Tätä ei koskaan kerrota niille, joilla ei vielä lapsia:

" Tiesitpähän mihin aloit, kun lapsia aloit tekemään" . PRKL MISTÄ OLISIN TIENNYT!?!









Pilkettä silmäkulmassa...

unelmia minkälaista meillä tulee olemaan, vaikka kuulis mitä kauhukertomuksia.

mutta tajuta ei, ennen kuin on omia... niin se vaan menee, ihan sama, mitä muut kertovat =)

Itseasiassa olin sitten positiivisesti yllättynyt, että eihän sen nyt NIIN rankkaa olekaan...

aina puhutaan kivuista, mutta harvemmin muusta

En tosin ole ikipäivänä kuvitellutkaan että se olisi joitain vaaleanpunaista lässynläätä. tuskinpa kukaan tervejärkinen niin tekee? Tässä maailmassa nyt vaan on asioita, jotka on hoidettava, tykkäsipä tai ei.

jos on aina enne saanut kaiken pyytämänsä enempiä panostamatta niin kyllähän se oikea vastuunotto ja hoivatyö tuntuu rankalta.



oikeesti sekin on ihan helppoo, jos puhutaan siis tosi rankoista hommista



ryhdistäysy

Ei siis todellakaan puolen vuoden päästä kun aloitetaan kiinteät, tai vuoden tai viiden vuoden...

että vauvat heräilevät öisin syömään. Raskainta oli esikoisen kanssa, koska muutos vapaasta elämästä äidiksi oli melkoinen. Nyt jo kuusi lasta, rankkaa silti, mutta rankuuteenkin totuu kun se muuttuu rutiiniksi.

Lastenhoidon haastavuus/ rankkuus riippuu monesta seikasta, kuten:



- hoitaako terveitä vai sairaita lapsia,

- onko lastenhoitoapua (auttaako mies/ onko todellisia ystäviä, isovanhempia , jotka auttavat mm),

- onko vanhemmilla terveyttä,

- mikä on lapsiperheen taloudellinen tilanne...



VOIMIA!!!

Tai se kaikki huoli ja se että lapset ovat aina mielessä ensimmäisenä.

Hoidan töissänikin lapsia, joten varsinainen käytäntö ei niin yllättävältä tuntunut, mutta juuri tuo suuri äidinrakkaus tuli yllätyksenä.

Niin ja ehkä se että tosiaan voi mennä vuosia ennenkuin saa nukkua yönsä kokonaan...

Jotenkin kummasti saimme tehtyä kuitenkin toisen lapsen, vaikka hirveästi pelotti. Yllätys olikin, että toisen lapsen hoitaminen oli tosi helppoa. Kuopus on nukkunut alusta asti pitkiä unia eikä ole sairastanut yhtään. Nyt ei ole edes huomannut hoitavansa vauvaa, joka onkin jo yhtäkkiä yli 1-vuotias.



Kaikilla ei ole siis välttämättä yhtä rankkaa, kun lapset ovat erilaisia.

millasta voi showta oksennustauti olla.



Just takana 2 päivää ja välillä meno oili kun suoraan manaaja-elokuvista :-).

itse ainakin kuvittelin, että jonkinlaista kiinnostusta edes kerran vuoteen lastenlasten tapaamiseen on joka isovanhemmalla.

En osannut kuvitella miten paljon rakastan omia lapsiani ja miten paljon olen valmis uhraamaan heidän vuoksensa.

Valmistauduin pahimpaa, eikä sitten tullutkaan mitään erityisen rasittavaa. Sen sijaan synnytys yllätti: en osannut aavistaa niitä eläimellisiä kipuja, onneksi.

Oman rajallisuuden hahmottaa konkreettisesti yleensä 2-3kk:n valvomisen jälkeen aamu neljältä huutava vauva sylissä! Tahi masennuksen!



Mutta elämä on!

Meillä kaksi lasta 2v ja 5v. Ja mun mielestä meidän arjessa ei ole mitään raskasta. Mä tosin olen kotona lasten kanssa ja miehellä on säännöllinen työaika että pääsääntöisesti auttaa ja osallistuu iltaisin.



Saan myös omaa aikaa ihan riittävästi jne.



En voi valittaa.

huonoiksi äideiksi jos sattuu saamaan vaativan vauvan?! T. Ei-25

Olen hoitanut PALJON toisten lapsia, joten osaan jotenkuten kuvitella millaista lasten kanssa on (siihen tietty lisäksi yövalvominen, josta myös on kokemusta muttei lasten takia). Mutta en yhtään osaa kuvitella millaista äidinrakkaus on, tai yleensäkään niitä lasten tuomia positiivisia puolia. Joten toivon yllättyväni positiivisesti sitten kun/jos saan lapsia, kun mielessä on päällimmäisenä tuo lastenhoidon rankkuus. t. toistaiseksi lapseton