Miksi jotkut harrastaa kulissi elämää somessa?

Luin että "kumitissi elämää" mutta sehän on toisaalta sama asia.

Kysyisin mikä elämässäsi on pielessä jos tarvitsee siellä somessa kytätä toisten elämää. 

Sen vuoksi, että toiset voi hämmästellä, paheksua, väheksyä ja pilkata. Some julkisuudella on tärkeä rooli luoda sisältöä seuraajille, joilla ei ole omaa elämää. 

Heh heh, muistan kuinka viime vuonna keväällä eräs puoli tuttu hehkutti somessa, että kuinka on asuu vastavalmistuneessa itse rakentamassa omakotitalossa avovaimonsa kanssa. No, meni puoli vuotta ja mies lähti toisen naisen matkaan joka ei tosin kestänyt. Alku vuonna mies palasi kiltisti häntä kopien välissä exän luokse ja exä kiltisi otti takaisin. Aikamoista saippua sarjaa joillakin elämä. White trash porukkaa. Jos joku tekisi mienulle nuin törkeästi, niin saisi pysyä jatkossakin poissa. Katsotaan nyt kuinka kauan tuota "onnea" jatkuu.  Kauheeta kulissia, että ei tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa.

Omasta tuttavapiiristä vain harva yli kolmekymppinen someen elämästään päivityksiä tekevä on henkisesti tasapainoinen, on tullut huomattua niistä joiden kanssa on tekemisissä myös oikeassa elämässä. Aina yhtä hämmentävää kun somen perusteella saa kuvan että kaikki on hienosti ja sitten käykin ilmi että joo sain potkut ja olin just katkolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi koko somemaailma on todella teennäinen.

Siks en jaksa sitä seuratakaan.

On seki jotenkin omituista, jos somessa jaetaan kaikki huonotkin tuntemukset. Tuntemattomille ja kaikille yleisesti.

Eli mikään ei ole hyvä. Koko somen vois poistaa.

No tuota... Ei minun julkaisut ainakaan näy tuntemattomille. Ne näkyy mun kavereille ja siellä mun kavereissa on ainoastaan ihmisiä, jotka tunnen ja joiden kanssa haluan jakaa elämääni. Ja niitä julkaisujahan voi tehdä myös niin, että rajaa vielä niistä kavereistakin vain tietyille näkymään, ei kaikkien julkaisujen tarvitse näkyä koko kaverilistalle.

Ja kyllä, jaan sinne myös niitä perseelleen menneitä asioita. Jaan siellä mun elämää ja siihen kuuluu myös ikäviä asioita. En tietenkään kaikkea jaa, mutta en myöskään pelkkää positiivista, koska ei elämä sellaista ole. 

Mulla on myös pari kaveria, jotka on niitä, joiden profiili on pelkkää omaa naamaa eri kuvakulmista, mutta olkoon. Voin skipata seuraavaan julkaisuun, jos en halua taas kerran sitä naamaa katsella. 

Joo, ymmärrän pointin, mutta lähtökohtaisesti on teennäistä jo se, että tekee postauksen jostain omasta asiasta jotenkin yleisesti kaikille. Jos haluaa jakaa asioita ystävien kanssa, miksi ei soittaa tai tavata?

Jotenkin hölmön tuntuista jakaa asioitaan ikään kuin ''tiedottaen".

Se tekee jo alkujaan koko hommasta teennäistä. Että muotoilempa tässä nyt kaikille yhteisesti postauksen persiilleen menneestä päivästä tai jotain, tiedotan teitä yhteisesti...

Minulla ei ainakaan ole ketään jolle soittaa tai tavata. Joskus päissäni pistän niitä huonoja asioita faceen, ei siellä ole kuin sisareni semmoisia joita olen edes 4 vuoteen nähnyt.

Mutta ei kiinnosta heitäkään, tai saan paskaa niskaan. Ehkä se provosoi lisää, en tiedä. Ei sitä yksinkään jaksaisi olla, ja joskus tulee se "ja vitut, haistattelen kaikille, kukaan ei edes lue kuitenkaan".

Sitten joskus joku lukee. Mutta siis ppistan nuo negat jossain vaiheessa, kun ei se kenestäkään ole kivaa ja sen ymmärrän itsekin. Mutta tunteet ottaa vallan joskus.

Tietenkin itsekin näen sen niin että on sopivaa kirjoittaa että " nyt hajos sähköt" ja "nyt meni v*u pyykkikone", "nyt ei vedä viemäri", mutta selvää on että kun miesystävä vetää turpiin, niin sitä ei kirjoiteta. (No olen vihjaillut joskus) tai että nyt se taas kattoo p** ja vetää* ja haukkuu. Kai ymmärrätte eron.

Olette selvästi vain haaskalintuja useimmat. Haluatte ihan itseänne kohottaaksenne lukea kuinka "Ari-Pekka veti turpiin ja viestittelee Mirkun kanssa.

Nyt se lähti ylitöihin ja kävi suihkussa, pesi hampaat ja hölväs dödöä ja partavettä."

Kertokaa ensin ne omat harminne, mutta kun tuommoisten suoraan jakamisesta voi tulla turpaankin. Näkee se Ari-Pekka ja kaveritkin hyvässä lykyssä jos tuommoista päivitätte.

Puolituttu äiti menetti lapset sossutädeille. Lapset käy kerran kuussa viikonloppuna äidillään, silloin äiti ottaa heistä kuvia eri vaatteissa ja julkaisee niitä kuvia sitten ripotellen viikkojen ajan antaen ymmärtää että lapset on muka hänellä.

Pohdiskelin asiaa ja tajusin että useammalla tutulla joiden perhe-elämää olen oikeasti ihaillut, ei ole sosiaalisessa mediassa mitään mainintaa lapsista eikä puolisosta.

Parhaat tietämäni parisuhteet ei ole somessa lainkaan.

Joskus sain tarpeeksi siitä esittämisestä ja laitoin menemään kaikki. Ei olis kannattanut. Enää en edes someta. Ymmärrän senkin että ketä lopulta edes kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

No se onnellisen elämän feikkaaminen on varmaan epätoivoinen yritys uskotella itselleenkin että hyvin menee. Sen somekulissin voi pitää kontrollissaan vaikka elämä olisi muuten sekaisin, ehkä siitä tulee olo että elämäkin olisi jotenkin paremmin hallinnassa. Kyllähän se usein menee just niin että mitä huonommin menee, sitä kovempaa toitotetaan toisille että hyvin menee. Kunnes romahdus tulee kunnolla.

En kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä sen kaiken negatiivisenkaan oksentamista someen sen enempää kuin yltiöpositiivisuutta. Sekin tuntuu melkoiselta huomiohakuisuudelta.

TÄMÄ! 

Ei käy kateeksi kulissi elämät, koska varmasti on raskasta.