Lue keskustelun säännöt.
Kuormitun sosiaalisissa tilanteissa niin paljon, etten jaksa puhua..
28.10.2022 |
Onko muille tuttua? Kuormitun niin paljon, että en jaksa puhua..Onko tämä normaalia?Liittyykö introverttiin luonteeseen. Tietty kiintiö, kun ylittyy niin en vaan jaksa keskustella. Muut pitää outona, kun puhetta ei yht äkkiä tulekaan.. Mistä tällainen voi johtua että puhuminenkin tuntuu raskaalta?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on. Lasten vanhempainillat, kokoukset ym tilaisuudet, joissa täytyy kuunnella ja skarpata, itsekin ehkä puhua, ovat todella uuvuttavia. Kotiin päästyä on ihan hirveä väsymys ja päänsärky.
Viime viikolla kyläiltiin miehen kanssa kaverin ja tämän miehen luona. Ihan rento ja mukava, kauan odotettu vierailu, mutta senkin jälkeen olin ihan uuvuksissa ja päätä jomotti.
Pelkkä väkijoukossa oleilu ei vaikuta samalla tavoin, sillä pystyn kyllä helposti joraamaan isollakin keikalla eturivissä, enkä siinä kuormitu, mutta tämmöiset sosiaalista kanssakäymistä vaativat tilanteet ovat rankkoja. Puhelimessa en tykkää puhua ollenkaan. Yleensä soitan ihan vaan pakolliset puhelut ja muuten hoidan viestien kautta asiat tai kasvotusten.
Siis taas kuulosti minulta..Väsyn nimenomaan jos pitää osallistua keskusteluun ja käyttämään puheenvuoroja.. Pystyn kyllä olemaan ihmisjoukossa jos ei tarvi olla kontaktissa. Tosin väsyn kyllä ärsykkeisiin, mutta nimenomaan puhumiseen eniten. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Saatan pidemmän ajan kuluessa esim. illan aikana päästä jäätyneisyydestäni, jotain nepsy-kirjon juttuja melko varmasti. Aivan sama, olen jo 41 vuotta eikä enää kiinnosta yhtään. Minun elämäni on rikasta ja jossain ihan muualla.
Alkoholia käytin anksiolyyttina ongelman asteelle eikä se enää edes toimi tuossa tarkoituksessa, raja on ylitetty ja lähinnä toimii päinvastoin. Muita huumeita en viitsi käyttää ollakseni sosiaalisesti taitava. Sellainenkin olin joskus, mutta näin myöhemmin uskon vetäneeni vain hyvin roolia, joka uuvutti minut kunnolla.
Mitä nepsy-juttuja ajattelet taustalla olevan?Itsekin välillä pohtinut liittyisikö tähän puhumiseen väsymiseen jotain tällaista? Ap
Itse sanoisin totaalinen seinähulluus. Sairaudentunto siis on, mutta en jaksa enää piitata. Tärkeintä itselleni on olla hyvä läheisille, muu ei kiinnosta.
Tuttua on. Lasten vanhempainillat, kokoukset ym tilaisuudet, joissa täytyy kuunnella ja skarpata, itsekin ehkä puhua, ovat todella uuvuttavia. Kotiin päästyä on ihan hirveä väsymys ja päänsärky.
Viime viikolla kyläiltiin miehen kanssa kaverin ja tämän miehen luona. Ihan rento ja mukava, kauan odotettu vierailu, mutta senkin jälkeen olin ihan uuvuksissa ja päätä jomotti.
Pelkkä väkijoukossa oleilu ei vaikuta samalla tavoin, sillä pystyn kyllä helposti joraamaan isollakin keikalla eturivissä, enkä siinä kuormitu, mutta tämmöiset sosiaalista kanssakäymistä vaativat tilanteet ovat rankkoja. Puhelimessa en tykkää puhua ollenkaan. Yleensä soitan ihan vaan pakolliset puhelut ja muuten hoidan viestien kautta asiat tai kasvotusten.