Menier, huhuu..
Heippa!
Luin tuossa sun kertomusta ja huomasin että aikalailla samaa oot kokenu ku minäkin. (Paitsi että mulla synnytykset on alkaneet spontaanisti, vauvoissa ei oo ollu mitään vikana.) Olen käynyt läpi 2 keskenmenoa tai oikeestaan synnytystä. Ensimmäinen sattui vuonna 2001(rv20+2), synnytin pojan enkä ikinä saanut tietää mikä meni vikaan. Nyt sitten vasta uskalsin uutta raskautta toivoa ja aika pian tärppäsikin mutta pelko oli koko ajan läsnä ja huonostihan siinä kävikin..Synnytin tytön kolme viikkoa sitten(12.10), raskausviikolla 22+6. Mietinkin tässä että miten sitä kolmatta uskaltaa enää toivoakkaan..
Lääkärit on kyllä tutkineet minua ja nyt arvellaankin että kohdunsuu olisi niin heikko ettei jaksa vauvan painoa tai että hyytymistekijöissä olisi jotakin häikkää..Toivottavasti syy löydetään niin ehkä voisi sitä kolmatta vielä ajatella. Vauvan kaipuu on kova kun syli jäi tyhjäksi, niin kuin sinullakin, eihän tätä toivoisi kenellekkään. Meillekin lääkäri antoi luvan vaikka heti alkaa yrittämään uutta vauvaa jos niin halutaan mutta katsotaan..
Jaksamista kaiken saman kokeneille.
N.u.p.p.u
Vastaan huhuiluusi, vaikken Menier olekaan.
Pahoittelut sinulle kokemastasi. Ja sinulle myös toivotan jaksamista.
Minä synnytin maaliskuussa 06 tytön rvkolla 20+5, ja mitään vikaa/syytä ei löytynyt. Joten jollain lailla " tiedän miltä tuntuu" . Tosin se, että jouduit toistamiseen kokemaan saman, menee jo yli ymmärryksen. Se on jo mielestäni liian julmaa. Voimia ja halauksia sinulle!!
Minäkin koin toisen km:n, mutta nyt jo alkuvaiheessa. Siitä teinkin jo aloituksen eilen tänne.
Koitetaan jaksaa, itse me ei ainakaan olla tehty mitään mikä voisi ko. tapahtumat aiheuttaa. Minulla on jo lapsia, mutta se pienen nyytin kaipuu on silti kova. Ja kun sen saaminen on kuitenkin ollut jo niin lähellä...