Elämä 26-vuotiaana naisettomana miehenä on kurjaa
Monet muut ikäiseni ovat olleet jo vuosikaudet onnellisessa parisuhteessa, osa jopa naimisissa. Lapsiakin on saattanut siunaantua. Minä taas ikisinkkuna, tajuten etten enää välttämättä tule löytämään ketään ja kelpaamaan kellekään. En tiedä mitä teen loppuelämälläni, kun ei kumppania enää tule löytymään
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen suurta ahdistusta tästä asiasta, koska jos kukaan ei oo musta tähän mennessä kiinnostunut niin tuskin tulee myöhemminkään kiinnostumaan. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos elämässäni ois ihminen joka rakastaa mua. Tuntuu muutenkin että naisten kriteerit miehen suhteen on kasvanu hurjasti
Ap
Ei, vaan sinä tavoittelet itseäsi huomattavasti korkeampitasoisia naisia.
En tavoittele. Tiedän kyllä ettei mitään fitness- missiä kiinnosta tällainen tavallinen jantteri
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koen suurta ahdistusta tästä asiasta, koska jos kukaan ei oo musta tähän mennessä kiinnostunut niin tuskin tulee myöhemminkään kiinnostumaan. Olisin varmasti paljon onnellisempi jos elämässäni ois ihminen joka rakastaa mua. Tuntuu muutenkin että naisten kriteerit miehen suhteen on kasvanu hurjasti
Ap
Niin niin. Havittelet onnenonkijoita. Heille merkkaa raha. Ulkomaillakin monissa paikoissa miehen oletetaan huolehtivan perheestä. Hoida opinnot kunnialla loppuun ja kato haluatko tienaavana ottaa elättiä. Odotellessa voi poiketa escortilla esim. Euroescort Finland.
Ap oot vasta 26, elämä aikaa ettia kumppani
Vierailija kirjoitti:
Ap oot vasta 26, elämä aikaa ettia kumppani
Niin mutta sellaisen ydinperhe- kuvion osalta taitaa olla jo kohta myöhäistä :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta kindermunia. Eiku ihan oikeesti.. Kehittäkää muuta ajateltavaa. Opiskele, poikkea ulkomailla hanttihommissa. Kehity.
Opiskelen jo
Ap
Ootan valmistumista. Mihin sulla on kiire?
No kumppanin löytämiseen. Ois tosin pitänyt varmaan löytää se jo ajat sitten...
Ap
Opiskeluaika on mitä parasta aikaa löytää kumppani. Lähdet vaan kaikkiin opiskelijabileisiin mukaan, sillä ei sua kukaan kotoa hae.
Mutta siellä käyvät on mua paljon nuorempia, jotain 19-23 vuotiaita. En mä niille voi mennä puhumaan
Ap
Rohkeasti juttusille vaan. Mä tapasin nykyisen puolisoni baarissa 29-vuotiaana ja siitä se lähti kun alettiin juttelemaan, vaikka katsoin että onpa nuorennäköinen...Yhdessä on oltu parikymmentä vuotta.
ALLU, mene puhumaan sille terapeutillesi, kun edes perheesi ei sinua enää lähelleen halua. Tai palaa jankuttamaan suomi24:lle. Olet kertakaikkiaan syljettävä.
Tee lista niistä ihannepuolison ominaisuuksista.
Hyvä, onko valmis?
Sitten katso itseäsi, montako niistä itseltäsi löytyy.
Ja siitä eikun itseään kehittämään siihen suuntaan! Kaikki on mahdollista! Oot elossa! Toimi!
Asiat muuttuu toimimalla, ei ajattelemalla.
Sitten se vasta kurjaa onkin kun olet parisuhteessa. Nauti vielä kun voit.
Itsekin olin lähes 30v kun löysin unelmieni miehen! Eli älä luovu toivosta!
Mene tanssikurssille, niissä on usein pulaa miehistä, varsinkin ikäisistäsi nuorista miehistä. Tanssitaidoista on hyötyä vaikka et kurssilta löytäisikään omaa tanssiparia.
Onnea etsintään!
Itsellä ollut jo kahden vuoden kuiva kausi, joskus niitäkin vain tulee. Pitkää parisuhdetta ei ole ollut eikä sellaista väkisin etsimällä löydä, tulee jos tulee. Hyvin oppinut pärjäämään yksinkin, kavereita ympärillä.
Ap, tiedän tunteen, mutta olet tosiaan nuori. Älä katsele niitä muita vaan keskity omaan elämääsi. Turha murehtia. Opinnot loppuun ja sitten saat vaikka minulta luvan taas jatkaa murehtimista.
Jos asut pienemmällä paikkakunnalla niin suhteen löytäminen tosiaan vaikeaa, Tinderiä suositellaan isommissa kaupungeissa (itse vierastan ja suosittelen ennemmin harrastuksia).
Mikä siinä parisuhteessa on niin maagista, että vain ja ainoastaan se tekisi sinusta onnellisen ihmisen ja ilman sitä olet automattisesti onneton?
Kiitos tsemppaavista kommenteista. Tänään onneksi pääsee näkemään kavereita, mikä piristää mun ankeaa mieltä
Ap
Elämä 29-vuotiaana miehettömänä naisena on ihan nastaa. Voi olla oma homssuinen itsensä joutumatta pelkäämään, että mies vaihtaa "parempaan". Voi rakentaa elämänsä juuri sellaiseksi kuin haluaa, käyttää aikansa siihen mihin haluaa.
Eilen pelattiin kavereiden kanssa yömyöhään, joten heräsin vasta äsken. Tämän päivän agendassa on hakea jotain hyvää ruokaa ja katsella kenties kauhuleffaa. Elämä hymyilee!