Kuinka usein seurustellessa tapaillaan?

Ei välttämättä, mutta miettisin sitä, jos välimatka on noin lyhyt niin luulisi, että haluaisi tavata joka päivä jos on rakastunut. Ainakin minä.

Jos molemmat osapuolet ovat työssäkäyviä aikuisia joilla on oma elämä, niin tuo määrä riittää enemmän kuin hyvin.

Eri asia jos kyseessä on äiskän ja iskän helmoissa vielä asuva teinipari, silloin pitää olla kuin paita ja perse.

No riippuu kummankin työstä, elämäntilanteesta, onko lapsia tms. Ei me tapailtu seurustellessa kuin viikonloppuna, molemmilla vaativa työ eikä arkena jaksanut. Muutettiin tosin jo ihan muutaman kk seurustelun jälkeen yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat osapuolet ovat työssäkäyviä aikuisia joilla on oma elämä, niin tuo määrä riittää enemmän kuin hyvin.

Eri asia jos kyseessä on äiskän ja iskän helmoissa vielä asuva teinipari, silloin pitää olla kuin paita ja perse.

Ollaan molemmat opiskelijoita.

ap

Tyhmä.

Me tavataan kerran viikkoon. Tapailua tai seurustelua reilut puoli vuotta., mitä tämä nyt sit on. Välimatkaa 20 km.

Minä en haluaisi tavata useammin kuin kolme kertaa viikossa. Olen erakkotyyppiä, ja tarvitsen paljon aikaa yksikseni.

päivittäin ainoastaan moonis päivät pois lukien

Vaikka olisimme puolisoni kanssa asuneet samalla paikkakunnalla, tuskin olisimme tapailleet useammin kuin viikonloppuisin ja ehkä kerran arki-iltana. Molemmilla oli ja on kuitenkin omat menomme.

Viikonloput vietimme lähes alusta alkaen yhdessä pe-illasta su-iltaan tai vähän pidempinä, jos pystyin tekemään etätöitä puolisoni luota käsin perjantain tai maanantain.

Ei näissä ole mitään sääntöjä. Pari muovaavat omat sääntönsä ja aika usein näissä on sitten myös hankausta -ihan kuin vakiintuneemmissa suhteissa. 

Mitähän se seurustelu nykyään tarkoittaa; henkisiä keskusteluja ja kihlautumis-unelmia vai yhdyntäkeskeistä avoliittoelämää...Olen puonna kärryiltä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos molemmat osapuolet ovat työssäkäyviä aikuisia joilla on oma elämä, niin tuo määrä riittää enemmän kuin hyvin.

Eri asia jos kyseessä on äiskän ja iskän helmoissa vielä asuva teinipari, silloin pitää olla kuin paita ja perse.

Ollaan molemmat opiskelijoita.

ap

Ehkä ne opinnot vie toisella aikaa ja voimia? Tai jos on myös omia kavereita ja harrastuksia joissa käy. Ei minusta tuollainen ettei koko ajan halua tapailla ole mikään kiinnostuksen puutteen merkki. Toki jos sinä olet sen luontoinen että kaipaisit sellaista teinityyppistä paita ja peppu -meininkiä ja toiselle riittää kerta-pari viikossa näkeminen niin ehkä ette ole oikeat toisillenne.

Seurusteluvaiheessa tuo on jo ihan maksimi. Ihmisillä on töitä, harrastuksia, ystäviä, ja jonain iltana haluaa vaan olla yksin ja vaikka pestä pyykkiä.

Mielestäni ei tarvitse edes viestitellä päivittäin, ainakaan koko ajan.

Annahan pojalle (?) tilaa.

rthrty kirjoitti:

Mitähän se seurustelu nykyään tarkoittaa; henkisiä keskusteluja ja kihlautumis-unelmia vai yhdyntäkeskeistä avoliittoelämää...Olen puonna kärryiltä....

Parista riippuen vähän mitä vaan paitsi että jos yhteinen asunto on niin sitten se on avoliitto eikä seurustelua. Itselleni seurustelu on aina tarkoittanut sitä vaihetta jossa tapaillaan silloin tällöin, on seksiä ja keskusteluja ja elokuva- ja ravintolailtoja, mietitään siinä sitä yhteensopivuutta pidemmän suhteen mielessä puolin ja toisin vielä.

rthrty kirjoitti:

Mitähän se seurustelu nykyään tarkoittaa; henkisiä keskusteluja ja kihlautumis-unelmia vai yhdyntäkeskeistä avoliittoelämää...Olen puonna kärryiltä....

Ei seurustelulle ole koskaan ollut mitään sääntöjä. Pari sopii ne keskenään. Rasittavinta on just tyypit, jotka alkaa heti suhteen alussa toimimaan kuin seurustelulle olisi univeraalist säännöt ja aiehuttamaan riitoja, jos toinen ei automaattisesti käyttäydy näiden mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Me tavataan kerran viikkoon. Tapailua tai seurustelua reilut puoli vuotta., mitä tämä nyt sit on. Välimatkaa 20 km.

Meillä vähän sama, välimatkaa joku alle 15 km. Tosin nyt kun ollaan vuorotellen oltu kumpikin kipeänä, niin ei olla hetkeen nähty.

Meillä tapaamisia rytmittää isosti miehen työt, joiden aikataulu poikkeaa melkoisesti omasta päivätyörytmistä.

Tärkeintä on että työt, opinnot ja harrastukset tulee hoidettua.

Moni ottaa aikaa seurusteluun niistä ja sitten ennemmin tai myöhemmin toivoo että olisi pitänyt siitä arjesta, ystävistä, harrastuksista jne huolta.

Kun ei se seurustelu kanna koko elämää, pitää olla perusta kunnossa että saa elämän rakennettua. Aika näyttää rakentuuko se sen seurustelukumppanin kanssa vai viekö elämä ihan muille poluille.

Kannattaa ottaa seurustelu ilona ja mausteena elämään, ei minään kalenteriin merkittävänä minimivaatimuksena.

Aika usein ne suhteet joissa kummallakin on selvä omat kunnianhimon kohteet ja aikataulut ovat niitä jotka kestävät pitemmän päälle.

Ikä ja elämäntilanne? Koulu, työ, harrastukset, lapsia jommallakummalla?

Sehän on just niin kuin pariskunta itse parhaaksi katsoo. Keskustelun paikka, jos toiveet ei kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on että työt, opinnot ja harrastukset tulee hoidettua.

Moni ottaa aikaa seurusteluun niistä ja sitten ennemmin tai myöhemmin toivoo että olisi pitänyt siitä arjesta, ystävistä, harrastuksista jne huolta.

Kun ei se seurustelu kanna koko elämää, pitää olla perusta kunnossa että saa elämän rakennettua. Aika näyttää rakentuuko se sen seurustelukumppanin kanssa vai viekö elämä ihan muille poluille.

Kannattaa ottaa seurustelu ilona ja mausteena elämään, ei minään kalenteriin merkittävänä minimivaatimuksena.

Aika usein ne suhteet joissa kummallakin on selvä omat kunnianhimon kohteet ja aikataulut ovat niitä jotka kestävät pitemmän päälle.

Vaikka periaatteessa olen samaa mieltä, niin huomattausiin kuintenkin, että aika seuresteluun otetaan aina jostakin. Tavalla tai toisella ihminen käyttää aina kaiken ajan, mitä on ja jos elämään tulee jotain uutta, niin jotain tippuu pois. 

Jos seurustelun eteen ei ole valmis luopumaan mistään, niin ei sekään kanna pitkälle.