Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, ettei tunne äitiään kohtaan
Kommentit (6)
On normaalia jos on välttelevä kiintymyssuhde ja äiti on ollut etäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko minkä ikäinen? Kyllä mä luulen että sä äidistäsi välität ja häntä rakastat mutta kyllä se tietyllä tavalla kuuluu aikuistumiseen, niinkuin joku jo tossa mainitsikin.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia jos on välttelevä kiintymyssuhde ja äiti on ollut etäinen.
Ja vaikka ei olis ollutkaan niin se on ihan normaalia. Harva mun ystäväkään on hirveästi äitinsä kanssa tekemisissä jos eivät asu ihan symbioosissa vaikka lähekkäin.
Mä en näin tavallisena päivänä tunne hirveästi mitään enkä totta puhuen aina kauheasti jaksa äitiäni tai tykkää hänestä. En tunne kyllä mitään negatiivistakaan vaan on sellainen neutraalimpi suhde, hän on aika erilainen eikä oikein tajua minua tai sisaruksiani. On sellainen vähän epäsosiaalinen, että ihan sosiaalinen ymmärrys ei ihan riitä jos joku on erityylinen kuin hän. Mutta sitten taas jos äidille käy jotain, pyörtyy ja loukkaa itsensä tai viimeisimpänä muistan kuinka näin kyyneleet äidin silmissä kun hänen oma sisarensa kuoli. Kyllä se on sydäntä särkevää katsottavaa ja tunnen paljon enemmän kuin jonkun kenen tahansa kukkahattutädin puolesta. Joten kai äitini on minulle kuitekin hyvin rakas ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia jos on välttelevä kiintymyssuhde ja äiti on ollut etäinen.
Ja vaikka ei olis ollutkaan niin se on ihan normaalia. Harva mun ystäväkään on hirveästi äitinsä kanssa tekemisissä jos eivät asu ihan symbioosissa vaikka lähekkäin.
No ei se nyt ihan normaalia ole että esim. äidin kuolema hetkauttaa yhtä vähän kuin jonkun tuntemattoman.
On ihan normaalia. Kuuluu aikuistumiseen.