Mitä tehdä, kun erossa avopuoliso ei suostu ottamaan asuntolainaa itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Sano sille puolisollesi, että mitä vaikeammaksi asiat tekee, niin sitä enemmän se maksaa.

Me tehtiin ositus itse, lasten tapaamissopimus itse ja elatuksesta sovittiin niin, etten maksa mitään. Yhteishuoltajuus ja lapset on noin puolet minulla. Kaikki ostetaan yhdessä lapsille, mitä tarvitsevat.

Nämä asiat voi ja saa tehdä itse, niin ei tarvitse juristeille maksaa. Tärkeintä on se, että ymmärtää, mitä on sopimassa ja kumpikin hyväksyy asiat.

Tapaamis- ja elatusjutut voi sitten vahvistuttaa lastenvalvojalla.

Suosittelen vahvasti sopuratkaisuja, tulee kaikille halvemmaksi ja riitely ei auta asiaa.

Kiitos hyvistä vinkeistä. Tapaamis- ja elatusasioistakaan en usko puolison sopivan reilusti ja kypsästi. Teillä on mennyt sovittavat asiat hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Siihen pankkiin puhelu mistä laina on otettu.

Jos et maksa osuuttasi eikä toinenkaan maksa niin pankki ulosmittaa talon ja myy sen. Siitä tuskin jää teille kummallekkaan muuta kuin velkaa jos pankki tämän liikkeen tekee.

Varsinkin nyt, kun on se heikoin aika myydä.

Kunpa kerrankin löytyisi nainen, joka ei tekisi tätä samaa virhettä jonkun jännän miehen kanssa, miten oppisivat vähän katsomaan kenet ottavat tai kenen kanssa lapset tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen pankkiin puhelu mistä laina on otettu.

Jos et maksa osuuttasi eikä toinenkaan maksa niin pankki ulosmittaa talon ja myy sen. Siitä tuskin jää teille kummallekkaan muuta kuin velkaa jos pankki tämän liikkeen tekee.

Varsinkin nyt, kun on se heikoin aika myydä.

Kunpa kerrankin löytyisi nainen, joka ei tekisi tätä samaa virhettä jonkun jännän miehen kanssa, miten oppisivat vähän katsomaan kenet ottavat tai kenen kanssa lapset tehdään.

Ei kiinnosta sun typerät mielipiteet.

Kyllä meiltä ratkaisu löytyy myös niihin tilanteisiin, että toinen heittäytyy passiiviseksi. Jos puoliso ei suostu tekemään ositusta nk. sopimusosituksena (siis yhteisesti sopimalla), pitää hakea pesänjakaja. Ilmaistahan tuo ei ole, joten ei mitään järkeä, mutta pakkohan se on, jos toinen ei muuta asennettaan. Jakaja sitten tekee osituksen ja ilmoittaa, että nyt menee talo myyntiin tai toinen lunastaa toiselta tämän osuuden.

Vierailija kirjoitti:

Hän kokee epäreiluutta lähinnä erosta ja haluaa ilkeyttään kostaa minulle eri tavoin, jotta minä kärsisin.

Ap siis lähti jonkun huithapelin limanuljaskan mukaan, ja ero tuli miehelle yllätyksenä. Nyt ap sitten ihmettelee, miksi mies ei halua erota kiltisti ja mukisematta.

Kiitos hyödyllisistä vastauksista. Eikä ollut kyse kenenkään pettämisestä, kuten yksi pölö epäili. -ap

Vierailija kirjoitti:

Sano sille puolisollesi, että mitä vaikeammaksi asiat tekee, niin sitä enemmän se maksaa.

Me tehtiin ositus itse, lasten tapaamissopimus itse ja elatuksesta sovittiin niin, etten maksa mitään. Yhteishuoltajuus ja lapset on noin puolet minulla. Kaikki ostetaan yhdessä lapsille, mitä tarvitsevat.

Nämä asiat voi ja saa tehdä itse, niin ei tarvitse juristeille maksaa. Tärkeintä on se, että ymmärtää, mitä on sopimassa ja kumpikin hyväksyy asiat.

Tapaamis- ja elatusjutut voi sitten vahvistuttaa lastenvalvojalla.

Suosittelen vahvasti sopuratkaisuja, tulee kaikille halvemmaksi ja riitely ei auta asiaa.

Ositus tulee tehtäväksi avioliiton purkautuessa, sen sijaan avoliiton päättyessä toimitetaan omaisuuden erottelu, siihen saa kyllä pesänjakajan mutta turhaan maksaa jos ei ole mitään hyvitettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laina ja omistajuus siirretään sinulta hänelle tai voit vaatia asunnon myyntiä.

Kiitos vastauksesta. Ongelma on tosiaan se, ettei hän ole halukas yhteistyöhön. Olettaa siis, että jatkan vain lainan maksamista, vaikka asuisin muualla. Mietin vain, miten käytännössä tulisi edetä. Ottaa yhteyttä juristiin, tehdä rikosilmoitus, mitä ihmettä?

Soitto pankkiin että puoliso ei ole halukas ottamaan sinun lainaasi ja haluat myydä talon, jotta pääset lainasta eroon.

Ne varmaan pankista sitten lähestyy sun puolisoa ja kyselee vielä että kiinnostaako.

Pahimmassa tapauksessa pankki ulosmittaa talon, sinulle jää edelleen velkaa, jollette saa myytyä voitolla. Puolisolle saattaa jäädä jotain vielä kulujen jälkeen, mutta häviölle jää myös hän jollei myydä voitolla.

Veikkaisin että puolisoa alkaa kiinnostamaan sinun lainasi siirtäminen itselleen, kun pankki kertoo talon ulosmittauksen kuluista.

Miksi ihmeessä ap. lainan osuus pitäisi siirtää puolisolle, jos puoliso asuu ja pitåä talon itsellään? Jos ap. on maksanut vaikka puolet lainasta, niin erotus katsotaan lahjaksi. Ja miksi ap. tekisi ero tilanteessa näin.

Molemmat pitää lainansa ja vastaa niistä.

Talon arvo pitäisi arvioida ulkopuolinen ja jos ap. puoliso jää asumaan, maksaa ap:lle. puolet talosta, josta ap. maksaan jäljellä olevan lainan pois ja loput pitää itsellään.

Ei pankkilainoja voi siirtää toisen nimiin.

Mahdollisimman pian sinne juristille nyt. Jokainen kuukausi, joka kuluu, on hallaa ap:lle.

Turha jankuttaa, että ota yhteyttä pankkiin - jos toinen ei kerran suostu, niin ei se pankki mitään sille voi, ja missään tapauksessa ap:n etu ei ole hoitaa tätä perinnän kautta.

Mars sinne juristille kuin olis jo! Jakoehdotus kehiin ja jos taloon jäävä ei suostu, tehköön oman ehdotuksensa. Jos mikään muu ei auta, niin mennään raastuvan kautta. Juristi neuvoo. Ap on sen verran tietämätön oikeuksistaan, että en suosittele hoitamaan asiaa omin voimin.

Arvo ostettaessa 300, omistus 50/50 ja laina 100 x 2.

Tämän hetken arvo 350, ja lainaa jäljellä A 0 ja B 70.

Talo puoleksi eli molempien osuus 175.

Jos A haluaa talon, hän maksaa B:lle 175.

Lainoilla ei ole väliä, ne on vain rahoitusta.

Minne voin lähettää 1000eur laskun tästä?

Vierailija kirjoitti:

Arvo ostettaessa 300, omistus 50/50 ja laina 100 x 2.

Tämän hetken arvo 350, ja lainaa jäljellä A 0 ja B 70.

Talo puoleksi eli molempien osuus 175.

Jos A haluaa talon, hän maksaa B:lle 175.

Lainoilla ei ole väliä, ne on vain rahoitusta.

Minne voin lähettää 1000eur laskun tästä?

Tärkeintä tässä on siis se miten te omistatte tämä, onko 50/50. Se oletteko avoliitossa, avioliitossa vai kaverit - ei vaikuta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvo ostettaessa 300, omistus 50/50 ja laina 100 x 2.

Tämän hetken arvo 350, ja lainaa jäljellä A 0 ja B 70.

Talo puoleksi eli molempien osuus 175.

Jos A haluaa talon, hän maksaa B:lle 175.

Lainoilla ei ole väliä, ne on vain rahoitusta.

Minne voin lähettää 1000eur laskun tästä?

Tärkeintä tässä on siis se miten te omistatte tämä, onko 50/50. Se oletteko avoliitossa, avioliitossa vai kaverit - ei vaikuta asiaan.

Se on silloin lahja jos omistaa muuta kuin mitä on itse maksanut, pankin osuutta ei omisteta.

Mikä on omistus? 50/50?

Avoerosin aikanaan narsistista, joka myös kieltäytyi myymästä asuntoa. Jouduin vähän miettimään naruja, joista vetää ja onnistuin siinä ja hän suostui antamaan valtakirjan myyntiin. Omistettiin asunto 50/50 ja laina oli yhteinen.

Markku Salo on juristi, joka on kirjoittanut kirjan narsisteista ja hoitanut erojuttuja.

Jos mies on narsisti, älä sano sitä hänelle! Esitä tyhmää.

Olen samassa tilanteessa. Asianajajaan yhteys. Hän selvittää onko sulla oikeus edullisempaan oikeusapuun tai onko sulla oikeusturvavakuutusta joka auttaa kattamaan kuluja.

Itsellä se tilanne, että talossa kiinnioleva mies (joka ei suostu muuttamaan eikä maksamaan) hyötyy talon otetusta laajasta kotivakuutuksesta ja sen oikeusturvavakuutuksesta. Itse poismuuttaneena joudun vastaamaan kaikista omista oikeudenkäyntikuluistani, kun en ole enää tuon vakuutuksen piirissä!

Ei ole reilua ei.

Meinaa mennä usko koko oikeusjärjestelmään.

Ja pesänjakaja pitää siis myös itse palkata, ei riitä että sitä "anoo" käräjäoikeudelta. Pitää olla lakimies katsottuna, jota pesänjakajaksi ehdottaisi, ja lakimiehet haluavat yrittää ensin sovintokirjelmää. Eli ensimmäinen askel on aina lakimiehen palkkaaminen.

Käräjille varmaan mennään meillä, ja talon arvo hupenee oikeudenkäyntikuluihin. Jätetyn katkeruus tulee kalliiksi kaikille. (Minä siis jätin, mutta hän oli se joka petti ja olisi halunnut jatkaa yhdessä. Tottakai olen nyt saanut kuulla olevani itsekeskeinen narsisti kun "rikon perheen" vaikka hän se meidän sopimuksen rikkoi ja aloitti suhteensa yhteiseen ystävään).

Vierailija kirjoitti:

Sano sille puolisollesi, että mitä vaikeammaksi asiat tekee, niin sitä enemmän se maksaa.

Me tehtiin ositus itse, lasten tapaamissopimus itse ja elatuksesta sovittiin niin, etten maksa mitään. Yhteishuoltajuus ja lapset on noin puolet minulla. Kaikki ostetaan yhdessä lapsille, mitä tarvitsevat.

Nämä asiat voi ja saa tehdä itse, niin ei tarvitse juristeille maksaa. Tärkeintä on se, että ymmärtää, mitä on sopimassa ja kumpikin hyväksyy asiat.

Tapaamis- ja elatusjutut voi sitten vahvistuttaa lastenvalvojalla.

Suosittelen vahvasti sopuratkaisuja, tulee kaikille halvemmaksi ja riitely ei auta asiaa.

Saa tehdä itse mutta jos nuo asiat on tehnyt maallikko ja päin hanuria, niin ne voidaan vuosienkin päästä riitauttaa.

Laita oikotiehen myyntiin ja ilmoita, että myydään 50 prosenttia talosta. Sitten kiinnityksissä on

Että ex-aviomies asuu toisessa 50 prosentissa taloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille puolisollesi, että mitä vaikeammaksi asiat tekee, niin sitä enemmän se maksaa.

Me tehtiin ositus itse, lasten tapaamissopimus itse ja elatuksesta sovittiin niin, etten maksa mitään. Yhteishuoltajuus ja lapset on noin puolet minulla. Kaikki ostetaan yhdessä lapsille, mitä tarvitsevat.

Nämä asiat voi ja saa tehdä itse, niin ei tarvitse juristeille maksaa. Tärkeintä on se, että ymmärtää, mitä on sopimassa ja kumpikin hyväksyy asiat.

Tapaamis- ja elatusjutut voi sitten vahvistuttaa lastenvalvojalla.

Suosittelen vahvasti sopuratkaisuja, tulee kaikille halvemmaksi ja riitely ei auta asiaa.

Saa tehdä itse mutta jos nuo asiat on tehnyt maallikko ja päin hanuria, niin ne voidaan vuosienkin päästä riitauttaa.

Voidaan ne riitauttaa vaikka olisi lakimies tehnyt. Jos hyvä tahto ja sopu ei vallitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille puolisollesi, että mitä vaikeammaksi asiat tekee, niin sitä enemmän se maksaa.

Me tehtiin ositus itse, lasten tapaamissopimus itse ja elatuksesta sovittiin niin, etten maksa mitään. Yhteishuoltajuus ja lapset on noin puolet minulla. Kaikki ostetaan yhdessä lapsille, mitä tarvitsevat.

Nämä asiat voi ja saa tehdä itse, niin ei tarvitse juristeille maksaa. Tärkeintä on se, että ymmärtää, mitä on sopimassa ja kumpikin hyväksyy asiat.

Tapaamis- ja elatusjutut voi sitten vahvistuttaa lastenvalvojalla.

Suosittelen vahvasti sopuratkaisuja, tulee kaikille halvemmaksi ja riitely ei auta asiaa.

Saa tehdä itse mutta jos nuo asiat on tehnyt maallikko ja päin hanuria, niin ne voidaan vuosienkin päästä riitauttaa.

Ei sentään ole niin hyvin että voisi riitauttaa sillä tehty omaisuuden erottelusopimus on sitova paitsi siltä osin kuin on pimitetty tietoja, mutta luulisi jokaisen tietävän mitä on maksanut yhteiseen kotiin, sen verran voi vaatia toiselta takaisin sikäli kuin on minkään arvoista.

Tosiasia on se, että miehet jotka ovat vuosikausia kuunnelleet naisensa nalkutusta avioliitossa, eivät jaksa hätkähtää mistään hysteriantäyteisistä itkuntuhruisista vuokralapuista. Kaikki mitä toinen osapuoli eteen tuo "ukaasina" voidaan kuitatata pääntaputteluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laina ja omistajuus siirretään sinulta hänelle tai voit vaatia asunnon myyntiä.

Kiitos vastauksesta. Ongelma on tosiaan se, ettei hän ole halukas yhteistyöhön. Olettaa siis, että jatkan vain lainan maksamista, vaikka asuisin muualla. Mietin vain, miten käytännössä tulisi edetä. Ottaa yhteyttä juristiin, tehdä rikosilmoitus, mitä ihmettä?

Laittaa samatien oikeuteen vetämään  hakemus yhteisomaisuuden purkamisesta, tai mikä se nyt tarkalleen on nimeltään.

Ja ala hoitaa asioita NYT, siis laita kaikki asiat vireille NYT, koska niissä kestää. Jos sitten päädyttekin johonkin sopuratkaisuihin, niin asiat voi aina sitten vetää takaisin, mutta AINA VASTA SITTEN KUN ON OIKEASTI MUSTAA VALKOISELLA tehdyt pätevät sopimukset. Eli ei mitään sen perusteella että "puoliso lupasi toimia niin ja näin, ja minä olin taas tyhmä kun uskoin".