Pidän kaikkia äitejä supersankareina
Ihan kaikkia äitejä. Ystäviäni, työkavereitani, omaa tietysti ja kaikkia äitejä päällä maan.
Tunnen itseni tarpeeksi hyvin, en ole luonteeltani sopiva äidiksi. Olen juuri sellainen erakkoihminen, joka on onnellinen mökkihöperöityessään ja mahdollisimman vähän ihmiskontakteja. Olen liian itsekäs ja jääräpää. En vaan voi luopua omasta ajasta, en halua ja tulisin hulluksi. Ei kukaan voisi mua kutsua äidilliseksi. En ole, en tule ja en missään tapauksessa halua olla huolissani jostain lapsesta koko hänen elämää.
Äidit ovat supersankareita. Tietysti oma lapsi on niin rakas, että he ovat valmiita nukkumaan ekat vuodet todella huonosti. Luopuvat melkein kaikesta omasta ajasta ja hyvällä lykyllä saatat saada puoli tuntia omaa aikaa viikossa.
Jaksavat hoitaa, kasvattaa ja rakastaa. Pysyvät järjissään. Ja jaksavat käydä vielä töissäkin sen lisäksi, että kotona on työmaata myös. Ja myös vaikka se lapsielämä on raskasta, niin antoisaa ja rakasta.
Koko ajan saa pelätä ja olla huolissaan. Kontrolli hallinnassa ja vähän jopa aina askelta edellä.
Arvostan kaikkia äitejä. Lapsettomana pidän äiti-ihmisiä ja lapsettomia väkisinkin eriarvoisessa asemassa esimerkiksi työyhteisössä. Meidän elämät on niin erilaisia ja lapseton ihminen pääsee 300% helpommalla kaikesta. En sano ääneen sitä, mutta pidän itseäni automaattisesti vähän "huonompana". En ole kokenut, enkä voikaan tietää, millaista on olla äiti.
Mutta kaikki äidit ovat mielestäni supersankareita ja tietäkää se. Muistakaa se. Olette mahtavia.
Kommentit (14)
Ei siihen mitään sankaruutta liity. Se on biologiaa, evoluution muokkaamia viettejä pitää omat geeninsä hengissä.
Olipa kiva saada noin paljon tunnustusta ihan tuntemattomalta. Mut rehellisesti en kyllä usko, että elämäni on hirveen raskasta muihin verrattuna. Mulle on jotenkin helppoa tehdä omiani vaikka on muitakin ympärillä ja tuntuu, että elämä on itselleni parempaa kun on perhe. Omaa aikaa on aika paljonkin enkä oo koskaan nukkunut huonosti. Mut onhan lasten kanssa paljon enemmän järjestettävää ja ennakoimista. Kiitos silti, kiva kirjoitus. Kaikkea hyvää sulle, ap!
Sitäkin mietin, miten äidit jaksaa käydä töissä. Ihan oikeasti mietin. Koti-elämä on kuitenkin todella kokonaisvaltaisesti uuvuttavaa, ja sitten pitäisi antaa töissäkin varmaan vähintään 60% itsestään.
Kun mietin unettomuuttani, vertaan aina itseäni äiteihin. Mun unettomuus ei koskaan päädy niin pahaksi, kun äitien unettomuus.
Ja sekin tuntuu väärältä, että miehet pääsevät vain yleensä niin helpolla isän roolissa. Miten äidit eivät katkeroidu siihen, että isä pääsee joka suhteessa vaan helpommalla, ja siis se on vielä täysin hyväksyttävää, vaikka kuinka yritettäisi nais-mies-rooleja muuttaa.
Ap
Kuole sika huoranpenikoiden synnyttäjä saatana.
Vierailija kirjoitti:
Ne on
mies54v
Ja sinä et ole oikeasti mies, tai ikäsi puolesta myötäilet ihan kaikkea mitä naiset sanovat, kuvitellen saavasi naista vielä joskus. Olet ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on
mies54v
Ja sinä et ole oikeasti mies, tai ikäsi puolesta myötäilet ihan kaikkea mitä naiset sanovat, kuvitellen saavasi naista vielä joskus. Olet ääliö.
Olenkin homo mies.
mies54v
Vierailija kirjoitti:
Sitäkin mietin, miten äidit jaksaa käydä töissä. Ihan oikeasti mietin. Koti-elämä on kuitenkin todella kokonaisvaltaisesti uuvuttavaa, ja sitten pitäisi antaa töissäkin varmaan vähintään 60% itsestään.
Kun mietin unettomuuttani, vertaan aina itseäni äiteihin. Mun unettomuus ei koskaan päädy niin pahaksi, kun äitien unettomuus.
Ja sekin tuntuu väärältä, että miehet pääsevät vain yleensä niin helpolla isän roolissa. Miten äidit eivät katkeroidu siihen, että isä pääsee joka suhteessa vaan helpommalla, ja siis se on vielä täysin hyväksyttävää, vaikka kuinka yritettäisi nais-mies-rooleja muuttaa.
Ap
Mikäköhän tuossa huonommuuden tunteessasi on taustalla? Ei se tee sinusta huonompaa ihmistä tai unettomuudestasi vähäpätöisempää että joku toinen on päättänyt lisääntyä. Muista se.
Minä taas en arvosta ollenkaan tuollaisia uhriutuja-äitejä. Lapset kannattaa tehdä sellaisen puolison kanssa, joka on tasavertainen vanhempi. Omaa aikaa on molemmilla joka päivä ja hommat hoidetaan puoliksi. En muuten halua että työelämässä kukaan ajattelee minua ensisijaisesti äitinä, minä olen Maija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäkin mietin, miten äidit jaksaa käydä töissä. Ihan oikeasti mietin. Koti-elämä on kuitenkin todella kokonaisvaltaisesti uuvuttavaa, ja sitten pitäisi antaa töissäkin varmaan vähintään 60% itsestään.
Kun mietin unettomuuttani, vertaan aina itseäni äiteihin. Mun unettomuus ei koskaan päädy niin pahaksi, kun äitien unettomuus.
Ja sekin tuntuu väärältä, että miehet pääsevät vain yleensä niin helpolla isän roolissa. Miten äidit eivät katkeroidu siihen, että isä pääsee joka suhteessa vaan helpommalla, ja siis se on vielä täysin hyväksyttävää, vaikka kuinka yritettäisi nais-mies-rooleja muuttaa.
Ap
Mikäköhän tuossa huonommuuden tunteessasi on taustalla? Ei se tee sinusta huonompaa ihmistä tai unettomuudestasi vähäpätöisempää että joku toinen on päättänyt lisääntyä. Muista se.
Varmaan se, että tavallaan vähän kadehdin äitejä. Siis sen vuoksi, että kun itestäni tiedän 200%, etten pystyisi olemaan äiti, vaikka tavallaan pidän heitä supersankareina ja itsekin utopistissa ajatuksissa haluisin olla sellainen äiti. Sen takia varmaan soimaan itseäni, että kun on niin kyvytön elämän normaaliin biologiaan ja kiertokulkuun. Pidän itseäni kyvyttömänä ja vähän huonona ihmisenä ja sen takia tunnen, että omat murheeni eivät ole mitään äiti-ihmisten rinnalla.
Mutta kuitenkin tiedän, että minun kaltaiseni ihminen ei kannata lisääntyä. Siitä kärsii lapsi, sekä äiti.
Ei kaikki ole sankariäitejä. Esim minä en ole.
Onko sadistiäitikin sankariäiti?
Onko tupakalla, alkoholilla ym:illa huumeilla raskauden aikana lapsensa vaikeasti vammauttama äitikin sankariäiti?
Onko insestiäitikin sankariäiti?
Onko lapsestaan äärimmäisen mustasukkainen äitikin sankariäiti?
Jne...
Vierailija kirjoitti:
Onko sadistiäitikin sankariäiti?
Onko tupakalla, alkoholilla ym:illa huumeilla raskauden aikana lapsensa vaikeasti vammauttama äitikin sankariäiti?
Onko insestiäitikin sankariäiti?
Onko lapsestaan äärimmäisen mustasukkainen äitikin sankariäiti?
Jne...
Ei ole. En ottanut näitä esimerkkejä tapaukseen, vaikka näitä on myös.
Jos pitää työstään ja kokee sen mielekkääksi, niin miksi siellä olisi jotenkin raskasta käydä? Sehän on juuri hyvää vastapainoa perhe-elämälle.
Kotiäitivuodet olivat paljon raskaampia, siinä on välillä pää koetuksella, kun pyörii samoissa ympyröissä 24/7. Silti siis kyllä tekisin uudestaan saman ja pitäisin lapsiani kotona 2-3-vuotiaiksi, ja oli siinä todella paljon ihanaakin, mutta kyllä niinä vuosina kerkesin miettiä myös, että onneksi tämä on väliaikaista!
Ne on
mies54v