Miehille pitää puhua käänteisesti jos haluaa miehen jäävän.
Ei kannata ikinä kertoa että tykkään sinusta ja haluan seurustella. Silloin miehet karkaavat ja estävät. Jos sanoo, että en tykkää sinusta, enkä halua seurustella, silloin miehet pysyvät yhteyksissä.
N22
Kommentit (97)
Jotkut miehet haluaa nähdä itsensä johtajina ja aloitteentekijöinä. Jos nainen on ollut alussa tai tutustumistilanteessa miehen mielestä liian aloitteellinen, vahva, puhelias tai päällekäyvä, miehen täytyy ensin hylätä nainen ja sitten ikäänkuin valloittaa tämä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Hiljaistapa tuli :D
Se johtuu siitä, että langan aihe ei nyt liittynyt niinkään naisiin kuin miehiin. Se miten naisille pitäisi puhua, olisi ihan oma aiheensa, joka ei nyt liity tähän.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehille tarvitse puhua yhtään mitenkään kummallisesti. Tai ainakaan minun ei ole tarvinnut puhua.
Just näin. Parempi kun sanoo mahdollisimman selkeästi, käyttää lyhyitä lauseita ja mahdollisimman vähän täytesanoja niin saattaa mennä perille.
Suosittelen myös piirtämään kuvan tai vääntämään rautalangasta mallin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaistapa tuli :D
Se johtuu siitä, että langan aihe ei nyt liittynyt niinkään naisiin kuin miehiin. Se miten naisille pitäisi puhua, olisi ihan oma aiheensa, joka ei nyt liity tähän.
Ette siis pidä osapuolia parisuhteessa tasa-arvoisina vaan kohtelu on erilaista? Vais silleen.
Ei ehkä ihan käänteisesti. Mutta elämässä on yleensäkin niin (ainakin Suomessa), että kaikki asiat kannattaa ilmaista hyvin laimeasti siihen verrattuna, miltä oikeasti tuntuu. Muuten toinen osapuoli säikähtää ja ajattelee, että mikä hullu se tuo on.
N22 kertoo vuosien kokemuksella
:D
Tavallaan totta ap:n ikäisten miesten keskuudessa. Tuommoiset kaksikymppiset just armeijan käyneet juoksevat kirkuen karkuun, jos tyttö sanoo, että mies on aviomiestyyppiä. Sitoutumispyrkimykset ahdistavat heitä kaikin puolin. Nuorten miesten kanssa on fiksua teeskennellä, että hengataan ihan vaan vapaasti tässä ilman mitään taka-ajatuksia vakaasta tulevaisuudesta lapsineen ja avioliittoineen (koska nämä on YÄK tuon ikäisten mielestä).
Nuoren miehen on annettava luulla, että hän on vapaa, sillä tuon ikäiset kokevat maailman mahdollisuuksineen (ja lukuisine naisineen) olevan heille auki. Että yhteen ei kannata sitoutua vakavasti. Hyvin korttinsa pelaavat tytöt pääsevät oikeasti naimisiin 10 vuoden kuluttua. Heidän pitää vain todistaa käytännössä, että heissä on potentiaalia vaimoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta jollain tavalla. Kaksi kertaa käynyt noin, ollut seksisuhde miehen kanssa. Alkuun mies vannottaa että tää on sitten pelkkää seksiä ja kuvittelee että minä haluan ehkä jotain muutakin. Kun käy ilmi, että en halua, kuin juuri sitä seksiä, niin sitten se mies kuitenkin ihastuu.
Juuri sama kokemus. Ensimmäisen kerran tapahtui näin lähes 20 vuotta sitten. Uskoin silloin miestä. Nyt sama on tapahtumassa uudelleen - saman miehen kanssa. Ja taas samat puheet. Hassua miten sama mies tulee takaisin aina uudestaan ja uudestaan. Ja jutut edelleen samat. Ei mitään järkeä.
Hulluushan on sitä, että toistaa saman uudelleen ja odottaa eri lopputulosta. Sanoi A. Einstein.
Ei noin. Jos kerrot miehelle, että tykkäät siitä ja tahdot seurustella ja se sen vuoksi lähtee niin menköön. Kuka haluaa niin vam maisen miehen, että kun sanoo vihaavansa sitä ja tahtovan sen painuvan hel vet tiin, se jää ja kosii päälle? Sitten puhut koko elämäsi jotain päinvastoinkieltä. Kannattaa vaan odottaa, että kohdalle tulee sellainen, joka haluaa samaa eikä myöskään pelaa mitään pelejä.
N28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli samalla tavalla kuin pikkulapsen annetaan voittaa lautapelissä ja hänen piirrostaan kehutaan kivaksi vaikkei siitä saa mitään selvää?
Just joo.
Kyllä. Ihmissuhteissa pitää olla ovela. Suomalaisilla töksäyttelijöillä ei ole yleensä minkäänlaista psykologista pelisilmää. Jos haluaa miehen, joka on rohkea ja itsevarma ja luotettava, silloin pitää vahvistaa hänessä halua tehdä niin. Siis kannustaa, rohkaista, antaa tilaa, luoda psykologisesti turvallinen koti ja parisuhde. Muutoin vain saa miehen sulkeutumaan, vetäytymään, passivoitumaan ja kiukuttelemaan entistä enemmän.
Miksi joku nainen edes haluaisi aikuisen miehen, joka tuppaa "sulkeutumaan, vetäytymään, passivoitumaan ja kiukuttelemaan" ellei häntä maanitella ja manipuloida kuin pikkulasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta jollain tavalla. Kaksi kertaa käynyt noin, ollut seksisuhde miehen kanssa. Alkuun mies vannottaa että tää on sitten pelkkää seksiä ja kuvittelee että minä haluan ehkä jotain muutakin. Kun käy ilmi, että en halua, kuin juuri sitä seksiä, niin sitten se mies kuitenkin ihastuu.
Juuri sama kokemus. Ensimmäisen kerran tapahtui näin lähes 20 vuotta sitten. Uskoin silloin miestä. Nyt sama on tapahtumassa uudelleen - saman miehen kanssa. Ja taas samat puheet. Hassua miten sama mies tulee takaisin aina uudestaan ja uudestaan. Ja jutut edelleen samat. Ei mitään järkeä.
Hulluushan on sitä, että toistaa saman uudelleen ja odottaa eri lopputulosta. Sanoi A. Einstein.
En pidä häntä hulluna. Jääräpäinen hän kyllä on. Kaikessa muussa menestyy elämässä erinomaisesti, parisuhteet ei vain onnistu.
Miehen on parasta satsata mittatilausvaimoon. Sanojen sijaan käytetään riihikuivaa kahisevaa. Suhde kestää aikansa. Niinhä nuo muutoinkin.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan totta ap:n ikäisten miesten keskuudessa. Tuommoiset kaksikymppiset just armeijan käyneet juoksevat kirkuen karkuun, jos tyttö sanoo, että mies on aviomiestyyppiä. Sitoutumispyrkimykset ahdistavat heitä kaikin puolin. Nuorten miesten kanssa on fiksua teeskennellä, että hengataan ihan vaan vapaasti tässä ilman mitään taka-ajatuksia vakaasta tulevaisuudesta lapsineen ja avioliittoineen (koska nämä on YÄK tuon ikäisten mielestä).
Nuoren miehen on annettava luulla, että hän on vapaa, sillä tuon ikäiset kokevat maailman mahdollisuuksineen (ja lukuisine naisineen) olevan heille auki. Että yhteen ei kannata sitoutua vakavasti. Hyvin korttinsa pelaavat tytöt pääsevät oikeasti naimisiin 10 vuoden kuluttua. Heidän pitää vain todistaa käytännössä, että heissä on potentiaalia vaimoksi.
Potentiaalia vaimoksi, ja minkä takia luullaan joka akan tähtäävän OKT-Volvo idylliin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö miehen yrittää naista vai naisen miestä?
No, jokaisen joka haluaa partnerin, täytynee yrittää. Tai ainakin useimpien. Pointti on siinä, että yleensä on turha etsiä itselleen paria, joka olisi heti täydellinen. Sellaisen löytäminen on hyyyvin harvinaista. (Vaikka toki sellaistakin tapahtuu.)
Pitää yrittää nähdä ikään kuin sen ihmisen potentiaali hänen kuorensa alla. Aivan kuin jos ostat vaikkapa aikuisen koiran tai hevosen. Niillä on voinut olla huono edellinen omistaja. Niitä ei ole osattu ohjata oikealla tavalla. Niinpä niille on tullut traumoja ja ne ovat omaksuneet haitallisia toimintamalleja. Pitää nähdä huonokuntoisessa luuskassa se sisäinen uljas orhi.
Oikeasti, aikuisista ihmisistä melkein kaikki ovat jollain tavalla rikki tai epävarmoja. Se ei tarkoita, että heistä ei voisi ikinä tulla itsevarmoja, tasapainoisia, toisen huomioon ottavia kumppaneita. Mutta ei se tapahdu käden käänteessä.
Pitää olla kärsivällinen ja itse toimia niin, että molemmat kasvavat oikeaan suuntaan. Se ei tapahdu rähjäämällä, vaatimalla eikä nalkuttamalla. Se tapahtuu niin kuin koiran koulutus: pitää vahvistaa oikeita toimintamalleja, luoda olosuhteet, jossa toinen saa toimia oikein. Jossa hän kokee luottamusta ja hyväksyntää. Ihmisen itsetuntoa on helppo latistaa nopeasti yhdellä kylmällä sanalla, mutta sen vahvistaminen on hidasta ja tapahtuu pienin askelin.
Minä uskon, että monesta voisi tulla hyvä puoliso ja että moni epävarma vätys voisi kasvaa miehekkääksi mieheksi, jos vain joku onnistuisi murtamaan sen epävarmuuden ja katkeruuden kuoren. Sama juttu naisten suhteen. Moni nainen lokeroi itsensä johonkin "minusta ei ole vaimoksi eikä äidiksi" -lokeroon, vaikka heistä voisi aivan hyvin olla vaikka mihin, jos saisivat vain rauhassa tehdä asioita omalla tahdillaan ja omalla tavallaan, kokeilla, yrittää ja epäonnistua. Ei tarvitse olla super. Yleensä ihan ok riittää.
Jos haluan koiran tai hevosen jota mun pitää kouluttaa, tai lapsen jota pitää kasvattaa, hankin sellaisen. Kyllä mä aikuisesta miehestä oletan että hän on aikuinen, eikä edellisen omistajan pilaama pittbull.
En myöskään halua ruveta parisuhteessani kouluttajan ja psykologian tai sossutantan rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan totta ap:n ikäisten miesten keskuudessa. Tuommoiset kaksikymppiset just armeijan käyneet juoksevat kirkuen karkuun, jos tyttö sanoo, että mies on aviomiestyyppiä. Sitoutumispyrkimykset ahdistavat heitä kaikin puolin. Nuorten miesten kanssa on fiksua teeskennellä, että hengataan ihan vaan vapaasti tässä ilman mitään taka-ajatuksia vakaasta tulevaisuudesta lapsineen ja avioliittoineen (koska nämä on YÄK tuon ikäisten mielestä).
Nuoren miehen on annettava luulla, että hän on vapaa, sillä tuon ikäiset kokevat maailman mahdollisuuksineen (ja lukuisine naisineen) olevan heille auki. Että yhteen ei kannata sitoutua vakavasti. Hyvin korttinsa pelaavat tytöt pääsevät oikeasti naimisiin 10 vuoden kuluttua. Heidän pitää vain todistaa käytännössä, että heissä on potentiaalia vaimoksi.
Potentiaalia vaimoksi, ja minkä takia luullaan joka akan tähtäävän OKT-Volvo idylliin?
Huoh... aika monikin nainen (ja mies) haaveilee löytävänsä jonkun, jonka kanssa elää yhdessä ja joka on niin hyvä kumppani, että suhteeseen ihan vapaaehtoisesti sitoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan totta ap:n ikäisten miesten keskuudessa. Tuommoiset kaksikymppiset just armeijan käyneet juoksevat kirkuen karkuun, jos tyttö sanoo, että mies on aviomiestyyppiä. Sitoutumispyrkimykset ahdistavat heitä kaikin puolin. Nuorten miesten kanssa on fiksua teeskennellä, että hengataan ihan vaan vapaasti tässä ilman mitään taka-ajatuksia vakaasta tulevaisuudesta lapsineen ja avioliittoineen (koska nämä on YÄK tuon ikäisten mielestä).
Nuoren miehen on annettava luulla, että hän on vapaa, sillä tuon ikäiset kokevat maailman mahdollisuuksineen (ja lukuisine naisineen) olevan heille auki. Että yhteen ei kannata sitoutua vakavasti. Hyvin korttinsa pelaavat tytöt pääsevät oikeasti naimisiin 10 vuoden kuluttua. Heidän pitää vain todistaa käytännössä, että heissä on potentiaalia vaimoksi.
Potentiaalia vaimoksi, ja minkä takia luullaan joka akan tähtäävän OKT-Volvo idylliin?
Huoh... aika monikin nainen (ja mies) haaveilee löytävänsä jonkun, jonka kanssa elää yhdessä ja joka on niin hyvä kumppani, että suhteeseen ihan vapaaehtoisesti sitoutuu.
Unohdin laittaa, että olen eri. Sivustahuutelija
Kyllä minä uskon, jos naista ei kiinnosta, viimeistään silloin kun hän ilmaisee suorasti/epäsuorasti ettei halua olla missään tekemisissä. Ihmetyttää vaan, kun kuulin jälkeenpäin erään kohdalla, että oli loukkaantunut siitä, että välttelin tai olin kuin häntä ei olisikaan. Olimme joskus hyvissäkin puheväleissä, enää ei edes tervehditä. Tiedä sitten miten tässä pitäisi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan totta ap:n ikäisten miesten keskuudessa. Tuommoiset kaksikymppiset just armeijan käyneet juoksevat kirkuen karkuun, jos tyttö sanoo, että mies on aviomiestyyppiä. Sitoutumispyrkimykset ahdistavat heitä kaikin puolin. Nuorten miesten kanssa on fiksua teeskennellä, että hengataan ihan vaan vapaasti tässä ilman mitään taka-ajatuksia vakaasta tulevaisuudesta lapsineen ja avioliittoineen (koska nämä on YÄK tuon ikäisten mielestä).
Nuoren miehen on annettava luulla, että hän on vapaa, sillä tuon ikäiset kokevat maailman mahdollisuuksineen (ja lukuisine naisineen) olevan heille auki. Että yhteen ei kannata sitoutua vakavasti. Hyvin korttinsa pelaavat tytöt pääsevät oikeasti naimisiin 10 vuoden kuluttua. Heidän pitää vain todistaa käytännössä, että heissä on potentiaalia vaimoksi.
Potentiaalia vaimoksi, ja minkä takia luullaan joka akan tähtäävän OKT-Volvo idylliin?
Koska siihen ne pyrkivät. Maailman vanhin tarve.
Volvo ja OKT ei ehkä niinkään, mutta perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan totta ap:n ikäisten miesten keskuudessa. Tuommoiset kaksikymppiset just armeijan käyneet juoksevat kirkuen karkuun, jos tyttö sanoo, että mies on aviomiestyyppiä. Sitoutumispyrkimykset ahdistavat heitä kaikin puolin. Nuorten miesten kanssa on fiksua teeskennellä, että hengataan ihan vaan vapaasti tässä ilman mitään taka-ajatuksia vakaasta tulevaisuudesta lapsineen ja avioliittoineen (koska nämä on YÄK tuon ikäisten mielestä).
Nuoren miehen on annettava luulla, että hän on vapaa, sillä tuon ikäiset kokevat maailman mahdollisuuksineen (ja lukuisine naisineen) olevan heille auki. Että yhteen ei kannata sitoutua vakavasti. Hyvin korttinsa pelaavat tytöt pääsevät oikeasti naimisiin 10 vuoden kuluttua. Heidän pitää vain todistaa käytännössä, että heissä on potentiaalia vaimoksi.
Potentiaalia vaimoksi, ja minkä takia luullaan joka akan tähtäävän OKT-Volvo idylliin?
Koska siihen ne pyrkivät. Maailman vanhin tarve.
Volvo ja OKT ei ehkä niinkään, mutta perhe.
Miksi sitten on paljon vela-naisia? Ja toisaalta on myös naisia, jotka haluavat hankkia lapsen yksin, ilman miestä.
No, jokaisen joka haluaa partnerin, täytynee yrittää. Tai ainakin useimpien. Pointti on siinä, että yleensä on turha etsiä itselleen paria, joka olisi heti täydellinen. Sellaisen löytäminen on hyyyvin harvinaista. (Vaikka toki sellaistakin tapahtuu.)
Pitää yrittää nähdä ikään kuin sen ihmisen potentiaali hänen kuorensa alla. Aivan kuin jos ostat vaikkapa aikuisen koiran tai hevosen. Niillä on voinut olla huono edellinen omistaja. Niitä ei ole osattu ohjata oikealla tavalla. Niinpä niille on tullut traumoja ja ne ovat omaksuneet haitallisia toimintamalleja. Pitää nähdä huonokuntoisessa luuskassa se sisäinen uljas orhi.
Oikeasti, aikuisista ihmisistä melkein kaikki ovat jollain tavalla rikki tai epävarmoja. Se ei tarkoita, että heistä ei voisi ikinä tulla itsevarmoja, tasapainoisia, toisen huomioon ottavia kumppaneita. Mutta ei se tapahdu käden käänteessä.
Pitää olla kärsivällinen ja itse toimia niin, että molemmat kasvavat oikeaan suuntaan. Se ei tapahdu rähjäämällä, vaatimalla eikä nalkuttamalla. Se tapahtuu niin kuin koiran koulutus: pitää vahvistaa oikeita toimintamalleja, luoda olosuhteet, jossa toinen saa toimia oikein. Jossa hän kokee luottamusta ja hyväksyntää. Ihmisen itsetuntoa on helppo latistaa nopeasti yhdellä kylmällä sanalla, mutta sen vahvistaminen on hidasta ja tapahtuu pienin askelin.
Minä uskon, että monesta voisi tulla hyvä puoliso ja että moni epävarma vätys voisi kasvaa miehekkääksi mieheksi, jos vain joku onnistuisi murtamaan sen epävarmuuden ja katkeruuden kuoren. Sama juttu naisten suhteen. Moni nainen lokeroi itsensä johonkin "minusta ei ole vaimoksi eikä äidiksi" -lokeroon, vaikka heistä voisi aivan hyvin olla vaikka mihin, jos saisivat vain rauhassa tehdä asioita omalla tahdillaan ja omalla tavallaan, kokeilla, yrittää ja epäonnistua. Ei tarvitse olla super. Yleensä ihan ok riittää.