Lue keskustelun säännöt.
Kauanko voi odottaa miehen raitistumista?
27.10.2022 |
Eli tilanne on se, että mieheni on alkoholisoitunut 10 vuotisen suhteemme aikana, ja tilanne on nykyisin melko surkea. Mies juo lähes päivittäin, ja paljon. On usein humalassa raskasta seuraa, mutta enimmäkseen ihan ok. Ja silloin kun on selvinpäin, on taas täysin oma ihana itsensä. Ja sen vuoksi en ole vielä luovuttanut ja eronnut, MUTTA...... Mies kokee ettei pysty lopettaa. Ei halua lopettaa. Vaikka näkee kuinka kärsin hänen juomisen vuoksi, ja kuinka itse voi huonosti sen takia (on puhjennut masennus + muita psyykkisiä ongelmia, maksavaurioita, vatsa/suolisto-ongelmia, verenpainetauti, hampaat menneet tosi pahaan kuntoon). Mies on käynyt päihdeklinikalla ja psykiatrisella polilla juttelemassa, mutta sieltä on tarjottu lähinnä jotain lääkitystä (joka ei toimi) ja siinä se mihin mies suostuu. Enää ei käy edes keskustelemassa.
En haluaisi hylätä miestäni ja kaikkea sitä mitä meillä on nyt, mutta realistisesti, kauanko voi odottaa että toisella ehkä löytyiis se motivaatio raitistua? Koska näin ei voi jatkua loputtomiin, ja mietin, tuhlaanko vain elämäni odottelemalla hänen muutosta. Ollaan nyt 30v ja 36v, ja tätä juomista on jatkunut yli 6 vuotta nyt.
-n30v
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sulla on pelkkä läheisriippuvuus, illuusio jostain ja äijällä rakastettuna pullo.
Tuhlaat aikaasi. Suosittelen paihdelinkki.fi ja siellä keskustelupalsta Kotikanava.
Voit joutua odottamaan jomman kumman elämän loppuun. Kauanko voi on siis ehkä väärä kysymys, kauanko itse voit on jo parempi.
Vierailija kirjoitti:
Pidin kulissia yllä 12vuotta. Lainaa kirjastosta Virtahepo Olohuonessa.Lue tarkaan ymmärrät missä kusessa olet.Ex-on ollut haudassa pari vuotta.Löysi jälkeeni ruusun joka tykkäsi myös viinasta.
Kiitos, luen!
Vierailija kirjoitti:
Hei, sulla on pelkkä läheisriippuvuus, illuusio jostain ja äijällä rakastettuna pullo.
No tilanne ei ole noin kuten käsität, en ole lainkaan läheisriippuvainen. Tämä on tullut selväksi kun olen itse käynyt juttelemassa asiasta. Ei minulla ole ongelmaa yksin olemisessa.
-n30v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen provo väsätty tällä kertaa. Miten voi olla niin vaikeaa tehdä näistä uskottavampia? Aina sama kaava ja tunnisteet.
Mutta eipä siinä, kaikki provot missä mies maalataan surkimukseksi tai roistoksi uppoavat kyllä tähän tyhmään massaan mitä tällä foorumilla pyörii, ainakin siihen tyhmimpään ja miesvihaisimpaan osaan.
No ei ole provo. Mitä provosoitumista tässä edes on? Kuka tällaisesta provosoituisi, ja miksi? Vai onko vain joku "kisa" siitä kuka täällä ekana pääsee arvostelemaan aloituksia provoiksi?? Pidätkö todella täysin utopistisena sitä ajatusta että voi olla tällainen tilanne kuin meillä? Ja ilmeisesti aika usein tilanne on näin, jos kerran aloituksia ollut aiemminkin vastaavasta.. Jos vastaat kyllä, niin sulla on paljon opittavaa elämästä.
-n30v
En jäisi, jos sitä motivaatiota yrittää ei edes ole. Eihän tuohon voi edes lapsia tehdä. Aika kuluu hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuus voi ilmetä myös ns. sairastumisena vahvuuteen. Henkilö esim. kontrolloi ja yrittää muuttaa toista haluamakseen, kannattelee toista ja mahdollistaa ko. elämäntavan. Enemmän sääntö kuin poikkeus suhteissa, jossa toinen on alkoholisti. https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/laheiset-ja-paihteide…
Et huomannut koska mies vaihtoi sinut pulloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin kirjoitti:
Läheisriippuvuus voi ilmetä myös ns. sairastumisena vahvuuteen. Henkilö esim. kontrolloi ja yrittää muuttaa toista haluamakseen, kannattelee toista ja mahdollistaa ko. elämäntavan. Enemmän sääntö kuin poikkeus suhteissa, jossa toinen on alkoholisti. https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/laheiset-ja-paihteide…
Hmm! Aika hyvä linkki kyllä, erikoista että työntekijä jolle olen käynyt puhumassa ei ole tällaista vaihtoehtoa edes miettinyt! Kiitos.
-n30v
Jos haluja ei muutokseen ole en jäisi odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin juurikin 30-vuotiaana alkoholistista. Olimme olleet yhdessä lukiosta saakka, ja ongelma oli kehittynyt pikkuhiljaa. Viimeiseen saakka jaksoin katsoa touhua, kunnes tuli selväksi, että menetän oman mielenterveyteni pysymällä suhteessa. Mies oli tietysti ihana selvin päin, mutta niitä ihania hetkiä oli yhä vähemmän. Rakkaus ei tuossa vaiheessa ollut loppunut, mutta normaali elämä oli ihan mahdotonta. Eroaminen oli todella vaikeaa, vaikka ero helpottikin elämää sinänsä huomattavan paljon. Olin pitkään aika rikki, mutta päättäväinen.
Tästä on jo 20 vuotta aikaa, enkä kadu päätöstäni. Mies on ihme kyllä edelleen hengissä, ja ns. tuurijuoppo. Elämänhallinta on mitä sattuu, ja hän asuu nykyisin vanhan äitinsä kanssa (äiti-parka). Itse olen naimisissa miehen kanssa, jolla ei ole alkoholiongelmaa.
Alkoholisti ei todennäköisesti parane koskaan, jos ei itse sitä halua. Ihan sama, mitä muut sanovat, mitää muut haluavat, tai miltä muista tuntuu. Kannattaa miettiä, missä tilanteessa näet itsesi vaikka viiden vuoden päästä. Haluatko edelleen painia samojen, tai pahentuneiden ongelmien kanssa? Mikäli teillä on lapsia, päätös on itsestään selvä. Mikäli olette kaksin, voit itse päättää, miten haluat ainoan elämäsi elää. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin juurikin 30-vuotiaana alkoholistista. Olimme olleet yhdessä lukiosta saakka, ja ongelma oli kehittynyt pikkuhiljaa. Viimeiseen saakka jaksoin katsoa touhua, kunnes tuli selväksi, että menetän oman mielenterveyteni pysymällä suhteessa. Mies oli tietysti ihana selvin päin, mutta niitä ihania hetkiä oli yhä vähemmän. Rakkaus ei tuossa vaiheessa ollut loppunut, mutta normaali elämä oli ihan mahdotonta. Eroaminen oli todella vaikeaa, vaikka ero helpottikin elämää sinänsä huomattavan paljon. Olin pitkään aika rikki, mutta päättäväinen.
Tästä on jo 20 vuotta aikaa, enkä kadu päätöstäni. Mies on ihme kyllä edelleen hengissä, ja ns. tuurijuoppo. Elämänhallinta on mitä sattuu, ja hän asuu nykyisin vanhan äitinsä kanssa (äiti-parka). Itse olen naimisissa miehen kanssa, jolla ei ole alkoholiongelmaa.
Alkoholisti ei todennäköisesti parane koskaan, jos ei itse sitä halua. Ihan sama, mitä muut sanovat, mitää muut haluavat, tai miltä muista tuntuu. Kannattaa miettiä, missä tilanteessa näet itsesi vaikka viiden vuoden päästä. Haluatko edelleen painia samojen, tai pahentuneiden ongelmien kanssa? Mikäli teillä on lapsia, päätös on itsestään selvä. Mikäli olette kaksin, voit itse päättää, miten haluat ainoan elämäsi elää. Voimia!
Kiitos, liikutuin tästä viestistäsi todella. Taidan tietää oikean vaihtoehdon, en vain haluaisi sen olevan totta. Kai tämä avautuminen täällä oli vaan sitten tuen hakua tälle päätökselle. :( En halua hukuttaa itseäni toisen alko-ongelmaan! Kiitos vielä.
-n30v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholistin kanssa oleminen on eräällä tavalla hienoa. Tiedät tosi hyvin mitä sen pitäisi tehdä, että kaikki olisi hyvin. Lopettaa juominen.
Ja miten voikin taputtaa itseään olalle, kun selviää päivästä alkoholistin kanssa (tai lomamatkasta tai kauppareissusta).
Katoaa kokonaan se, että mitään niistä ongelmista ei olisi, jos alkoholisti ei olisi mukana elämässä.
Läheisriippuvuudella on monia muotoja, mutta jo tuo otsikon maininta siitä, että pitääkö miehen raitistumista odottaa, tarkoittaa sitä että hänen tekemisensä vaikuttaa sinuun. Odotat, että hän muuttuisi. Se, että pärjäät yksin tai vaikka huolehdit pienestä heimosta itsesi lisäksi ei tee immuuniksi läheisriippuvuudelle.
Pitkä juttu lyhyesti: been there, done that. Sinä teet omaa elämääsi koskevat päätökset, eikä kenellekään pitäisi sanoa että jätä se, mutta lopputulos on kuitenkin parhaimmillaan se, että jätät sen.
Se, toimiiko sianjättö herätyksenä raittiuteen, on valitettavasti asia johon et voi vaikuttaa.
Voimia sinulle.
Käsittämätöntä, että tähän ei ole vielä kirjoitettu sianjättöohjetta.
Valitettavasti tilanne taitaa olla se, että joko AA & antabukset tai ulos.
Miehen täytyy itse oppia tunnustamaan että alkoholi on ongelma ja haluaa asiaan muutosta ja että elämä ei voi jatkua näin. Itse havahduin ongelmaan muutama viikko sitten (vaikka vierelläni ei ketään ollut vaatimassa) enkä ole asiaa katunut, ja kummasti lähtenyt elämä heti parempaan suuntaan kun muutosta lähtee itse haluamaan. Vaihtoehtoja löytyy. Alkoholi on silloin ongelma kun sitä ei itse pysty ongelmaksi myöntämään. Kunhan se tahto lähtee itsestään, apuakin löytyy yllättävän helposti.
näin kirjoitti:
Läheisriippuvuus voi ilmetä myös ns. sairastumisena vahvuuteen. Henkilö esim. kontrolloi ja yrittää muuttaa toista haluamakseen, kannattelee toista ja mahdollistaa ko. elämäntavan. Enemmän sääntö kuin poikkeus suhteissa, jossa toinen on alkoholisti. https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/laheiset-ja-paihteide…
En minä ainakaan mahdollistanut toisen juomista mitenkään, eikä hän siihen olisi tarvinnut mitään mahdollistajaa. Ja tein selväksi etten osaa enkä halua auttaa, tarttee ammattiapua. Ärsyttää nämä yleistykset juojien läheisistä.
Pidin kulissia yllä 12vuotta. Lainaa kirjastosta Virtahepo Olohuonessa.Lue tarkaan ymmärrät missä kusessa olet.Ex-on ollut haudassa pari vuotta.Löysi jälkeeni ruusun joka tykkäsi myös viinasta.