Yhtäkkinen siivottomuus

Vuosia olemme yhdessä asuneet, mutta viimeiset pari kolme vuotta mies ei enää vie tiskejään koneeseen, jättää leipäpussit sinne missä on niitä käsitellyt eikä takaisin paikoilleen, keittiöt tasot jää pyyhkimättä samoin kuin liesikin. Siinä on kiva ruveta tekemään ruokaa kun saa siivota toisen jäljet ja pinttyneet tahrat liedeltä. Vedenkeitinkin löytyy ties miestä. Käytettyjä sukkia ja alkkareita löytyy kasa lattialta. Mukit ja lautaset olohuoneessa. Ei tämä tällaista ole ollut aina ja nyt ihmettelen, että miksei nämä hommat enää luonnistu. Jos näistä muistutan tai huomautan, niin mies kokee sen ilkeilynä ja yhtäkkiä minä olen se pahin kun nalkutan.

Jossain vaiheessa kasasin hänen käyttämät lika-astiat keittiön pöydälle hänen paikalleen, mutta siihen samaan kasaan lisäsi uudetkin käytetyt astiat. Koneeseen on vaikea viedä. Sukkien pesemisen lopetin, kun niitä ei saa pyykkikaappiin. Tässä mietin, että mistä on kyse -alkavasta muistisairaudesta, stressistä vai mistä. En jaksa kuitenkaan olla siivoamassa koko ajan aikuisen ihmisen jälkiä. Teini tulee isänsä jalanjäljissä,mutta vielä hänelle voi laittaa seuraamuksia jos hommat ei tule hoidetuksi. Aikuiselle ihmiselle kun ei oikein voi. Perheen nuorimmaisen kanssa sitten ollaan siivottu muidenkin jäljet, mutta ei enää.