Onko sinun äitisi tai anoppisi kokenut sitä maailman suurinta surua,
eli oman lapsen menetystä?
Minun äitini ei onneksi ole, mutta anoppi-raasu menetti pienet ½vuotiaat kaksoset, 50-luvun lopulla. Itku tulee vieläkin hänellä, kun asiasta puhuu.
Kommentit (19)
Hassua, että näistä lapsista ei koskaan puhunut sain tietää vasta kun isoäiti oli kuollut. Olin kuiten 25v kun hän kuoli ja koko ikäni lähes joka päivä tekemisissä hänen kanssaan. Eloon isoäidille jäi 8 lasta, olisikohan vaikuttanut.
tosin sillä erolla että isoveljeni kuoli 22-vuotiaana, siis jo aikuisena ihmisenä, mut ei se vähennä äitini surua. Oma lapsi on aina oma lapsi, iästä riippumatta. Siittä on nyt reilut 10v, mutta varsinkin jouluisin äidilleni tulee helposti ikävä ja suru
Minun toinen isoäitini on joutunut hautaamaan yhden kuolleen vauvansa kotinsa maille. Toisesta en tiedä, asiasta ei ainakaan puhuta.
Toinen kuoli puoli vuotiaana mahaportinahtaumaan tms. Eihän tuolloin sota-ajalla tuolle voitu tehdä mitään. Enoni siis syntyi ennen sotia, 30-luvun alussa.
Toinen eno, joka oli kaksonen, kuoli kuusivuotiaana verenmyrkytykseen. Tämäkin sattui ennen sotia.
Äitini puolestaan syntyi -46.
Mahdoinko koskaan täyttää hänen paikkaansa? Isäni kuoli oman käden kautta ollessani 5-vuotias.
x määrää keskenmenoja ja synnyttänyt yhden lapsen kuolleena ja toisen, joka eli muutaman tunnin. Kyllä mua itkettää joka kerta, kun se rupeaa muistelemaan.
Ap, miten ne molemmat kaksoset kuolivat puolivuotiaana?
Vierailija:
Ap, miten ne molemmat kaksoset kuolivat puolivuotiaana?
Molemmat sairastuivat kotona, vietiin sairaalaan, jossa molemmat kuolivat. Siihen aikaan 50-luvulla ei osattu tutkia tai hoitaa, tietoa kuolinsyystä ei ole sen enempää.
ap
Vielä 50-luvulla sairautta ei voitu hoitaa mitenkään.
Ex-anopin ensimmäinen poika kuoli parivuotiaana johonkin sairauteen 1950-luvulla, tarkempaa syytä en tiedä.
Mummi kertoi että poika oli ihan yliluonnollisen kaunis, liian kaunis ollakseen totta. Vauva käärittiin sanomalehteen ja vietiin pois. Mummi kertoi mulle siitä kun odotin esikoistani ja kyselin häneltä kaikkea mahdollista. Sanoi että tänäpäivänä jos niin kävisi niin poika olisi selvinnyt keskoskaapin ja tehohoitojen turvin.
ennen aikojaan syntyneet kaksoset. Nykyään olisivat helposti selvinneet.
Molemmat mummoni ovat menettäneet kaksi lasta, toisen vastasyntyneenä ja toisen alle 2-vuotiaana.
Anopista en tiedä, mutta todennäköisesti ei ole.
Mummoni sen sijaan on saanut useamman keskenmenon tai synnyttänyt kuolleita lapsia. Ja taisi tehdä abortinkin. En tiedä mikä on totta ja mikä tarua, mummo väitti että olivat keskenmenoja, äitini väittää että osa ainaskin oli abortteja. Tiedä sitten.
Mutta tutkittuani perheeni historia huomasin että toisen mummoni sisko, jonka myös tunsin ja jolla on 2 lasta, että häneltä oli kuollut sodan aikana kaksi lasta syntyessä. Eli näillä lapsilla oli ihan nimetkin, mutta syntymäpäivä ja kuolinpäivä on sama. Ikinä minulle ei esim. isäni kertonut että hänellä oli tällaiset kuolleet serkut.
Menetys on äidille ihan yhtä suuri oli kyse pikkulapsesta tai jo aikuisesta lapsesta.
Oli pitkä matka synnytyssairaalaan ja ambulanssissa alkoi syntymään. Napanuora luiskahti ulos ja vauva siis kuoli hapenpuutteeseen :(
Oma äitini taas on tehnyt abortin ennen minun syntymääni ja minä olenkin sitten ainokainen. Nyt huvittaa kun itsellänikin on 4 lasta, niin äitini harmittelee, että miksi ei älynnyt tehdä usempaa lasta..
Anopista vielä, että alkuun olin tosi pahoillani hänen menetyksen johdosta, mutta nyt kun anoppi on jokaisen lapsemme kohdalla osoittanut että ei tarvitsisi niitä lapsia tehdä (eka tuli liian nuorena/aikaisin 24-v ja muut sitten ovat olleet liikaa...) niin olen ajatellut että ehkä hän ei itse asiaa niin kovin rankasti otakaan kun lapset ei tunnu hänelle niin tärkeitä olevan. Ja muutenkin jos hän on asiasta puhunut niin ei mitenkään tunteellisesti ja vaan kylmästi todennut faktan.
Nämä on sellaisia juttuja, jotka vetää hiljaiseksi...
Itse muistan pienenä etsineeni taivaalta " Veikan tähteä"
Paha pala hänelle vieläkin. Sanoi, ettei sydänääniä kuulunut enää neuvolassa, mutta mitään ei tehty, odotettiin vaan. Sanoi, että maha oli jotenkin ihan hervoton sen jälkeen, aina kun sängyssä käänsi kylkeä, sen meni jotenkin omiaan... Siis ei enää sellainen kiinteä vauvamaha.