Lue keskustelun säännöt.
Muutettiin syksyllä ja nyt 15v kertoi ettei hänellä ole kavereita
25.10.2022 |
Aiemmin hän on kieltänyt olevansa yksinäinen vaikka olenkin ihmetellyt miksi ei koskaan käy missään. Hän pelaa joskus vanhojen kavereiden kanssa ja äsken itki että haluaa takaisin. Uudet pojat eivät kuulema ole kivoja eikä hän halua olla heidän kanssaan.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut usein lapsena ja nuorena. Tuloksena on se, että tuun hyvin juttuun ihmisten kanssa ja voin mennä minne tahansa. Tietysti se on vaikeaa alkuun, oli minullakin. Mutta elämä on. Se kasvattaa. Kauheasti tsemppiä pojallesi, kyllä sieltä varmasti vielä se oma kaveri löytyy. Yksikin riittää 🙂
Tuut hyvin juttuun... Niin. Kaikki ei tule. Ujommalle lapselle tuo on tosi paskamainen juttu, etenkin murrosikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuttakaa takaisin
Ei se ole mahdollista. Mulla on uusi työ täällä. Ap
Sinulle se on vain työ. Mutta nuorella tuossa iässä määräytyy koko loppuelämä. Jos ei ole kavereita, niin syrjäytyy, masentuu ja lakkaa elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä AP varmasti tietää että on herkässä iässä ym. Mutta kuule, joulun jälkeen alkaa jo kevätlukukauai ja uudet kaverit on jo tutumpia. Voisiko poika tavata vielä vanhoja kavereitaan vaikka viikonloppuisin?
Koulua on ollut jo yli 2 kk, tuskin ketään enää löytyy jos ei tässä kohtaa ole yhtään porukoihin päässyt.
Tärkeää olisi tosiaan pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin ettei jää täysin yksin.Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Vaikka toki se tuntuu pitkältä ajalta tuossa iässä. Me muutettiin joku vuosi sitten alakouluikäisten kanssa ja ekana syksynä itkin itsekin lasten tilannetta kun ei kavereita meinannut löytyä. Kas kummaa se tilanne on muuttunut,molemmilla on kavereita ja nykyään jo sanovat että tämä koulu on parempi kuin entinen.
Kyllä se siitä. Tuo on nyt tuommoinen kokemus ja ajanjakso.
Alakouluiässä on helpompaa tutustua. 15-vuotiaana hyvin vaikeaa, jos menee tuolla tavalla ainoana uutena vieraaseen joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut usein lapsena ja nuorena. Tuloksena on se, että tuun hyvin juttuun ihmisten kanssa ja voin mennä minne tahansa. Tietysti se on vaikeaa alkuun, oli minullakin. Mutta elämä on. Se kasvattaa. Kauheasti tsemppiä pojallesi, kyllä sieltä varmasti vielä se oma kaveri löytyy. Yksikin riittää 🙂
Voi myös käydä niinkin, että joutuu pienestä kaupungista laajan ystäväpiirin sijaan suuren kaupungin ongelmalähiön nuorten pilkattavaksi. Siinä ei silloin paljon kavereita hommata, kun kaikki kohtelevat kollektiivisesti ilkeästi. Eikä auta vaikka olisi siihen astisessa elämässään saanutkin helposti kavereita.
T: Kokemusta on
No kiva kun tuot tätä positiivista näkökulmaa kun toisella muutenkin mieli maassa ja huoli. Ikävää että sinulla on tuommoinen kokemus mutta onneksi tuo yläkoulu on jo loppusuoralla ja kavereita usein saa sitten opiskelupiireistä.
Ei me muutkaan olla kouluaikaisten ystävien kanssa enää aikuisena monikaan tekemisissä. Kaikki lähti maailmalle rakentaa omaa elämää, opiskelee, töihin. Tuli perhettä ja elämä
Mulle tehtiin sama. Muutettiin keskellä yläastetta. Vaikka uusi luokka oli ihan ok, ei kiusattu ym. en kotiutunut koskaan. Koko identiteetti vietiin kerralla pois. Vanhassa koulussa olin ns. hikari, uudessa ei koulu enää niin kiinnostanut. Vanhemmat eivät varmasti käsittäneet asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen kanssa ei pitäisi muuttaa kun se on tuon ikäinen.
On ihan omakohtaista kokemusta ja se oli ihan hirveää.
Minun lapsuudessa oli sama juttu, muutettiin kun olin 14v ja ysiluokka alkoi uudella paikkakunnalla. Se osui niin huonoon ajanjaksoon kuin vain voi. Päätin että omien lasten kohdalla en tee sitä ikinä, kärvistelen itse niin pitkään kuin on tarvis, mutta lasten kaveripiiri ei saa muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut usein lapsena ja nuorena. Tuloksena on se, että tuun hyvin juttuun ihmisten kanssa ja voin mennä minne tahansa. Tietysti se on vaikeaa alkuun, oli minullakin. Mutta elämä on. Se kasvattaa. Kauheasti tsemppiä pojallesi, kyllä sieltä varmasti vielä se oma kaveri löytyy. Yksikin riittää 🙂
Tuut hyvin juttuun... Niin. Kaikki ei tule. Ujommalle lapselle tuo on tosi paskamainen juttu, etenkin murrosikäiselle.
Tulen hyvin juttuun nykyään. Koska olen joutunut tätä taitoa opettelemaan. Olin tosi ujo ja arka lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä pojan isä? Jos vanhalla paikkakunnalla, voisiko poika muuttaa takaisin?
Tai onko muuta lähisukua vanhan koulun lähellä?
Asuisi vaikka isovanhempien luona kevätlukukauden (5 kk)?
Kaikki teiniaikojen ystäväporukat hajoaa kun elämä vie mennessään. Onhan se raastavaa, mutta näin käy ennenpitkää kaikille.
Tietysti yhteyttä voi pitää loppuelämän, mutta se on varmaan melko harvinaista kuitenkin. Sellaista se on. Toivottavasti löytyy pojalle vielä kivoja kavereita ympärille. Ihan varmasti löytyy . Koko elämä vielä edessä 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki teiniaikojen ystäväporukat hajoaa kun elämä vie mennessään. Onhan se raastavaa, mutta näin käy ennenpitkää kaikille.
Tietysti yhteyttä voi pitää loppuelämän, mutta se on varmaan melko harvinaista kuitenkin. Sellaista se on. Toivottavasti löytyy pojalle vielä kivoja kavereita ympärille. Ihan varmasti löytyy . Koko elämä vielä edessä 🙂
No oho. Itse olen kohta 50 v, enkä tiedä ketään jolle ei olisi jäänyt lainkaan ystäviä teinivuosilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut usein lapsena ja nuorena. Tuloksena on se, että tuun hyvin juttuun ihmisten kanssa ja voin mennä minne tahansa. Tietysti se on vaikeaa alkuun, oli minullakin. Mutta elämä on. Se kasvattaa. Kauheasti tsemppiä pojallesi, kyllä sieltä varmasti vielä se oma kaveri löytyy. Yksikin riittää 🙂
Voi myös käydä niinkin, että joutuu pienestä kaupungista laajan ystäväpiirin sijaan suuren kaupungin ongelmalähiön nuorten pilkattavaksi. Siinä ei silloin paljon kavereita hommata, kun kaikki kohtelevat kollektiivisesti ilkeästi. Eikä auta vaikka olisi siihen astisessa elämässään saanutkin helposti kavereita.
T: Kokemusta on
No kiva kun tuot tätä positiivista näkökulmaa kun toisella muutenkin mieli maassa ja huoli. Ikävää että sinulla on tuommoinen kokemus mutta onneksi tuo yläkoulu on jo loppusuoralla ja kavereita usein saa sitten opiskelupiireistä.
Ei me muutkaan olla kouluaikaisten ystävien kanssa enää aikuisena monikaan tekemisissä. Kaikki lähti maailmalle rakentaa omaa elämää, opiskelee, töihin. Tuli perhettä ja elämä
No ei ap:lle tässä tarvitsekaan tuottaa hyvää mieltä. Itse hän on lapselleen aiheuttanut todella pahaa mieltä. Eikö tosiaan voinut yhtä vuotta odottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo koko aloitus. Kuka muuttaa tuossa tilanteessa? Viimeinen vuosi peruskoulua
Mihin katosi ap? Taisi olla tekaistu koko aloitus ja nyt syö popparia ja nauttii aiheuttamastaan draamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin katosi ap? Taisi olla tekaistu koko aloitus ja nyt syö popparia ja nauttii aiheuttamastaan draamasta.
No ihan hyvä ja tärkeä puheenaihe, vaikka olisikin provo.
Vierailija kirjoitti:
Mihin katosi ap? Taisi olla tekaistu koko aloitus ja nyt syö popparia ja nauttii aiheuttamastaan draamasta.
Voi olla tekaistu mutta kyllä näitä välillä on. Mun lapsen kouluun tuli yksi uusi ysille. Ihan hullua muuttaa tuossa kohtaa.
Yksi sukulaisperhe muutti kans kun lapsista kaksi oli yläkoulussa ja nuorin alakoulussa. Toinen yläkoululainen ei sopeutunut, onneksi heillä oli mahdollisuus palata takaisin. Mutta arvet jäi,
Kaksi sopeutunutta lasta on yliekstroverttejä ( ilmeisesti myös jyrääviä kaveripiireissään) ja mielestäni tämä sopeutumaton on se perheen "normaali" lapsi. Ajattelin jo muuttaessaan, että olispa tämä yksi saanut jäädä vanhalle kotipaikkakunnalleen.
Vierailija kirjoitti:
Mihin katosi ap? Taisi olla tekaistu koko aloitus ja nyt syö popparia ja nauttii aiheuttamastaan draamasta.
Tai sitten oikeasta aiheesta oikea aloitus, mutta kun täällä lähinnä ihmiset sanoo ettei pitäis muuttaa ja avautuu omista muuttamiskokemuksista, niin mitäpä se ap täällä enää päivystäis.
Osta niillä työpalkoillasi pojalle mopo tai mauto, niin pääsee vapailla tapaamaan edes niitä vanhoja ystäviä, kun kerran uusia ei näytä tilalle löytyvän. Vuosi on tuossa iässä pitkä aika ja ihmissuhteet viilenee hyvinkin nopeasti, jos niitä ei aktiivisesti ylläpidä
Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Vaikka toki se tuntuu pitkältä ajalta tuossa iässä. Me muutettiin joku vuosi sitten alakouluikäisten kanssa ja ekana syksynä itkin itsekin lasten tilannetta kun ei kavereita meinannut löytyä. Kas kummaa se tilanne on muuttunut,molemmilla on kavereita ja nykyään jo sanovat että tämä koulu on parempi kuin entinen.
Kyllä se siitä. Tuo on nyt tuommoinen kokemus ja ajanjakso.