassa kaikki tutustumisyritykset paikallisten kanssa päättyi siihen, että paikallinen pyysi rahaa lasten koulutukseen tai tädin sairaalakuluihin. Yhdessä lähi-idän maassa paikallisia naisia oli vaikea edes ylipäätään tavata missään. Muutenkin äärimmäisen konservatiivisissa maissa saattaa länsimaisena naisena olla tosi vaikeaa päästä yhtään samalle aaltopituudelle paikallisten naisten kanssa.
En silti koe, että mun ulkkaripiireissä olisi yhdessä haukuttu asuinmaata. Ja olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Nyt asun kyllä "helpommassa" maassa ja on ehdottomasti enemmän mulle sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Kolmessa kuukaudessa hajoat kun ei ole paikallisia ystäviä?! Amatööri 🤣. Itse asunut 5 vuotta nykyisessä maassa enkä tunne kirjaimellisesti yhtään ketään (nykyinen työpaikka on etänä toiseen maahan, aiemmista ei jäänyt tuttuja koska miesvaltainen ala ja kukaan ei asunut samassa kaupungissa muutenkaan), eikä hajota yhtään.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Sinä taidat kuulua poikkeuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä muihin suomalaisiin samassa maassa ja mahdollisesti samassa kaupungissa, siitä se lähtee, ihan kuin muillakin expateilla.
Onko lapsia? Lapset koulussa? Tutustu muihin äiteihin ja perheisiin lasten kautta, varmasti joitakuita expatteja sielläkin.
Expat yhteisöjä on joka maassa, ja sitten harrastuksia? Joogaa, pilatesta jne mene tunneille ja tutustu ihmisiin, kutsu kylään jen.
Ota huomioon kaikki ne hyvät asiat miksi muutitte sinne, tee lista jo heti tänään.
Varmaan jotain ruokaakin Suomesta saatavilla, onhan Puolassa IKEA, jonka ruokakaupasta saa näkkäriä, kaurakeksejä ja taisi olla Kallen Mätitahnaakin.... jotta vähän helpottaa ja kaapelien kautta vaikka suomalaista televisiokanavia, jos ikävä niitä.
Kyllä se siitä, teillä on siellä vielä syyssää, ja tulee kevät ainakin kuukautta aikaisemmin kuin Suomeen.
Tuossa vaan on se riski, että liikaa alkaa viihtyä siinä expat - yhteisössä. Siellä sitten yhdessä haukutaan maata, jossa asutaan eikä yritetäkään sopeutua. Mä ainakaan en oo viihtynyt noissa porukoissa, malliesimerkkejä siitä, miten ulkomailla asuminen ei avarra ihmistä, vaan lukitsee entistäkin kapeampiin piireihin.
Minä olen asunut parissa maassa, joissa expat-yhteisö oli pelastus. Yhdessä Afrikan maassa kaikki tutustumisyritykset paikallisten kanssa päättyi siihen, että paikallinen pyysi rahaa lasten koulutukseen tai tädin sairaalakuluihin. Yhdessä lähi-idän maassa paikallisia naisia oli vaikea edes ylipäätään tavata missään. Muutenkin äärimmäisen konservatiivisissa maissa saattaa länsimaisena naisena olla tosi vaikeaa päästä yhtään samalle aaltopituudelle paikallisten naisten kanssa.
En silti koe, että mun ulkkaripiireissä olisi yhdessä haukuttu asuinmaata. Ja olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Nyt asun kyllä "helpommassa" maassa ja on ehdottomasti enemmän mulle sopivaa.
No mä kyllä esim. Marokossa tutustuin aika helposti paikallisiin naisiin hamamissa. Samat vakiokävijät miltei aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten korruptio näkyy teidän arjessa?
Muun muassa naapurissa oli kerran hyvin kovaääniset bileet ja koko naapurusto häiriintyi. Yksi paikallisista soitti poliisin paikalle mutta poliisin tarkastaessa asunnon, bileen osalliset maksoivat jollain summalla käteistä poliisin hiljaiseksi ja lähtivät takaisin asemalle. Sanomattakin selvää että bileet jatkuivat läpi yön aamuun asti
Kuka kertoi sen?
Eikös IT- alan ihmiset ole yleensä aika sopeutuvaisia; etenkin jos ovat tottuneet olemaan päivittäin kontakteissa eri maiden kollegoiden ja asiakkaiden kanssa. Tietysti myös ulkomaille suuntautuvat työmatkat. Työkielihän on englanti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa takaisin Suomeen.
Mihin maahan muutitte?
Muutimme loppukesästä Puolaan keskisuureen kaupunkiin
- Ap
Noissa entisissä itäblokin maissa on demokratian ja oikeusvaltion kehityksessä monia ongelmia johtuen venäläisten kommunistien tuottaman kehityksen taakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmessa kuukaudessa hajoat kun ei ole paikallisia ystäviä?! Amatööri 🤣. Itse asunut 5 vuotta nykyisessä maassa enkä tunne kirjaimellisesti yhtään ketään (nykyinen työpaikka on etänä toiseen maahan, aiemmista ei jäänyt tuttuja koska miesvaltainen ala ja kukaan ei asunut samassa kaupungissa muutenkaan), eikä hajota yhtään.
Taidat olla äärimmäinen introvertti, jos viisi vuotta ilman yhtäkään tuttavaa ei haittaa ollenkaan.
Itsekin teen etätöitä toiseen maahan, mutta ei se ole estänyt minua tutustumasta ihmisiin.
PAIKALLISTA tuttavaa. Työpäivinä puhun (online) ihmisten kanssa vähintään 4-6 tuntia puheluissa, ja (muissa maissa asuvien) ystävien kanssa pidän yhteyttä viestein ja säännöllisin puheluin. Ei lapseton, 40+ yksilölajeja harrastava nainen löydä uusia ystäviä, en löytänyt aikoinaan edes suomesta. Missäpä niihin paikallisiin tutustuisi, tuskin se 20 vuotta nuorempi kaupan kassa alkaisi mun kaveriksi ja on aikalailla ainoa vuorovaikutus normielämässä.
Jos ja kun tuo sopii ja toimii sinulle niin eihän siinä mitään. Jos kuitenkin haluaisit saada paikallisia kontakteja niin ehkä askel epämukavuusalueelle ja vaikka ryhmäharrastukseen tutustuminen voisi olla hyvä alku.
Kokeilin useaa suomessa - vihasin niitä ryhmätunteja enkä vuodessa tutustunut yhteenkään ihmiseen. Hyvä että tervehdykseen vastasivat. Ihan ajanhukkaa, ja mitä tekisi tuttavilla jotka harrastaa jotain mistä ei itse tykkää yhtään... Missä vaiheessa sen paljastaisi että hei tää harrastus missä tutustuttiin on mielestäni ihan kamalaa, tulin tänne vaan tutustumaan ihmisiin. Taitaisi olla kaveruus siinä.
No kai nyt jotain löytyy, josta voisi kiinnostua. Ei kai sellaista pidä harrastaa, mikä ei kiinnosta. Toisekseen, Suomessa voi kai harrastaa tutustumatta kehenkään. Mutta muissa maissa ollaan seurallisempia. On todennäköistä, että joku tulisi kysymään, että keitäs nämä uudet naamat oikein on. Vapaaehtoistyöstä löytää kanssa tuttuja, yhdessä talkoisiin. Itse olen joka kerta yrittänyt tutustua sekä paikallisiin, että muihin ulkomaalaisiin. Monessa maassa olen asunut ja näin tutustuminen onnistuu todella aina. Myös lasten kautta koulun tapahtumiin mukaan auttamaan. Liian paljon vetäytyvää ei kukaan jaksa. Olette uusia, on teidän "velvollisuus' olla aktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa takaisin Suomeen.
Mihin maahan muutitte?
Muutimme loppukesästä Puolaan keskisuureen kaupunkiin
- Ap
Mä uskon tämän. Esim virolaiset ystäväni ovat paljon kertoneet miten heidän paikallinen terveydenhuoltojärjestelmä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa takaisin Suomeen.
Mihin maahan muutitte?
Muutimme loppukesästä Puolaan keskisuureen kaupunkiin
- Ap
Noissa entisissä itäblokin maissa on demokratian ja oikeusvaltion kehityksessä monia ongelmia johtuen venäläisten kommunistien tuottaman kehityksen taakasta.
Sosiaalista elämää heilläkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurishokki iskenyt. Se menee ohi.
Pian menee ohi kyllä. Iskee ensimmäisen kerran tyypillisesti 3:n kuukauden kuluttua. (Olen itsekin kokenut.
Juu. Meni ohi kyllä, älä hätäile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmessa kuukaudessa hajoat kun ei ole paikallisia ystäviä?! Amatööri 🤣. Itse asunut 5 vuotta nykyisessä maassa enkä tunne kirjaimellisesti yhtään ketään (nykyinen työpaikka on etänä toiseen maahan, aiemmista ei jäänyt tuttuja koska miesvaltainen ala ja kukaan ei asunut samassa kaupungissa muutenkaan), eikä hajota yhtään.
Taidat olla äärimmäinen introvertti, jos viisi vuotta ilman yhtäkään tuttavaa ei haittaa ollenkaan.
Itsekin teen etätöitä toiseen maahan, mutta ei se ole estänyt minua tutustumasta ihmisiin.
PAIKALLISTA tuttavaa. Työpäivinä puhun (online) ihmisten kanssa vähintään 4-6 tuntia puheluissa, ja (muissa maissa asuvien) ystävien kanssa pidän yhteyttä viestein ja säännöllisin puheluin. Ei lapseton, 40+ yksilölajeja harrastava nainen löydä uusia ystäviä, en löytänyt aikoinaan edes suomesta. Missäpä niihin paikallisiin tutustuisi, tuskin se 20 vuotta nuorempi kaupan kassa alkaisi mun kaveriksi ja on aikalailla ainoa vuorovaikutus normielämässä.
Jos ja kun tuo sopii ja toimii sinulle niin eihän siinä mitään. Jos kuitenkin haluaisit saada paikallisia kontakteja niin ehkä askel epämukavuusalueelle ja vaikka ryhmäharrastukseen tutustuminen voisi olla hyvä alku.
Kokeilin useaa suomessa - vihasin niitä ryhmätunteja enkä vuodessa tutustunut yhteenkään ihmiseen. Hyvä että tervehdykseen vastasivat. Ihan ajanhukkaa, ja mitä tekisi tuttavilla jotka harrastaa jotain mistä ei itse tykkää yhtään... Missä vaiheessa sen paljastaisi että hei tää harrastus missä tutustuttiin on mielestäni ihan kamalaa, tulin tänne vaan tutustumaan ihmisiin. Taitaisi olla kaveruus siinä.
Jos tosiaan kaikkea kokeilemaansa on vihannut sydämensä pohjasta niin selvä, ei varmasti uudessakaan ympäristössä kannata kokeilla.
Omat ystäväni eivät kaikki harrasta tai edes ole kiinnostuneita samoista asioista kuin minä ja päinvastoin mutta kyllä me silti voimme ystäviä olla.
Mutta kuten jo aiemmin sanoinkin niin kiva juttu, että viihdyt uudessa kotimaassasi juuri niin (epä)sosiaalisena kuin sinulle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut jo kauan ulkomailla, eikä ensimmäinen tehtävä ollut saada paikallisia ystäviä, vaan aikaa vei maahan asettuminen ja asioiden järjesteleminen. Ystäviä toki oli paljon, olivat paikallisia muita suomalaisia, ja osa on vieläkin. Paikallisissa on vain satunnaisia tuttavia, puolisolla työkavereita, joiden kanssa ei työn ulkopuolella seurustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä muihin suomalaisiin samassa maassa ja mahdollisesti samassa kaupungissa, siitä se lähtee, ihan kuin muillakin expateilla.
Onko lapsia? Lapset koulussa? Tutustu muihin äiteihin ja perheisiin lasten kautta, varmasti joitakuita expatteja sielläkin.
Expat yhteisöjä on joka maassa, ja sitten harrastuksia? Joogaa, pilatesta jne mene tunneille ja tutustu ihmisiin, kutsu kylään jen.
Ota huomioon kaikki ne hyvät asiat miksi muutitte sinne, tee lista jo heti tänään.
Varmaan jotain ruokaakin Suomesta saatavilla, onhan Puolassa IKEA, jonka ruokakaupasta saa näkkäriä, kaurakeksejä ja taisi olla Kallen Mätitahnaakin.... jotta vähän helpottaa ja kaapelien kautta vaikka suomalaista televisiokanavia, jos ikävä niitä.
Kyllä se siitä, teillä on siellä vielä syyssää, ja tulee kevät ainakin kuukautta aikaisemmin kuin Suomeen.
Tuossa vaan on se riski, että liikaa alkaa viihtyä siinä expat - yhteisössä. Siellä sitten yhdessä haukutaan maata, jossa asutaan eikä yritetäkään sopeutua. Mä ainakaan en oo viihtynyt noissa porukoissa, malliesimerkkejä siitä, miten ulkomailla asuminen ei avarra ihmistä, vaan lukitsee entistäkin kapeampiin piireihin.
Expat scenen kännetecknas av folk som är utskickade på viss tid. De tenderar ofta att racka ner på allt som de anser vara sämre i stationslandet än hemma. Samma gäller alla vanor och seder som de inte bryr sig om att lära sig eller ta reda på.
Finns det någon annan sammanhållning där folk inte har ett tillbakaflyttningsdatum, rekommenderar jag dessa grupper. Stämningen är enligt det man har erfarit mycket bättre. En annan grupp som man gärna kan undvika är alla sorter av "Suomi kerho".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmessa kuukaudessa hajoat kun ei ole paikallisia ystäviä?! Amatööri 🤣. Itse asunut 5 vuotta nykyisessä maassa enkä tunne kirjaimellisesti yhtään ketään (nykyinen työpaikka on etänä toiseen maahan, aiemmista ei jäänyt tuttuja koska miesvaltainen ala ja kukaan ei asunut samassa kaupungissa muutenkaan), eikä hajota yhtään.
Taidat olla äärimmäinen introvertti, jos viisi vuotta ilman yhtäkään tuttavaa ei haittaa ollenkaan.
Itsekin teen etätöitä toiseen maahan, mutta ei se ole estänyt minua tutustumasta ihmisiin.
PAIKALLISTA tuttavaa. Työpäivinä puhun (online) ihmisten kanssa vähintään 4-6 tuntia puheluissa, ja (muissa maissa asuvien) ystävien kanssa pidän yhteyttä viestein ja säännöllisin puheluin. Ei lapseton, 40+ yksilölajeja harrastava nainen löydä uusia ystäviä, en löytänyt aikoinaan edes suomesta. Missäpä niihin paikallisiin tutustuisi, tuskin se 20 vuotta nuorempi kaupan kassa alkaisi mun kaveriksi ja on aikalailla ainoa vuorovaikutus normielämässä.
Jos ja kun tuo sopii ja toimii sinulle niin eihän siinä mitään. Jos kuitenkin haluaisit saada paikallisia kontakteja niin ehkä askel epämukavuusalueelle ja vaikka ryhmäharrastukseen tutustuminen voisi olla hyvä alku.
Kokeilin useaa suomessa - vihasin niitä ryhmätunteja enkä vuodessa tutustunut yhteenkään ihmiseen. Hyvä että tervehdykseen vastasivat. Ihan ajanhukkaa, ja mitä tekisi tuttavilla jotka harrastaa jotain mistä ei itse tykkää yhtään... Missä vaiheessa sen paljastaisi että hei tää harrastus missä tutustuttiin on mielestäni ihan kamalaa, tulin tänne vaan tutustumaan ihmisiin. Taitaisi olla kaveruus siinä.
Luontevampaa se tutustuminen tietysti on, jos laji tai harrastus oikeasti kiinnostaa. Silloin tietää olevansa edes jollain tavalla samanhenkisten joukossa, ja on usein helpompi tutustua ihmisiin. Itse olen harrastanut mm. kamppailulajeja, joita myös harrastetaan pääasiassa yksilölajina, mutta koska laji itsessään kiinnostaa minua, on treeneissä helppo ottaa kontaktia toisiin - jossain zumbatunnilla voisi olla hankalampaa. Useimmilla seuroilla on myös välillä muitakin aktiviteetteja, joissa pääsee tutustumaan muihin. Mutta ystävystyminen etenkin aikuisiällä on kyllä silti haastavampaa, ja kestää kauan. Siksikin mukavampaa tehdä se jonkin sellaisen yhteydessä, mistä oikeasti nauttii ja missä haluaa kehittyä. Jos vaikka vuosikausia käy samassa harrastuksessa, niin ihme on, jos ei yhtään onnistu tutustumaan toisiin harrastajiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmessa kuukaudessa hajoat kun ei ole paikallisia ystäviä?! Amatööri 🤣. Itse asunut 5 vuotta nykyisessä maassa enkä tunne kirjaimellisesti yhtään ketään (nykyinen työpaikka on etänä toiseen maahan, aiemmista ei jäänyt tuttuja koska miesvaltainen ala ja kukaan ei asunut samassa kaupungissa muutenkaan), eikä hajota yhtään.
Taidat olla äärimmäinen introvertti, jos viisi vuotta ilman yhtäkään tuttavaa ei haittaa ollenkaan.
Itsekin teen etätöitä toiseen maahan, mutta ei se ole estänyt minua tutustumasta ihmisiin.
PAIKALLISTA tuttavaa. Työpäivinä puhun (online) ihmisten kanssa vähintään 4-6 tuntia puheluissa, ja (muissa maissa asuvien) ystävien kanssa pidän yhteyttä viestein ja säännöllisin puheluin. Ei lapseton, 40+ yksilölajeja harrastava nainen löydä uusia ystäviä, en löytänyt aikoinaan edes suomesta. Missäpä niihin paikallisiin tutustuisi, tuskin se 20 vuotta nuorempi kaupan kassa alkaisi mun kaveriksi ja on aikalailla ainoa vuorovaikutus normielämässä.
Ei kai työpuheluita nyt lasketa tässä suhteessa sosiaaliseksi kanssakäymiseksi? Ei ne asiakkaat tms varsinaisesti sun tuttavia ole samassa mielessä kuin kaverit ja ystävät. Useimmat meistä myös kaipaa ihan kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta eikä siinä ole mitään amatöörimäistä, vaan se on pikemminkin ihan yleisinhimillinen tarve.
Bara Ukraina kan vara värre än Polen.
Mun on kyllä hyvin vaikea pitää Puolaa turvattomana maana, noin globaalilla skaalalla.
Puolalainen meininkihän on tosi lähellä suomalaista, myös pahassa, eli ihmiset eivät hymyile hirveästi eivätkä ole kovin avoimia. Jos kielen hallitsee, niin sehän on melkein kuin Suomessa asuisi, talvetkin ovat lähes yhtä kylmiä. Puolalaiset eivät ole ihmistyypiltään etelä-eurooppalaisia vaan pohjois-eurooppalaisia jurottajia kuten suomalaiset.
Alue: Aihe vapaa
Kokeilin useaa suomessa - vihasin niitä ryhmätunteja enkä vuodessa tutustunut yhteenkään ihmiseen. Hyvä että tervehdykseen vastasivat. Ihan ajanhukkaa, ja mitä tekisi tuttavilla jotka harrastaa jotain mistä ei itse tykkää yhtään... Missä vaiheessa sen paljastaisi että hei tää harrastus missä tutustuttiin on mielestäni ihan kamalaa, tulin tänne vaan tutustumaan ihmisiin. Taitaisi olla kaveruus siinä.