Lue keskustelun säännöt.
Miksi kasvatatte tytöistänne marisevia prinsessoja?
04.11.2006 |
Okei, otantani ei ole valtava enkä suinkaan puhu kaikista tyttöjen äideistä (se siitä ei saa yleistää-argumentista). Ja sitten minulla on kumpaakin sukupuolta lapset ja en anna pojan hyppiä silmille (eli tässä meni sitten se villit pojat sitätätätuota-argumentti). Nyt asiaan:
Jaksan aina ihmetellä, miksi moni vanhemmista tekee tyttölapselleen niin paljon valmiiksi? Lelut kannetaan, tervettä lasta (ja minä tiedän, että lapsi on terve) roudataan paikasta toiseen rattailla, vaikka lapsi on 3+ ja matkat 100-200 metriä, tytöt saavat tehdä mitä huvittaa, mutta poikia rangaistaan?
Esimerkki: Tyttö leikkii jotakin muuta, joku toinen lainaa hänen lelujaan. Tyttö ei siis leiki tällä lelulla. Tyttö huomaa, että hänen lelunsa on toisella ja syöksyy ottamaan sen pois kädestä. Vanhemmat eivät puutu asiaan, vaan prinsessa saa tahtonsa periksi. Poika joutuu puolestaan luovuttamaan lelunsa.
Vastaavia esimerkkejä on valtavasti. Mitä enemmän tytöt mankuvat, sitä enemmän he saavat periksi. Itseä suivaannuttaa feministinä karhunpalvelus, minkä vanhemmat tytöille tekevät.
Kommentit (9)
voitko aloittaa erikseen poikienhaukkumisketjun? Minun lapseni arvostavat toisiaan sukupuolesta riippumatta. Usko pois. Kaverit ovat omaa sukupuolta, mutta mitään sukupuolisotaa siinä ei silti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terv. kuningatar, jolla on kaksi prinsessa ja yksi prinssi
hyvä nainen, äiti ja rakastaja ja kodinhengetär.
Tuo artikkeli oli jossakin, missä käsiteltiin lasten kasvatusta ja asiantuntijana oli lasten psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on " mariseva prinsessa" joka kiljuu ja käyttäytyy tyttömäisesti ihan luonnostaan. Poika on villi ja ei niin herkkä mistään ihan luonnostaan.
Kasvatetaan ihan samalla lailla. Samat säännöt molemmille.
Lapset myös saavat itse taistella leluistaan, ettei aina olla välissä.
Mutta jos fyysisesti satutetaan, niin sitten puututaan. Ja kun leikitään yhdessä, niin pyritään estämään ettei tule tappelua leluista ensinkään.
Tyttö 2 v 11 kk. Ei ole rattaissa istunut enää yli puoleen vuoteen - osaa kävellä, siis kävelköön. Jos aina kuljetetaan rattaissa, niin ei kai lapsi ikinä opi kävelemään kiltisti, ei jaksa, jne. Mun tuttavapiirissäni ne muuten on poikia, jotka istuu vielä 3-4-vuotiainakin rattaissa, kun " ei ne tottele, ei ne jaksa kävellä, ne karkaa...." .
Tyttömme leikkii kaikenlaisilla leluilla. On toki prinsessajuttujakin, mutta tällä hetkellä mieluisimmat lelut ovat Tomi Traktori-lelut! Joululahjaksikin toivoo Reetua. Mutta myös poneja ;)
Lapsemme on opetettu siihen, että toisetkin lapset saavat leikkiä hänen leluillaan. Silloin niitä ei tietenkään saa lainata, jos hänellä on leikki kesken niiden kanssa. Kädestä ei saa ottaa. Ja se koskee paitsi muita lapsia, myös tyttöämme. Hänkään ei saa mennä ottamaan toisten leikeistä leluja, saatikka ottaa kädestä.
Pihalla tytön paras kaveri on esikouluikäinen poika. Samanikäisten tyttöjen kanssa leikkii joskus, esim. työntävät nukenvaunuja yhdessä ja hoitavat vauvojaan, mutta isompien poikien leikit kiinnostavat myös kovasti. Ei haittaa, jos kaatuu ja vaatteet likastuu - tyttö toteaa vaan tomerana että " pesussa ne puhdistuu" ja jatkaa leikkiään.
Ininää ja kitinää turhasta emme siedä. Eri asia sitten, jos oikeasti loukkaa, tai joku asia pelottaa/harmittaa, mutta turhalla ininällä ei saa meiltä huomiota.
Vaikka tyttö on ulkoisesti erittäin tyttömäinen (pitkät kiharat hiukset, korvakorut, rakastaa pinnejä ja hiuslenkkejä, haluaa kauniit vaatteet päälleen, usein mekonkin) niin hänelle kelpaavat myös siniset, vihreät, ruskeat yms vaatteet. Ei onneksi pelkät vaaleanpunaiset.
Eli on niitä toisenlaisiakin tyttöjä olemassa...reippaita, ihania, suloisia, isona vahvoiksi itsenäisiksi naisiksi kasvavia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäen tyttöjen värit ja poikien värit. tässä aika sitten, joku kyseli voiko ostaa pienelle pojalleen vaaleenpunasen pyörän kun se sitä halus.
pointtini kuitenkin et tytöt opetetaan myös tytöiksi ja pojat pojiksi. se ei ole vain geeneistä kiinni
Meillä ei, ikävä kyllä, löydy kuin pippuriprinsessa. Tyttömme ei todellakaan ole mitenkään " tyttömäinen" . Pistää pihalla pojat komennukseen. Eikä toivoakaan että pukisi jotain vaaleanpunaista, röyhelöä päälleen. Vaaleansininen, musta ja valkoinen ovat hänen värejään. Ja äiti kun olisi toivonut edes vähän prinsessamaisuutta. Itse kun olen myös aina ollut poikatyttö. Leikkinyt autoradoilla tms. No,veljen kanssa tulee hyvin toimeen.. =)